- Kop kop
Ovi avataan. Käytävässä seisoo kaksi siististi pukeutunutta nuortamiestä.
- Mitä asiaa?
- Päivää. Onko teillä hetki aikaa? Haluatteko kuulla koronasta?
- SLÄM! (ovi paiskataan kiinni).
**********
Välillä on tullut mieleen, että koska tämä uni päättyy? Elämä on kuin huonosta B-luokan kauhuleffasta: tappava tauti riivaa ihmiskuntaa, vanhukset lukitaan suojaan, Uudenmaan raja laitetaan kiinni ja Yhdysvalloissa Presidentti opastaa kansalaisia ruiskuttamaan desinfiontiainetta kehoonsa. Oikeasti, kuka olisi voinut käsikirjoittaa tämän?
Samaan aikaan länsinaapuri elää jossain rinnakkaistodellisuudessa: koulut, ravintolat, kaupat, itse asiassa kaikki on auki normaalisti. Ihmiset istuvat kevätterasseilla pitäen 10 sentin suojaväliä toisiinsa. Porukkaa kuolee mutta jostain syystä ruotsalainen pysyy positiivisena ja uskoo tulevaisuuteen. Kai ne on kollektiivisesti päättäneet, että jos jonkun on mentävä niin Helan Går sumffaralla rallalla rallallei...
Monia asioita on ikävä, etunenässä läheisiä ja ystäviä. Myös livekeikkoja alkaa olla tolkuton ikävä. Telkkarista tulee erilaisia olohuonekeikkoja, mikä auttaa pahimpiin vieroitusoireisiin. Mutta kyllä live on parasta livenä paikan päällä. Keikkoja perutaan ja mm. Herra Ylppö ja Semmarit siirsivät Henry's Pubin tapahtumansa syksylle. Kuopiorock jää tältä kesältä kokematta. Suonenjoen mansikkakarnevaaleillekin oli lippu plakkarissa mutta ei tule karnevaaleja eikä sen puoleen marjanpoimijoitakaan. Viimeksi karnevaalit jäi järjestämättä vuonna 1984.
Tästä lähtien autossa tulee aina olemaan käsidesiä
Eteenpäin sanoi mummo tiukassa lääkityksessä. Tästä selvitään, tavalla tai toisella. Osa meistä sairastuu, osa pysyy terveenä ja osa kuolee pois. Toivon meille kaikille tuota keskimmäistä kohtaloa. Otsikon repäisin Jussi Raittisen biisistä Metsämökin tonttu, joka voitti Syksyn Sävel -laulukilpailun vuonna 1974. "En tiedä näenkö mä unta vai kahminko mä lunta, on mahtava meininki meneillään".
Eihän tämä nyt niin mahtavaa ole, mutta pieni välikevennys lienee paikallaan.
Meillä
on vaimon kanssa avoin suhde. Näin ei ollut aina. Alkuaikoina olimme syvästi
rakastuneita, emmekä antaneet minkään tulla väliin. Sitten vaimo otti elämäänsä
toisen ja katsoin ärtyneenä vierestä, kuinka hän ei enää huomionut minua entiseen tapaan. Olin
mustasukkainen ja neuvoton.
Apu tuli yllättävältä taholta. Äiti ja veljeni hankkivat minulle
syntymäpäivälahjaksi uuden kumppanin. Alku oli haparoivaa, mutta pikku hiljaa
tulimme sinuiksi ja uutuudenviehätys piristi elämääni. Olimme vaimon kanssa molemmat tyytyväisiä uuteen avoimeen suhteeseen.
Kyllähän se välillä ärsyttää, että vaimoa kiinnostaa illalla enemmän se toinen
kuin minä. Silloin minäkin vietän aikaa toisen kanssa ja jätän vaimon omiin
oloihinsa. En tiedä, ärsyttääkö tämä häntä. Ehkä olemme vuosien myötä vain
tottuneet elämään näin.
Vuosi sen jälkeen, kun sain uuden kumppanin, hän jäi lumihankeen ja paleltui kuoliaaksi. Olin murheen murtama. Vaimo tuli hätiin ja tarjosi minulle yhtä
ex-kumppaniaan. Tämä oli vielä ihan kivan näköinen, joten otin
hänet avosylin vastaan. Surut haihtuivat tipotiehen.
Yllättävän hyvin me ollaan pärjätty neljästään samassa sängyssä. Välillä toinen
pari alkaa nukkumaan kun toinen pitää vielä hetken hauskaa. Pyrimme kuitenkin
olemaan tahdikkaita ja häiritsemättä toisten unta.
Eilen otti päähän, kun vaimo ehdotti minulle uutta kumppania. Mitä vikaa minun
nykyisessä on? Vaikka hän on jo vähän vanha, hän on kuitenkin tuttu ja
turvallinen. Kaiken lisäksi tämä on vaimon ex. Vaimo kyllästyi kuuntelemaan
valituksia suhteeni toimimattomuudesta, joten päädyimme yhdessä tuumin etsimään
minulle uutta kumppania. Hyvää kai se vaimo minulle vain tahtoo.
