maanantai 21. heinäkuuta 2014

Suonenjoen Mansikkakarnevaaleilla 12.07.2014





Kesäloma alkoi viikko sitten, joten päätimme suunnistaa Suonenjoelle käymäsiltään lauantaina. Tarkoitus oli tavata vanhoja tuttuja, katsella menoa ja palata kotiin hyvissä ajoin. Niinpä ajelimme karnevaalialueelle noin kuuden aikaan alkuillasta ja pääsimme maksuttomalle juhla-alueelle todistamaan Karnevaaliohjelmaa. Esiintymisvuorossa oli Viktor Klimenko. 



Viktor Klimenko oli kuin raikas tuulahdus Neuvostoliitosta. Hän esitti vanhoja, perinteisiä suomalaisia ja venäläisiä kansanlauluja. En tiennyt, että Viktor on nykyään myös standup –artisti. Mutta kaikkien pitää tietenkin seurata aikaansa. Tässäpä Viktorin sanailua, joka nostatti ehkä hymyn mahdollisesti jonkun huulille kai:

- Minulle tuli eräs mies sanomaan, että etkös sinä Klimenko ole jo kuollut. Minä vastasin, että en minä ole kuollut.
- Kun ikään tulee näin paljon, ystävät alkavat harvenemaan.
- Ensi vuonna palaan tänne Karnevaaleille opaskoiran kanssa.


Eihän tuollaista läppää voinut kuin kuunnella. Kun Klimenko laittoi playbackkina Finlandian soimaan ja tulkitsi kappaleen paatoksella, kylmät väreet jäivät puuttumaan selkäpiistä. Ihmettelin vain, miten mies voi näyttää edelleen samalta kuin 60-luvun Suomileffoissa. Säilöökö hän itsensä samalla aineella kuin venäläiset suolakurkut? Suuria arvoituksia, jotka saivat jäädä minun puolestani ratkaisematta. Mutta kyllä Viktor lopussa taputukset sai ja viisi kiloa Suonenjoen mansikkaa. Turhaa minä tässä tuota punasatiinipaitaista finskikasakkaa herjaan. Olin vain tälle konsertille aivan liian nuori kohdeyleisöksi.



Seuraavaksi lavalle asteli imitaattori Jukka Laaksonen. Kohtuuhyvää settiä, tosin Sami Hedbergin kanssa Jukan olisi turha astua samalle lavalle samana päivänä samalla paikkakunnalla. Muutama juttu osui ja upposi oikeasti ja sai naurunpyrskähdyksiä aikaan. Koska en osaa enkä edes pystyisi imitoimaan Jukan lailla hänen kertomiaan ihmisiä, tyydyn kertomaan pelkät tarinat. Nämä jäivät mieleen:

- Tarja Halonen ja Pentti Arajärvi jäivät joululomalle ja Tarja lähti poikkeuksellisesti illanviettoon ilman Penttiä. Tällä aikaa Pentti tempaisi kunnon kännit. Kun Tarja tuli kotiin, hän huomasi takapihan puhtaassa hangessa keltaisen tekstin: Tarja on idiootti. Tarja soitti Supon pojille ja vaati, että asia tutkitaan välittömästi. Laboratoriotestien tulos oli osittain odotettu: Virtsa oli Pentin, kuten Tarja epäilikin, mutta käsiala oli Anneli Jäätteenmäen.

- Bill Clinton, Michail Gorbatsov ja Martti Ahtisaari keskustelijat maidensa puolustuskyvyistä. Clinton kehaisi, että heidän armeija on todella pelottava. Se hiihtää ensin 15 kilometriä, hyppää sitten jään läpi ja ui toiset 15 kilometriä jää alla. Niin pelottava on Usan armeija.
Gorbatsov sanoi, että heidän armeija on vielä pelottavampi. He hiihtävät ensin 30 kilometriä, sukeltavat sitten jään läpi ja uivat toiset 30 kilometriä. Oli Martin vuoro ja molemmat Bill ja Michail katsoivat häntä tarkkaavaiseksi. Viimein Ahtisaari tokaisi: Peijoona. Meidän armeija on niin pelottava, että meidän Marko ei mennyt sinne ollenkaan.


Illan aikana tapasimme tuttuja ja mukavaa oli. Ilmassa oli pienen urheilujuhlan tuntua, semmoista maalaismeninkiä. Seurasimme vielä mansikkatytön kruunauksen ja suunnistimme sitten takaisin Kuopioon. Edellisenä iltana Petri Nygård oli kuulemma vetänyt kunnon shown ja koko karnevaalialueen täyteen. Päätimme, että ensi kesänä tullaan uudestaan ja tällä kertaa voidaan olla vaikka yötä.

Juha Föhr on muuten saanut kaksoset. Tiedättekö niiden nimet? Var Föhr ja Där Föhr… (Jukka Laaksonen)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti