Humanoidi tienposkessa

70 ja 80-luvulla Suomen yli pyyhkäisi ufobuumi. Havaintoja tehtiin runsaasti, Tapani Kuningas julkaisi tapauksista kirjoja ja Juhan af Grann tv-ohjelmia. Itse en ole nähnyt ufoja mutta humanoidin kyllä. Kerron siitä myöhemmin lisää.

Ufohavaintojen taustalla oli kylmäsota ja naapurin asekokeilut. Muistan miten joskus vuonna 1985 synkkänä syksy-yönä katselin Suonenjoen taivaalle ja ihmettelin vihreänä hehkuvaa pilveä. Myöhemmin uutisoitiin, että kyseessä oli Neuvostoliiton ampuman raketin jättämä polttoainepilvi. Vastaavaa hämmennystä aiheuttivat lentokoneet ja vakoilusatelliitit.

Kun elokuvissa seikkaili E.T ja mediassa kerrottiin ufohavainnoista ei ollut ihme, että minäkin olin virittäytynyt kohtaamaan ulkoavaruuden vieraita. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Ajoin työkseni kylmäautoa ja lähdin aamulla ennen kukonlaulua tien päälle rahtaamaan elintarvikkeita. Oli vielä pimeää ja maantie imi auton valot niin, että näkyvyys oli rajallinen. Vain muutaman kilometrin jälkeen tulin pidemmälle suoralle ja huomasin jotain omituista. Maantien reunassa, parinsadan metrin päässä, seisoi valkoinen olento kädet levällään. Näky oli niin yllättävä, että järkyttyneenä painoin kaasua ja päätin refleksinomaisesti ajaa ilmestyksen ohi ja paeta paikalta. Siinähän seisoi ilmielävä humanoidi!

Kaikki tapahtui muutamassa sekunnissa. Mutta kuten pelottavissa tilanteissa yleensä, aika tuntui paljon pidemmälle. Kun lähestyin oliota ja erotin yksityiskohdat tarkemmin huomasin, että kyseessä oli ihminen. Joku hemmo käveli tien viertä valkoisissa farkuissa, valkoisessa t-paidassa ja valkoinen lätsä päässä. Kohdalla tajusin, että kaveri on tuttu. Eräs rinnakkaisluokalla ollut poika, joka aikuisiällä retkahti rajusti alkoholiin ja hoiperteli nyt aamun pikkutunneilla ties mistä ties minne. En jäänyt tapausta selvittämään vaan jatkoin matkaa. Sen jälkeen en ole kyseistä humanoidia enää nähnyt. Liekö joi itsensä hengiltä.