Oppia(ko) ikä(kö) kaikki(ko)

Huomenna on toiseksi viimeinen tentti. Toivottavasti. Jos kaikki menee kuten Strömsöössä, pitäisi ammattiin liittyvä tutkinto olla plakkarissa ensi kesäkuussa. Takana kolmen ja puolen vuoden urakka. Blogissani ole käsitellyt aihetta otsikoilla Miksi lukeminen on niin vastenmielistä, Olosuhteisiin nähden hyvä päivä ja Tentti tulee,olenko valmis.

Olen tässä miettinyt mistä voi johtua, että opiskelu näin vanhemmalla iällä on sitä tervan juontia. En tyydy vastaukseen, että olisin hitaampi ja huonompi oppimaan kuin nuorempana. Oma teoriani on, että korvien välissä oleva kovalevy alkaa olla kohtuullisen täynnä kohta puolen vuosisadan mittaisesta käytöstä ja asioiden tallentamisesta. Eikä sitä oikein formatoimalla saa tyhjennettyä. Kun formatointiin käyttää alkoholia on lopputuloksena se, että tyhjennetyt gigat (aivosolut) häviävät lopullisesti, eikä niitä voi käyttää uusien asioiden oppimiseen. Ei auta kuin järjestellä uudelleen kovalevyä ja koettaa saada uutta tietoa tumpattua jonnekin takaraivoon. Enemmän tai vähemmän huonolla menestyksellä.

Opiskelu on ollut todella rankkaa. Kolme tenttiä vuodessa, eli tentti joka neljän kuukauden välein. Valtavaa painetta ja stressiä. Suoritetun tentin jälkeen koittaa kolmen ja puolen kuukauden pitäis, pian ja kohta –jakso. Paria viikkoa ennen seuraavaa tenttiä iskee paniikki, nenä uppoaa kirjaan ja alkaa epätoivoinen uusien asioiden omaksuminen. Puolet ajasta menee surkutellessa, että ei tästä tule mitään. Vielä pari päivää ennen koitosta ajatukset ovat sekavat ja kirjojen teksti ja termit suloisesti sekaisin mielen sopukoissa. Jotenkin ihmeen kaupalla asiat kuitenkin järjestyvät ennen tenttiä ja pysyvät järjestyksessä, kunnes koe on ohi. Tämän jälkeen suurin osa opitusta siirtyy aivojen roskakori –osastolle ja tyhjenee sieltä bittiavaruuteen muutaman viikon kuluessa. Aivan kuin en olisi koskaan mitään opiskellutkaan.

Huomenna on totuuden hetki. Tällä hetkellä tekisin mitä vain mieluimmin. Ja teenkin. Huomaan kesken pänttäystuokion menneeni keittiöön tiskaamaan astioita tai takapihalle viemään roskia. Koko opiskelurupeamassa paras hetki on se, kun urakka on ohi. Kun tenttipaperit on palautettu, kynät laitettu penaaliin ja kirjat kirjahyllyyn. Voin vihdoinkin tehdä mitä vaan! Olen vapaa lukemaan uutta romaania, menemään ulos pitkälle lenkille, aloittamaan uuden harrastuksen, matkustamaan jonnekin ihan vain huvikseen. Maailma on minulle avoin! Ilman tenttiaikatauluja, pakollista opiskelua, kaiken syrjäyttävää lukemista ja onnistunutta suoritusta. JES!

Kun tulen huomenna kotiin syön hyvin, painun sohvalle, avaan telkkarin ja uppoudun tositv:n puuduttavaan maailmaan. Enkä tee mitään noista asioista, joista haaveilin ennen koetta. Näin kuluu seuraavat kolme ja puoli kuukautta. Aamuherätys, töihin, töiden jälkeen kauppaan, kotiin, ruokailu, sohva, tv, nukkumaan. Kunnes on kaksi viikkoa seuraavaan kokeeseen ja herään todellisuuteen pahantuulisena, väsyneenä ja valmistautumattomana. Ja alan taas opiskelemaan.