Berliinin muuri: Asiattomilta pääsy kielletty

Se alkuperäinen muuri. Kuva: Pixabay

Edellinen Berliinin muurin metsästys meni metsään, joten päätin muuttaa lähestymistapaa. Tällä kertaa lähdin etsimään muurinpätkää ”mantereen” puolelta, eli kävelin Itkonniemeen bongaamaan nähtävyyttä. Savon Sanomien jutussa kerrottiin, että muuri sijaitsee Kuopiossa Jeld-Wen ovitehtaan alueella. Otin mukaan repullisen tutkimusmatkailija-asennetta ja lähdin matkaan.

Vaikka olen asunut Kuopiossa jo melkein puolet elämästäni löytyy vieläkin paikkoja, joissa en ole käynyt. Itkonniemen teollisuusalue on yksi sellaisista. Marssin pitkin Sammonkatua kunnes saavuin portille jossa luki: TEHDASALUE, asiaton oleskelu kielletty. Marssin portista sisään, koska kielto ei koskenut minua. Olinhan tullut ihan asiakseni etsimään ja kuvaamaan Berliinin muurin pätkää. Kuljin parkkipaikan päästä päähän ja nuuskin paikkoja. Odotin, että hetkellä millä hyvänsä paikalle kurvaa partioauto ja pari gorillaa raudoittaa minut. Mutta eihän Suomessa toimita niin. Jos olisin tehdasvakoilija, sain vakoilla teollisuusalueella kaikessa rauhassa. Ehkä syynä ole se, ettei parkkipaikalla ollut paljoa vakoiltavaa.

Mutta missä pirussa se muuri lymyili? Ei jälkeäkään eli samanlainen pettymys kuin edellisenä päivänä. Palasin takasin tehdasalueen portille ja poistuin alueelta. Vieressä oli toinen firma, jonka pihalla sijaitsi eräänlainen aidalla varustettu näköalatasanne. Hetken mielijohteesta päätin kävellä aidan viereen ottamaan kuvia järvimaisemasta. Kun vilkaisin tasanteelta alas, meinasin hihkaista ääneen: Berliinin muuri! Siellä se oli, yksinäinen betonielementti ovitehtaan pihan perillä. Käännyin kannoillani ja palasin uudestaan oleskelemaan asiattomasti kielletyllä alueella.

Siellä se on!

 Berliinin muurin pätkä oli aika mitäänsanomaton, harmaa, rei’ille porattu betonimöhkäle. Juuri sellainen, jonka ohittaa helposti kiinnittämättä sen kummemmin huomiota. Tehtaan tekninen päälikkö Paavo Lampinen tuotatti elementin vuonna 1989 Berliinistä laivalla ja rekalla. Talotehtaan vieraille on jaettu muistoksi muurinpaloja aitoustodistuksen kera. Itse asiassa nuo poratut reiät antavat nähtävyyteen pienen taiteellisen vaikutelman. Aivan kuin möhkäleeseen olisi ammuttu sarjatulta jollain Hollywood-avaruusaseella. 

Berliinin muuri rakennettiin 13.08.1961 eristämään Länsi-Berliini ympäröivästä Itä-Saksasta. Itä-Saksa kuului kommunistiseen leiriin ja vuoteen 1961 mennessä 2,7 miljoonaa DDR:läistä oli paennut Länsi-Berliinin kautta länteen. Muuri teki loikkaamiselle lopun melkein kolmeksi vuosikymmeneksi, kunnes 9.11.1989 pitkien mielenosoitusten jälkeen 155 kilometriä pitkä muuri murtui lopullisesti.

Olin tyytäväinen löytööni. Tunsin itseni seikkailijaksi, ja seikkailu löytyi vain kolmen kilometrin päästä kotoa. 

Pari anekdoottia muuriin liittyen: Berliinissä varsinaista muuria on jäljellä enää muutama kilometri. Muualta maailmasta muuria löytyy mm. Australian Camberrasta, Portugalin Fatimasta, Meksiko Citystä, Indonesia Jakartasta ja Tongasta. Berlin Story-kustantamon toimitusjohtaja Enno Louze on arvioinut, että pieninä matkamuistopaloina myytynä 3,5 m x 1,2 m kokoisen elementin arvo on n. 150.000 €. Eli Kuopion elementin 3,5 x 0,8 m hinta olisi n. 100.000 €. Jos ovitehtaalle tulee akuutti kassavaje, muurinpaloja myymällä talous saadaan pikaisesti paikattua.

Lähteet:

Berliinin muurin osalla voi tehdä 150 000 euron tilin

Kuopiosta löytyy yli kolmemetrinen kappale Berliinin muuria

Kuopiosta löytyy pala Berliinin muuria

What the heck is Kuopio?

If You visit to East Finland, You may wonder about the names of places. Almost all of them mean something. So if You travel in Savo or Karelia, here are some translations of names for You.

Map 1: Upper Savo and Karelia

1. Vieremä = Landslide

2. Jyrkkä = Radical

3. Valtimo =  Artery

4. Iisalmi = E-strait. Would be cool if the name is Iilahti = E-bay in English

5. Koirakoski = Dog rapids

6. Pajukoski = Willow rapids

7. Ronkeli = Picky

8. Kiljuva = Screaming

9. Matovaara = Wormdanger

10. Rautavaara = Irondanger

11. Lapinlahti = Laplands Bay

12. Varpaisjärvi = On tiptoe Lake

13. Pajulahti = Willowbay

14. Saunalahti = Saunabay

15. Siilinjärvi = Hedgehogs Lake

There's a little village near Siilinjärvi called Pöljä = Idiot in English. True story.

16. Juankoski = Juan rapids. Named after Juan Carlos the King of Spain. Just kidding...

17. Kaavi = Scrape

18. Kivilahti = Stonebay

Map 2: Inland Savo and Karelia

1. Savonlinna = Savo Castle

2. Kesälahti = Summerbay

3. Haukivuori = Pike mountain

4. Rantasalmi = Beachstrait

5. Enonkoski = Uncles rapids

6. Savonranta = Savo Beach

7. Kangaslampi = Fabric pond

8. Varkaus = Stealing. According to the law it should be located between the pilfering and robbery.

9. Pieksämäki = Knock about Hill

10. Sorsakoski = Duck rapids

11. Leppävirta = Alder stream

12. Heinävesi = Haywater

13. Liperi = Lovage

14. Jerusalemi = Jerusalem. Yes, it's here.

15. Joensuu = Rivers mouth

16. Rautalampi = Ironpond

17. Suonenjoki = Veinriver

18. Outokumpu = Strange Knoll. It also means a big stomach: Oh my, You have an Outokumpu!

19. Kontioranta = Bear Beach

20. Kontiolahti = Bear Bay

21. Eno = Uncle

252. Uimaharju =  Swimming ridge

23. Polvijärvi = Kneelake

24. Tuusniemi = Come on Cape

25. Riistavesi = Chasewater

26 Kuopio = Copy with U. Well not really. Kuopio doesn't mean anything.

Kadonneen Berliinin muurin metsästäjä

Saattaa kuulostaa omituiselta, mutta eilen ajattelin etsiä Berliinin muuria. Ulkona oli pikkupakkanen ja loma päällä. Otin siis sukset kantoon ja suunnistin Kallavedelle etsimään muuria.

Savon Sanomissa kerrottiin, että Itkonniemellä tehtaan pihassa seisoo pala Berliinin muuria. Eikä mikä tahansa pala, vaan ihan kokonainen 3,5 metriä korkea ja 80 senttiä leveä elementti, joka aikoinaan erotti Itä-Berliinin Länsi-Berliinistä. Lehdessä luki, että nähtävyys seisoo yksityisalueella joten päättelin, ettei sitä pääse katsomaan ihan noin vaan. Videolla näkyi Kallavesi, joten paikka on lähellä rantaa. Talvella rannalle on mahdollista päästä jäätä myöten.