Huomenna hän saapuu ja minua jännittää taas. Avoin suhde on siitä
mielenkiintoinen, että aina aika ajoin saa kokea jotain uutta. Vaimo on
tyytyväinen nykyiseen kumppaniinsa, joten meidän neljän kimppaan tulee vain
yksi uusi tulokas. Saahan nähdä, saanko ensi yönä nukuttua kun saan hänet
käsiini. Pitää ensi alkuun kysyä vaimolta lupa onko ok, että sanon hänelle hyvää yötä ja syvennyn uuteen partneriin: tuliterään Samsung älypuhelimeeni.
****** Sain tähän löyhästi tositapahtumiin pohjautuvaan tarinaan inspiraation uutisesta jossa kerrottiin, että älykännykästä on tullut parisuhteen kolmas pyörä. Lisää parisuhde juttuja? Tässä tarina: vaimoni vaihtoi minut puolalaiseen.
Minulle heräsi ajatus, että mitä jos tämä koronakaranteeni kestää kuukausia ja totun siihen? Vaimon kanssa on ihan mukavaa. Juttu luistaa ja välillä voidaan ollaan vaikka puhumattakin. Aika ajoin makkarin valot sammuvat, vaikkemme käy vielä nukkumaan.
Tänään talvi palasi yleisön pyynnöistä huolimatta. Ehkä nyt on helpompi olla karanteenissa neljän seinän sisällä.
Entä jos totumme tekemään kaiken etänä? Paiskimme etätyötä, vietämme vapaa-ajan virtuaalitodellisuudessa, hoidamme ihmissuhteet somessa ja tapaamme läheiset skypessä. Koteloidumme omaan kuplaan ja jätämme maailman neljän seinän ulkopuolelle. Nykyään se olisi helpompaa kuin koskaan ennen.
Näinä aikoina pitää suosia ahdingossa olevia paikallisyrittäjiä. Minäkin ostin paikallispanimoiden tuotteita ihan vain kannatuksen vuoksi.
Toivon, että ihmiset eivät kyllästy tähän tilanteeseen. Koronakaranteenissa ja kielloissa on vielä eksotiikkaa, joka viihdyttää kansaa. Jos tätä jatkuu viikkoja tai jopa kuukausia, iskee marssiväsymys ja näkymätöntä uhkaa vastaan ruetaan kapinoimaan. Rikotaan kieltoja, matkustellaan tapaamaan kavereita ja kokoonnutaan bilettämään salaa. Se olisi pahin virhe, mitä voimme tässä tilanteessa tehdä. Jos levyllä on kattilallinen kiehuvaa vettä, kipu ja tuska ei lähde työntämällä kättä kattilaan. Siinä tämä tilanne pähkinänkuoressaan noin niin kuin rautalangasta väännettynä.
Bilettää voi myös kotona: ottakaa skypeyhteys kavereihin, laittakaa poppi soimaan ja pitäkää hauskaa. Kuvassa meidän hillittömät vesibilekaiuttimet. Muistakaa myös joka perjantai klo 18 parvekedarudechallenge: Sandstorm soi (melkein) jokaisella Suomen parvekkeella ja takapihalla. Facebookin parvekedaruderyhmässä ohjeet ja ihmisten lähettämiä hilpeitä videoita.
Ravintolat ovat kiinni 31.05 saakka mutta kotiinkuljetus ja take away kuulemma toimii. Fake news, ei pidä paikkansa. Kävin parin ravintolan ovella kyselemässä ja soitin useampaa paikkaan tilatakseni take awayna pari jägermaisteria ja ison tuopin olutta. Yksikään ravintola ei ottanut tilaustani vastaan.
Amarillolla oli aika räväkkä mainoskampanja maaliskuun alussa. Sattuneista syistä mainos on nyt vedetty pois ja koko konsepti haudattu.
Kino Koronna esittää:
Koska karanteenissa on aikaa ja elämme outoja aikoja, annan ajankohtaan sopivasti tosi outoja leffavinkkejä. Kyseessä ei ole mitään elokuvaklassikoita joten turha itkeä jälkikäteen, etten varoittanut.
Army of One (2016)
Ei, tämä ei ole se 80- luvun Chuck Norris klassikko A Force of One, jota en ole itse asiassa edes nähnyt. Mutta se on kuulemma klassikko. Tämä on Nicholas Cagen tähdittämä tarina miestä, joka vangitsi Osama bin Ladenin ja toi hänet oikeuden eteen. Tai sitten ei.
Gary Faulkneria näyttelevä Nicholas Gage on kuin ikääntyneen miehen vartaloon vangittu adhd-pikkuorava, jolle Amerikka on taivas ja ainoa oikea paikka elää. Dialyysihoidossa hän saa näyn, jossa jumala antaa Garylle tehtävän: matkusta Pakistaniin ja vangitse Osama bin Laden. Minkäs voit. Mans gotta do what God commands him to do.
Nicholas Gage on ehkä huonoimmillaan yrittäessään astua Jim Careyn greisikomedia reviirille. Jostain omituisesta syystä elokuvan väitetään perustuvan löyhästi tositapahtumiin. Hitto! Minä kun luulin, että tämä on dokumentti!
