70-luvulla ei ollut seksivalistusta. Koulussakin aihe käsiteltiin kummallisesti kiertäen. Muistan, kuinka meidän ala-asteluokka vieraili maatalousoppilaitoksessa ja saimme tutustua mm. keinosiementäjän arkeen. Ei ollut kaunista katsottavaa. Kun kierroksen lopuksi tiirailimme mikroskoopilla sonnin siittiöitä ja opettaja ilmoitti, että seuraavaksi sitten syömään, ei kellään tehnyt oikein mieli hernekeittoa.
Eräs yllättävä paikka tutustua erotiikan ihmeelliseen maailmaan oli kylän parturiliike. Silloinen vanhankansan miesparturi leikkasi miesten hiukset yhdellä ja samalla 50-luvun mallilla. Äiti vei minut ensimmäisen kerran parturoitavaksi kun olin n. kymmenvuotias. Äiti jätti minut odotushuoneeseen odottamaan vuoroani.
Odotushuoneen pöydällä oli lehtipino. Selasin sitä laiskasti läpi: Apu, Seura, Suomen Kuvalehti, Valitut Palat, Jallu.... hetkinen. Jallu! Käsissäni oli ehta miestenlehti, jonka kannessa koreili nainen ilman rihmankiertämää. Herranjestas! Nappasin nopeasti pinosta Suomen Kuvalehden, sujautin Jallun sen väliin ja aloin selata sivuja posket punaisena. Kun parturi viimein pyysi minut parturituoliin, meikäläistä harmitti vallan vietävästi. Mutta ei auttanut. Jätin lehden pinoon ja painelin parturoitavaksi mieli myllertäen. Vanha parturi saattoi aavistella jotain, koska hehkuin punaisena kuin paloauto. Asia jäi kuitenkin siihen.
Seksivalistus on nykyään aivan toisella tasolla ja hyvä niin. Yksi konkreettinen asia on myös muuttunut noista päivistä: Nykyajan parturikampaamoissa miestenlehdet loistavat poissaolollaan.
En ole pitkään aikaan pelännyt niin paljon kuin Latviassa. Itse asiassa en ole koskaan pelännyt ulkomailla yhtä paljon kuin tällä reissulla. Matkustimme Jurmalaan kirjaimellisesti henkemme kaupalla, mutta palataan siihen tarinan lopussa.
Baltian maissa välimatkat ovat inhimillisiä. Tallinnasta Latvian Jurmalaan on matkaa vain 284 kilometriä. Vaimo varasi meille kaksi yötä Guesthouse Airavaan hintaan 40 euroa /yö. Sijainti oli ihanteellinen, vain viitisenkymmentä metriä keskuskadulle. Paikka on kuitenkin sen verran suojassa, ettei kadun metelit kantautuneet huoneeseen öisin.
Jos olet budjettimatkailija ja sinulle riittää siisti perushuone ilman mukavuuksia, Airava on varteenotettava vaihtoehto. Meille tämä riitti hyvin.
Kaakeliuuni oli peitetty tapetilla. Oletettavasti "out of order"...
Tässäpä sisustajille vinkki: tapetin voi asentaa seinään myös nitojalla. Kaikki rakennuksen tapetit oli nidottu puuseiniin kiinni. Jännä seurata, koska tämä trendi rantautuu meille.
Ensimmäisenä yönä meidän kerrokseen ei tullut muita, Saimme olla omassa rauhassa. Seuraavana päivänä paikalle majoittui venäläisiä matkailijoita mutta edelleen meno oli rauhallista.
Ei tapetti huonetta pahenna, jos ei huone tapettia. Vai miten sen meni. Nämäkin asennettu siististi nitomalla.
Yhteiset vessat ja suihkutilat, miehille ja naisille omat. Ajoi hyvin asiansa.
Jotain mitä meiltä ei enää löydy: palasaippuaa.
Ajan patinaa wc-tiloissa. Nestesaippua oli laimennettu reilusti vedellä.
Guesthousen omistajalla oli kissa, joka köllötteli tulopäivänä alakerran ikkunanlaudalla. Kun vaimo avasi aamulla oven lähteäkseen suihkuun, kissa livahti meidän huoneeseen ja kiipesi sängylle. Hellyttävä ja harmiton kaveri. Tosin kissa-allergikoille tämä paikka ei ole ehkä paras mahdollinen vaihtoehto.
Auton sai parkata maksutta majatalon nurmikolle. Yöksi pihan portti oli lukittu ja sisään pääsi vain ovikoodilla.
Jurmalan kaupunki on Riian lahdella sijaitsevien pienten kylien muodostama helminauha, jolla on pituutta n. 50 km ja alueella asuu 56.000 asukasta. Autolla saapuvilta peritään kahden euron maksu, joka oikeuttaa maksuttomaan pysäköintiin kunnallisilla pysäköintipaikoilla. Maksuautomaatit sijaitsevat Riiasta tullessa ennen Lielupejoen ylittävää siltaa. Matkaa Riikasta majapaikkaamme Majorin kaupunginosaa tuli n. 16 kilometriä.