Päätin hiihtää pitkin Kallavedelle ajettua kuntolatua, joka kulkee mm. Itkonniemen kautta. Menomatkalla tarkkailin maisemaa silmä kovana enkä nähnyt muurin muuria. Pettymys! Olo oli kuin myyttisen Isojalan metsästäjällä: etsin kohdetta näkemättä jälkeäkään mutta toivoin sen olevan olemassa. Ja niinhän se varmaan onkin, ei paikallislehti sentään mikään valemedia ole. Mutta silti, savolainen uskoo vasta kun näkee.

Ohitin Itkonniemen ja päätin jatkaa etsintää paluumatkalla. Latu lähti ylittämään järvenselkää ja vastarannalla odotti laavu. Hiihtomatkalla kuuntelin musiikkia korvanapit korvissa. Ennen laavua John Mellencamp soitti pari kappaletta. En sitten tiedä, oliko valinta niin hyvä, kun John lauloi ”Your Life is Now” ja heti perään ”If I Die Sudden”:

If I die sudden
Please don't tell anyone
There ain't nobody that needs to know
That I'm gone
Just put me in a pine box
Six feet underground
Don't be calling no minister
I don't need one around…

Ei välttämättä sellaisia lauseita, joita haluaa miettiä rankan liikuntasuorituksen aikana. Jos vaikka sydän pettää ja ”I Die Sudden”…

Meikäläisen repussa hölskyi vesipullo, termarillinen kahvia, grillimakkara ja banaani. Jo kauan ennen vastarantaa tunsin nuotion tuoksun. Laavu oli autio mutta nuotio paloi yhä edellisen kävijän jäljiltä. Lisäsin tulipaikkaan pari puuta, istahdin puupenkille, pujotin makkaran tikkuun ja aloitin käristämisen. Tämä on elämää.

Tauko sai ihmeitä aikaan. Suksi kulki taas pari kilometriä kuin nuorella miehellä. Sitten vauhti laantui. Saavuin takaisin Itkonniemelle ja äkkiä huomasin jotain rannalla. Berliinin muuri! Se näytti seisovan jonkun rakennuksen takana. Hyppäsin pois ladulta ja hiihdin umpihankea rantaan vain huomatakseni, ettei se mikään muurinpala ollut. Olipahan vain yksi rakennuksen takaseinän elementeistä, joka kauempaa katsottuna hämäsi meikäläisen täysin. Hukkareissu.

Umpihankihiihtoa "muurin" luokse

Ei ollut Berliinin muuri

Muuri jäi tällä kertaa näkemättä, mutta ei hiihtoreissu sinällään hukkaan mennyt. Sainpahan liikuntaa ulkoilmassa, nuotiomakkaraa ja viidentoista kilometrin rasvanpolttosession. Sitä paitsi ulkoilmassa liikkuminen hakkaa salitreenit 6-0. Siitä esimerkkinä tilanne ladulla, kun nuotiomakkara alkoi kiertää vatsassa. Vilkaisin ympärilleni (ei ketään kilometrin säteellä) ja jatkoin hiihtämistä perä rupsuttaen. Sinne hävisi kuin pieru Kallavedelle. Kokeilepas samaa hikisellä kuntosalilla. En suosittele.

Småll tålk

Suomi keskieurooppalaistuu pikkuhiljaa. Ihmiset halaavat, viini kuuluu ruokapöytään ja kaikki puhuvat small talkia. Ihan oikeasti. Sain tästä konkreettisen esimerkin tänään.

Menin aamulla tavan mukaa kävellen töihin. Kuljin läpi kaupungin, tulin rautatieasemalle ja olin jatkamassa aseman läpi toiselle puolelle. Kun tulin aseman ovelle, vanhahko mies seisoi oviaukossa ajatuksiinsa vaipuneena. Hän oli juuri pahimmoilleen puoliavoimen oven edessä niin, etten päässyt ohitse.

Mitä tehdä? En ehtinyt tehdä mitään, koska mies näki liikettä silmäkulmassaan, kääntyi ympäri ja huomasi minut. Olin sen verran lähellä, että hän hätkähti ja väistyi oviaukon edestä sanoen:

-         Oho.

Kävelin hänen ohitseen ja totesin:

-         Hups.

Tuon smoolimmaksi took ei voi mennä. Se oli semmoinen savolainen keskustelu kahden ventovieraan miehen välillä. Ja asia tuli harvinaisen selväksi.

Pitääkö olla huolissaan?

Ystävänpäivä on ovella. Tyhjästä nyhjäisty juhla, joka on levinnyt ympäri maapalloa. Entäpä jos ei omista ystäviä? Jos ei koskaan ole ollut ystäviä? Entä jos sinulla on pelkkiä vihamiehiä kuten Donald Trumpilla? Entäpä, jos olet aivan yksin?

Ystävänpäivän lisäksi voisi perustaa yksinäistenpäivän. Päivän, jolloin on ihan ok olla yksinäinen. Voi mennä työpäivän jälkeen kaupan kautta kotiin, tehdä illallinen yhdelle ja avata yksinäinen viinipullo yksin tv:n äärellä. Vaikka ihminen on sosiaalinen eläin, jokainen tarvitsee aika ajoin yksinäisyyttä. Omaa laatuaikaa sen ainoan ihmisen seurassa, joka ymmärtää sinua täydellisesti: Sinun itsesi.

Yksinäiseltä jää usein huomaamatta, että hän ei ole yksin. Toinen yksinäinen voi asua seinän takana. Ja kaikesta yksinäisyydestä huolimatta voi tulla päivä, jolloin nuo kaksi yksinäistä kohtaavat. Ja vuoden päästä he voivatkin viettää ystävänpäivää.

Näin ystävänpäivän alla toivotan kaikille yksinäisille hyvää yksinäistenpäivää.

 Kuvat: Pixabay

Paluu menneisyyteen

Kävelin aamupakkasessa töihin ja jäin kadunkulmaan odottamaan liikennevalojen vaihtumista vihreäksi. Toisella puolella katua vanha mies puhua pulpatti itsekseen. Valot vaihtuivat ja ohitimme toisemme puolivälissä suojatietä. Miehellä oli napit korvissa ja hän kailotti kovaan ääneen puhelimeen. Aivan normaali tilanne, mutta jostain syystä minulle tuli voimakas tunne, että olen nähnyt tuon kaiken joskus aikaisemmin. Tunne ei ollut deja vu vaan enemmänkin flashback menneisyydestä.

Lapsuudessa meidän kylän raitilla käveli vanha mies, joka puhua pulpatti näkymättömälle ystävälleen. Sanottiin, että hän oli menettänyt vaimonsa ja seonnut. Toinen tiesi, että mies oli käyttänyt aineita ja menettänyt järkensä. Kyllä hän oli tullut lukemalla hulluksi. Niin tai näin, mies oli harmiton eikä häirinnyt ketään. Kulki vain pitkin katuja ja jutteli päättymättömiä tarinoitaan ties kenelle. Hän on varmaan siirtynyt ajasta iäisyyteen jo ajat sitten.

Tuli vain mieleen, että entä jos tuo mies olisi elänyt tänä päivänä? Kuka kiinnittää huomiota yksin puhelevaan kulkijaan, kun kaikki tekevät sitä samaa: puhuvat puhelimeen. Tänä päivänä kaveri olisi sulautunut massaan.

Mutta entäpä jos tuo lapsuuden outolintu olikin aikamatkaaja? Agentti, joka elokuvamaiseen tyyliin oli lähetetty menneisyyteen 1970-luvulle suorittamaan salaista tehtävää. Mies kulki pitkin katuja, puhui puhelimeen ja me muut pidimme häntä hulluna. Ehkä hän olikin vain aikaansa edellä. Tai tuli ennen aikojaan jostain tulevaisuudesta. Nyt tämä epäilys aikamatkailijasta lapsuuteni maisemissa pistää ajatukseni sekaisin.

Varmasti joku salaliittoteoreetikko jossain on miettinyt tätä. Kun asiaa yhtään syvällisemmin puntaroi, koko ajatus on melkoista hattaraa. Yksi salaliittoteoria muiden joukossa. Salaliittoteoriat ovat nykyajan taikauskoa, joilla massoja hallitaan ja harhautetaan. Eli on olemassa salaliitto, joka keksii salaliittoteorioita erilaisiin tarpeisiin. Tai sitten ei. Nyt pitää lähteä tekemään foliohattua. Meni yöunet.

