Kuopion Henry’s Pubissa järjestettiin Old Farts Rock.
Osallistuin kinkereihin, wanha pieru kun olen itsekin. Pieni seurueemme
suunnisti ennen rokkeja syömään Bierstubeen. Sangen makoisaa ruokaa kotoisassa
miljöössä. Woin suositella lämpimästi, kuten jo olen tehnytkin.
En minä oikein nykyajan musiikista perusta. Rappimusiikki ei
wain tunnu omalta. Siinä kun ei lauleta laisinkaan ja kitarat ja bassot
loistavat poissaolollaan. Wanhan rytmimusiikin ystävänä minulle bändi
tarkoittaa rumpuja, bassoja, kitaraa ja laulua. Ja sellaista tarjosi Henry’s
Pub, jopa kahtena iltana peräkkäin. Liikaa olisi kaksi iltaa olleet wanhalle
sydämelle, joten menimme wasta lauantaina. Niistä muodostuikin wallan mainiot
lauantaitanssit.
Breakin' Strain: Tommi Salmela |
Ensimmäisenä esiintymislavan waltasi Breakin’ Strain. Käänsin sanakirjasta bändin nimen ja sain
suomennokseksi Murtovenymän. Jaaha,
sellainen nimi. Orkesteriin kuuluvat Tommi Salmela (laulu), Tex Turpeinen
(kitara), Tumppi Laitinen (kitara), Sumi (basso), Teijo Tikkanen (hammondit) ja
Kille Miettinen (rummut). Kovin soittivat mukavasti kaverit ja saivat wanhan
miehen jalan wipattamaan. Soittorupeaman lopussa orkesteri yltyi esittämään
wanhoja Syvän Purppuran hittejä. Tommi Salmelan ääni toimi paremmin kuin hyvin Highway Starissa ja Black Nightissa. Silmät kiinni ja kuulosti aivan Ian Gillanilta! Kyllä wanhakin nyt nuortui kuin lapsi rokkaamaan.
Warmath featurin' Marco Hietala |
Henry’s Pub oli kohtuullisen täynnä muitakin wanhoja
pieruja. Olvituopponen kourassa oli mukavaa seurustella rockmusiikin
säestyksessä. Seuraavana esiintymislavalle asteli Warmath. Sanakirja suomensi nimen Sotamatematiikka. Nimihän se on toki tuokin. Kuten edeltäjänsä,
myös tämä akti oli meille entuudestaan tuntematon. Mutta olipa komeaa
kuultavaa! Warmathin soitanta oli
ehdottomasti illan jylhintä antia. Esityksen lopussa Marco Hietala liittyi
soittajien seuraan ja säesti wiimeisiä kappaleita. Erinomaista! En osaa tuota
paremmin muotoilla. Tämä täytyy kuulla itse, jotta woi orkesterin musiikista
positiivisen mielikuvan muodostaa. Orkesteriin kuuluvat Jouni Markkanen
(laulu), Nalle Rissanen (kitara), Mika Laine (kitara), Kuvis (basso) ja Pitkä
Parkkinen (rummut).
Sweet Leaf |
Tässä waiheessa piti jo tunnustaa, että totta nuo
järjestäjät valehtelivat: Lauantaina kuultiin jotain, mitä ei ihan heti kuulla
uudestaan. Illan wiimeisenä esiintyi Sweet
Leaf eli Makea Lehti. Esiintymislavalle
astelivat Hietalan weljekset Marco ja Zachary. Monta wuotta on wierähtänyt
siitä, kun weljekset olen wiimeksi samassa bändissä nähnyt. Muut Makean Lehden muusikot olivat Kaitsu
Kääriäinen (kitara ja laulu), Hyke Tiitinen (kitara), Janne Tolsa (hammondit)
ja Pitkä Parkkinen (rummut) .Niin hienoa, ettei sanoin woi kuvailla. Nimi oli
enne, eli tunnin aikana kuultiin muutama Mustan
Sapatin kappale. Planet Caravan kulki hyvin ja Ironman wei tämän
wanhan pierun takaisin lapsuuden maisemiin, jolloin elämä oli huoletonta, kesälomat aurinkoisia ja talvet lumisia ja kylmiä.
Kihlattuni piti eniten Sotamatematiikasta.
Tottahan minäkin siihen eniten tykästyin. Miehen tulee olla samaa mieltä
mielitiettynsä kanssa. Kas onhan valmis avioon wasta, kun mies tietää olevansa
mitätön naisen rinnalla. Tai näin ainakin Maria Jotuni toteaa näytelmässään Miehen kylkiluu.
PS: Väärinkäsitysten välttämiseksi vielä tarkennan, että tässä tarinassa ei pilkata eikä parjata esiintyneitä artisteja. Nauran omalle peilikuvalleni: Vanhalle pierulle, joka rakastaa musiikkia, ei osaa laulaa tai soittaa, ei kuuntele radiota tai spotify:ta vaan vanhoja kunnon cd- ja lp-levyjä ja joka tykkää livemusiikista kuin hullu puurosta. Lämmin kiitos hyvästä keikasta.
PS: Väärinkäsitysten välttämiseksi vielä tarkennan, että tässä tarinassa ei pilkata eikä parjata esiintyneitä artisteja. Nauran omalle peilikuvalleni: Vanhalle pierulle, joka rakastaa musiikkia, ei osaa laulaa tai soittaa, ei kuuntele radiota tai spotify:ta vaan vanhoja kunnon cd- ja lp-levyjä ja joka tykkää livemusiikista kuin hullu puurosta. Lämmin kiitos hyvästä keikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti