Kimmo Timonen ja Stanley Cup: Kuopio 21.7.2015

Eilen, kesken Kimmo Timosen Stanley Cup juhlien  minulle tuli tunne, että tämän tajuaa vasta joskus myöhemmin. Sen, miten paljon ihmisiä oli Kuopion torilla juhlimassa Timosta ja miten ainutlaatuinen tilanne oli nähdä livenä tuo jääkiekkoilijoiden himoitsema palkintopysti. Tilanne oli once in a lifetime ja vuosien päästä pääsen kertomaan, että minä olin siellä.

Ennen tapahtuman alkua taivas ripautti muutaman pisaran ja sai epäilemään, niinköhän tästä selvitään kuivin nahoin. Mutta kun Kuosmasen Sakarin rockbändi aloitti soiton, sade lakkasi eikä palannut enää takaisin. Sään jumalat siunasivat tapahtuman.

Sakari Kuosmanen rockband

Sakari kumppaneineen soitti takuuvarmaa rock’n’rollia ja lämmitti yleisöä minkä pysyi. Jotenkin versio Neil Youngin ”Rockin’ in a free world” –biisistä sopi tilanteeseen kuin suutarin sormi sinne. Keep on rockin’ in a free world – Jatkakaa rokkaamista vapaassa maailmassa. Maailmassa, jota Yhdysvallat valvoo. Vähän samaan tapaan kuin ne kaksi vartijaa, jotka tulivat Chicagosta Stanley Cupin mukana pitämään huolta, että kaiken kivan keskellä itse pystille ei tapahdu mitään. No, se siitä maailmanpolitiikasta. Palataan juhlatunnelmaan.

Kuopion oma poika Olli Herman Reckless Loveineen onnistui yleisön lämmittämisessä huomattavasti paremmin. Tunnelma muuttui riehakkaaksi ja jälleen kerran Olli palkitsi naiskatsojat riisumalla yläruumiin paljaaksi. Tuon viisiminuuttisen ajan kaikki torin miespuoliset muuttuivat näkymättömiksi, vähän niin kuin Henrys’s Pubin keväisellä keikalla.

Reckless Love

Kolmas lämppäri, Teflon Brothers, aloitti soittamalla playbackina Jari Sillanpään Sinä ansaitset kultaa. Todella omituinen valinta. Kappaleen jälkeen Brothersit selittivät, että tämä oli heidän kultabiisinsä tilaisuuden kunniaksi. Siis mollisointuinen erobiisi, jossa Sillanpää toistaa kertosäkeessä Rakas onnea matkaa, sinä ansaitset kultaa? Bändin huumorintaju ja tilannetaju menivät pahasti ristiin. Jatkossa meno oli reippaampaa ja Maradona pisti porukan laulamaan. Minulle setin aloitus oli sellainen pannukakku että jäin vain odottamaan, milloin hipit häipyvät lavalta.

Teflon Brothers

Sitten odotus palkittiin. Lavalle asteli Kimmo Timonen, joka kaiken yleisömassan takaa näytti hyvin pieneltä. Stanley Cup nousi ilmaan tuhansien huutojen saattelemana. Paikalla olivat myös joukkuetoverit Teräväinen ja Raanta. Teräväinen kierrätti pokaalia edellisenä päivänä Helsingissä ja seuraavana vuorossa on Rauma ja Raanta. Tiukka ohjelma. Kuuluttaja arvioi yleisöä olevan kymmenentuhatta henkeä, seuraavan aamun Savon Sanomat viisituhatta. Luultavasti totuus oli jossain tuossa välissä. Joka tapauksessa en ole koskaan nähnyt torilla niin paljon väkeä ja arvelen, että tuskin tulen enää näkemäänkään. Tilanne oli niin ainutlaatuinen, että mahdollisimman moni halusi kokea sen.

Yleisön joukossa seilasi toinen "Stanley Cup"

Teräväinen ja Raanta toivat tullessaan Timoselle Chicago Blackhawksin pelipaidan. Ja taas kannu nousi korkeuksiin

Toritapahtuman jälkeen Cuppi lähti ravintolakierrokselle. Suuntasimme Gloriaan koska arvelimme, että ensimmäiset esittelypaikat Henry’s Pub ja Intro olisivat tupaten täynnä. Lisäksi Gloriassa on 20-vuoden ikäraja, joka karsi osan faneista ulkopuolelle. Tiistai-ilta oli muuttunut karnevaaliksi ja tuhannet ihmiset valuivat pitkin Kauppakatua ja yrittivät mahtua baareihin saadakseen lähikosketuksen Timoseen ja pokaaliin. 

Gloria osoittautui oikeaksi valinnaksi, sillä Kimmo nousi pokaalin kanssa pöydälle ja nosti kannun ilmaan aivan käsivarren etäisyydellä katsojista. Haastattelussa sankari toisti, miten tärkeää hänelle oli tehdä tästä koko Kuopion juhla ja miten otettu hän oli väenpaljoudesta. Ei siinä mitään sen syvällisempää tarvinnut sanoa eikä kukaan osannut sen syvällisempää kysyä. 

Lopuksi siirryimme vielä Albatrossiin, jossa meno yltyi villimmäksi. Puolen yön aikaan paikka oli pakattu täyteen ja juhlajuomien nostattama humu oli jo vähän pelottava. Kun Stanley Cup tuotiin Albatrossin lavalle, yleisömassa heilui ja huojui levottomasti ja ilmapiiri oli ahdistava. Kaikki päättyi kuitenkin parhain päin eikä kukaan loukkaantunut, joukkohurmoksesta ja tungoksesta huolimatta.

Kerrankin tuntui että jotain suurta on voittanut mies, jota ei voi kadehtia. Timosen Kimmo on loistava pelaaja ja ihminen, joka ansaitsee kaiken kunnioituksen. Tästä kertoo sekin, että juhlahumun jälkeen hän vei Stanley Cupin seuraavana aamuna Kysin lastenosastolle ja esitteli palkinnon pienille potilaille.