Kuvat: Pixabay

Tehtävä Kuopiossa: toinen kuvauspäivä

Toinen kuvauspäivä oli säiden puolesta paljon inhimillisempi ja tällä kertaa kaupungilla meni yli viisi tuntia. Oli hauskaa seurata, miten ihmiset reagoivat kuvauskaksikkoomme. Suurin osa ei noteerannut meitä lainkaan, muutama koetti väistellä kuvasta pois ja pari yksittäistä ikäihmistä pysähtyi katsomaan kiinnostuneena, mitä me touhusimme. Perisuomalaiseen tyyliin kukaan ei kysynyt mitään. 

Korttelimuseon kulmilla kuvasimme kolmekielisiä katukylttejä. Ne kiinnitettiin seinään vuonna 2007. 1900-luvun alussa Kuopion katujen nimet oli merkitty venäjäksi, suomeksi ja ruotsiksi. Näissä "uusissa vanhoissa" kylteissä kielijärjestys on käännetty vastaamaan nykyaikaa.

Tämän jälkeen ateistien tie vei Kuopion tuomiokirkolle. Ovet olivat avoinna, joten ei muuta kuin sisään.

Vaikka 200-vuotta vanhaa rakennusta on remontoitu ja entisöity, ei kirkkoon tulla viihtymään. Kovilla puupenkeillä kuunnellaan, kun kirkkoherra luettelee madonlukuja ihmisten synneistä. Viimeksi kävin tuomiokirkossa pari vuotta sitten Jesse Kaikurannan konsertissa. Varsinaisiin kirkonmenoihin vaimo ei ole vielä saanut houkuteltua. Joku joulu kuulemma mennään joulukirkkoon. Sitä odotellessa.

"Perustus laitettiin ja rakennus alettin vuonna 1805-06 ja 1807 Ruotsin kuningan Gustaf IV:n Adolphin aikana. Sodan tähden rakennus seisahtui 1808 9.10 ja 1812. Jällen rakettin 1813.14 ja päätettin 1815 Keisari Alexanderin I:sen lembiän hallituxen alla"

Kun kymmenisen vuotta sitten menin kansalaisopistoon öljyvärimaalauskurssille, maalasin taulun tuomiokirkosta. Tässä rakennus tammikuussa 2017...

...ja tässä vuonna 2008.

Edellisenä kuvauspäivänä emme loppiaisen takia pääseet kattoparkkeihin. Nyt parkkitasanteet olivat auki ja saimme kuvattua näkymiä ylhäältä käsin. Tässä näkymiä Kauppakadulta.

Käsityökadun nepalilaisen ravintolan paikalla oli alunperin Burgerpark. Kaikki keskustan grillit ovat kaikonneet mäkkäreiden ja pizzerioiden tieltä. Toisaalta surullista, toisaalta ymmärrettävää. Kehitys kehittyy ja makkaraperunasukupolvi saa pikkuhiljaa väistyä. Valinnan varaa on tullut paljon enemmän.

Näkymiä Vihtorin katolta. On se vaan iso, tuo tori nimittäin.

Siirryimme torin toiselle puolella ja menimme hissillä Torikulman kattoparkkiin. Kun asettelimme kameratelinettä kaiteelle paikalle tuli vartija, joka kertoi parkkipaikan olevan kiinni. Emme olisi päässeet enää sisälle, koska ovi meni lukkoon. Kiitos vartijalle että pelasti meidät pinteestä ja kuvauspäivä sai jatkua.

Kuvakukko on hieno retroteatteri Vuorikadun varrella. Teatteri avattiin vuonna 1939 ja nykyisin teatterissa toimii mm. Hyvät Kuvat -elokuvakerho. Kerhon elokuvat esitetään torstaisin ja 25 €:n lipulla voit katsoa 12 leffaa per kausi (kevät / syksy). Edullista! Tälle keväälle on tiedossa mm. Komisario Palmun erehdys, Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille, Hacksaw Ridge ja Blade Runner.

Teatterin aulasta löytyy asiaankuuluvaa rekvisiittaa kuten vanhoja projektoreita ja elokuvajulisteita. Tämä robotin näköinen kaveri on yhdistetty tv-kamera/ tv. Mustavalkoisessa ruudussa näkyy kameramies työssään.

Kuopion yksi erikoisimmista rakennuksista on asuinkerrostalo Puolikuu, kansan suussa tunnettu paremmin "Haaremin talona". Talo on seissyt Kuninkaankadun ja Tulliportinkadun kulmassa vuodesta 1927. Vaikea kuvitella, että kellään olisi pokkaa rakennuttaa vastaavanlaista kerrostaloa nykyajan Suomessa. Valitettavasti.



Tätä rakennusta odottaa purkutuomio. Työnkulma pykäistiin pystyyn talkoovoimin vuonna 1957 ja meikäläiselle paikka on tullut tutuksi rock-konserteista. Tähän liittyykin eräs omakohtainen muisto Ruplasta (Työnkulman lempinimi) ja ikääntymisestä:

Kymmenisen vuotta sitten kotimainen rockbändi Negative esiintyi Ruplassa. Minä, velipoika ja naisystäväni menimme paikan päälle katsomaan keikkaa. Keikkasali oli mukavan vanhanaikainen ja karu: Esiintymislava ja iso koruton halli. Hallin perällä oli narulla eristetty anniskelualue. Anniskelualueella ei ollut muita kuin me kolme. Kun keikka alkoi, syy anniskelualueen asiakaskatoon selvisi: muu yleisö koostui 99 prosenttisesti alaikäisistä tytöistä, jotka kirkuivat Jonne Aaronin perään. Siinä me sitten seurasimme meininkiä K-18 alueelta kun pikkutytöt mellastivat lavan edessä.

Jossain vaiheessa menin velipojan kanssa ulos tupakalle. Seisoimme kuvassa näkyvän pylväikön alla pössyttelemässä, kun kaksi tyttö tuli kysymään meiltä jotain. En muista enää itse kysymystä, mutta he selkeästikin luulivat meitä järkkäreiksi. Veli kuittasi neitokaisille, että mekin ollaan vain keikalla katsomassa bändiä. Tämä tuntui huvittavan kyselijöitä ja toinen huikkasi meille: - Niin ja onhan täällä tyttöjäkin! Sitten he painelivat kikatellen sisälle.

Jos joskus olen tuntenut olevani väärässä paikassa väärään aikaan, niin tuo oli yksi niistä kerroista. Meikäläinen oli sentään tarpeeksi vanha tyttöjen isäksi. Onneksi naisystäväni oli mukana, muuten olisimme paenneet paikalta ennen kuin joku luuli meitä oikeasti namusediksi.

Ortodoksisesta kirkosta olen kirjoittanut aikaisemmin tässä.

Ilta pimeni ja maisema muuttui. Tässä Kuopion vanha lääninhallitusrakennus iltavalaistuksessa. Hieno, vuodelta 1885 oleva pytinki löytyy Hallituskadulta.

Ravintola Puikkari. Valot kruunaavat tämänkin puurakennuksen.

Palasimme vielä Vihtorin kattotasanteelle ottamaan yökuvaa torista.

Tällaisin tilanteita tuli vähän väliä: Poikani viritti kameratelineen keskelle jalkakäytävää ja alkoi kuvaamaan. Ylempi kuva meikäläisen, alempi järkkärikameran saldoa.

Suurella hautausmaalla. Nämä kuvat on otettu pilkkopimeässä ilman salamaa, pitkällä valotusajalla. Ihmeellistä, mitä nykyajan kameroilla saa aikaan.

Kaiken kaikkiaan marssimme kahden päivän aikana reilut 18 kilometriä. Sovimme, että uusi kuvausreissu tehdään sitten kesällä samoissa maisemissa. Meikäläiselle jäi kytemään valtava järjestelmäkamerakuume.