Korsolaisille on oma ostoskeskus Jurmalassa.
Planetassa söimme vähän paremmin. Paikka löytyy pääkadun varrelta. Ravintolassa on myös siisti kattoterassi.
Pippuripihviä 19 €. Ravintolahinnat n. 9 - 20 euroa / annos. Turistihinnoista huolimatta ruoka on Suomeen verrattuna edullista.
Juustokakku 4,50 euroa.
Keskuskatu Jomas iela
Majorin keskuskatu Jomas iela on kuin mikä tahansa etelän lomakohteen turistipaikka: hotelleja, myymälöitä, ravintoloita ja terasseja. Itse ranta sai leuan loksahtamaan: rantakaistaleen leveys on n. 200 metriä ja pehmeää, vaaleaa hiekkaa riittää 26 kilometrin matkalle. Elokuussa sää on vielä lämmin ja sopii hyvin rantaelämään. Meillä kävi vähän huono tuuri, koska kovat sadekuurot tyhjensivät rannan varsinkin toisena päivänä.
Ensimmäisen päivän oli pilvistä mutta lämmintä (+ 20).
Toisena päivänä taivaalle ilmestyi mustia pilviä.
Sana "Jurmala" tarkoittaa latvian kielessä merenrantaa.
Peräännyimme saapuvaa sadetta sisäterassille. Olut oli edullista. Bensan hintavertailussa Latvia on Viroa n. 10 senttiä ja Suomea n. 30 senttiä /litra edullisempi.
Raju tuuli ja sademyräkkä kesti vajaat puoli tuntia. Ranta tyhjeni ja ihmiset tungeksivat sisätiloihin.
Palataan tarinan otsikkoon. Kun ylitimme Viron ja Latvian rajan, liikenne muuttui omituiseksi. Ajokaistoja oli edelleen yksi molempiin suuntiin, mutta pientareen kaista vaikutti erikoisen leveältä ja edellä ajava rekka ajoi puoleksi pientareen puolella. Sitten huomasin, että vastaan ajoi kaksi auto rinnakkain. Otin nopeasti esimerkkiä rekasta ja siirryin myös puoleksi pientareen puolelle. Ajan mittaan selvisi, että näin täällä on tarkoituskin ajaa. Keskelle jää ns. kolmas kaista, jota ohittajat käyttävät hyväkseen. Helvetin pelottavaa! Liikenne tuntui muutenkin villille ja pelkäsin, että on vain ajan kysymys koska rysähtää. Onneksi kaikki meni hyvin ja pääsimme perille ehjin nahoin.
Pääkadun varrella on kauniita rakennuksia.
Majorin rautatieaseman lähellä on Latvian kansallissankarin Lacplesisin patsas, joka symboloi kansan taistelua vihollisia vastaan. Jurmalasta tuli kaupunki ensimmäisen kerran vuonna 1920. Neuvostoaikana 1946 - 59 Jurmala oli osa Riikaa. Vuonna 1959 se sai uudestaan kaupungin statuksen ja oli lomakohteena erityisesti Neuvostoliiton puoluepamppujen suosiossa. Latvian itsenäistymisen vuonna 1991 jälkeen alueen huviloita on palautettu niiden alkuperäisille omistajille.
Kilpikonna -veistos (J. Bārda vuodelta 1995). Veistos symboloi pitkää ikää.
Latvia on onnistunut vähentämään liikennekuolemia vuodesta 2001 vuoteen 2018 jopa 70 %, mutta tehtävää riittää vielä. Jos olet arka autoilemaan Suomessa, älä lähde Latviaan autolla. Riikaan pääsee edullisesti lentäen ja sieltä Jurmalaan on junalla vain 20 minuutin matka. Juna-asema sijaitsee Majorin kaupunginosassa ja pääkatu Jomas alkaa melkein suoraan rautatieaseman edestä.
Tutkin tilastoja Latvian liikenteestä ja tässä vertailulukuja vuodelta 2018: liikennekuolemia per miljoona asukasta: Suomi 43 / Latvia 78
Promilleraja on Latviassa mielenkiintoinen: alle 3 vuotta ajaneilla raja on 0.2 ja kolme vuotta ajaneilla 0.5. Laskin tuosta, että meikäläisen yli 30 vuoden ajokokemuksella saisin ajaa autoa tuhdissa viiden promillen humalassa...
Ensimmäinen ihminen astui kuun pinnalle 50 vuotta sitten. Yritin muistella, missä mahdoin olla kun Neil Armstrong lausui legendaarisen "Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle" -lauseen. Taisin olla potalla.
Viimeiset jenkit käväisivät kuussa vuonna 1972. Sen jälkeen on ollut hiljaista. Ehkä vahvin ehdokas seuraavaksi kuukävelijäksi on kiinalainen taikonautti. Meidän härmäläisten huulilla suurin kysymys kuuluu: koska on suomalaisen vuoro?
Nokian kännykkä on monta kertaa tehokkaampi kuin Apollo 11:sta tietokone, joten eiköhän meiltä tietotaitoa löydy. Laitetaan sote ja muut vouhotukset jäihin ja keskitytään olennaiseen eli lähettämään ensimmäinen sisunautti kuuhun. Eikö olisi hienoa!
Uudenmaan autotehtaalla koottu kuumobiili, kyydissään historian ensimmäinen sisunautti. Mutta kuka?
Sitten tullaan dilemmaan, kuka suomalainen saa kunnian astua ensimmäisenä kuun pinnalle. Mitä hän sanoo? Onko jaloissa reinot? Onko hän selvinpäin? Ja ennen kaikkea: mitä ulkomaalaiset ajattelevat siitä?! Ei sinne ainakaan entistä urheilijaa voi lähettää. Seppo Räty saattaisi ensitöikseen laukaista suorassa lähetyksessä: "kuu on paska planeetta". Tommi Evilä kokeilisi, miten pitkälle kuussa voi hypätä ja Juhani Tamminen latistaisi tunnelman toteamalla: "Eihän täällä ole ketään! Lähdetäänpäs kotiin veljet".
Paavo Väyrynen laskeutumassa kuuhun? Ei kiitos.
Poliitikkoja ei myöskään kannata lähettää matkaan. Ajatelkaa nyt esim. jos maailman ensimmäinen ihminen kuussa olisi ollut Paavo Väyrynen: "Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri harppaus Paavo Väyrysen presidentinvaalikampanjalle". Paavon voisi vaihtoehtoisesti lähettää pelkällä menolipulla Uranukseen.
"Tiällä Mualimannapa. Kuulooko kuuraketti? Ee teitillä onkelmia satu olemaan?"
Lähtöpaikaksi kävisi parhaiten Mualimannapa eli Kuopion tori. Ennen lähtöä torilavalla pidetään perisavolainen spektaakkeli: Tarot esittää kappaleen Ashes to the Stars ja Timi Lexikon biisin Moon kuu. Teemu Vesterisen stand up show laukaisee lähtöjännityksen ja saa unohtamaan kuolemanvaaran ja hankkeen mielettömyyden. Tämän jälkeen sinivalkoinen raketti kohoaa sinivalkoiselle taivaalle Sibeliuksen Finlandia-hymnin säestyksellä. Solistina tietenkin Saku Kuosmanen.
Mutta kuka siis on historian ensimmäinen suomalainen kuussa? Jos tämä tapahtuisi vuonna 1969, vastaus olisi selvä: Olavi Virta. Ajatelkaa sitä kyynelten määrää, kun Virran Ola kuunkamaralle astuessaan pysähtyy, vetää syvään henkeä ja aloittaa: "Hopeinen kuu luo merelle siltaa..." Siinä olisi maailman kansoilla ihmettelemistä. Musiikki on universaali kieli, joten tunnelma ei jäisi kenellekään epäselväksi.
Paras vaihtoehto 2020-luvun sisunautiksi on Jani Wickholm. Ai kuka? No vuoden 2004 Idols -laulukisan kakkonen tietenkin! Jani on maanläheinen kansanmies, johon on helppo samaistua. Ja se ääni!
"Kuulooko Mualimannapa? Ilimottelempa vuan, että Kalakukko on laskeetunna ililman aekojaan"
Kuvitelkaa seuraavainen skenaario:
Andy McCoy ja Jani Wickholm laskeutuvat kuuhun. Andy on itseoikeutetusti mukana, koska hänellä on vuosien kokemus muissa maailmoissa olemisesta. Andy on "Spaced out of my head", kuten Hanoi Rocksin biisissä Tooting Beck Wrecked todetaan. Jani siis astuu ulos aluksesta, kiipeää tikkaat alas kuin Armstrong ikään ja astuu kuun kamaralle. Seuraa hetken hiljaisuus, tv-katsojat pidättävät henkeä ja huomaavat Janin kainalossa kitaran. Hän ottaa kitaran esiin ja on tekevinään soundcheckin (tekevinään, koska kuussa ei ole ilmakehää, joten kitarasta ei näin ollen kuulu ääntä). Sitten Jani aloittaa kappaleen Kuu, ja kylmät väreet kulkevat läpi Suomen Hangosta Nuorgamiin. Playback-nauhan säestämänä luonnollisesti.
Jani Wickholm kuun kamaralla
Kuu Kuinka monta kertaa Kuu oli oppaani mun Kuinka monta kertaa Taivalta taittelin Etsien, kaivaten Niin apua sen, valoa tielleni tuo Näytä reitti taas rakkaani luo
Mä kuulta kyselin tietäni kotia päin Luokses matkaa teen Se oli kapea polku, sen valossa näin Niin kivinen Mä kuulta kyselin tietäni kotia päin Tieltä eksy en Mä vaikka välillä usvaan ja pimeään jäin Luokses matkaani teen
Kuu Yöksi ilta tummuu Kertooko kaipuusta tuo? Kuinka luokses kaipaan Taivalta taittelin Etsien, kaivaten Niin apua sen, valoa tielleni tuo Näytä reitti taas rakkaani luo
