Totesimme lauantaina kavereiden kanssa, että ruokaravintola
+ terassi + keikkailta onnistuu Kuopiossa vain 500 metrin säteellä toisistaan.
Koska olemme edelleen kasvuiässä (kolme keski-ikäistä kölimahaa) piti kierros
aloittaa tietenkin ruokailulla. Kohteeksi valittiin Kauppakadulla sijaitseva Muikkuravintola Sampo.
Mikäli haluatte käyttää vieraita syömässä perisavolaisessa
ravintolassa tai lomareissulla kokea itse jotain irti tästä ajasta, Sampo is the place to be.
Muikkuravintola Sampo avattiin 1931, ruokalista on vuodelta 1978 ja paikka sai Suomen paras muikkuravintola
–palkinnon vuonna 1994. Ravintola sijaitsee vuonna 1911 rakennetussa jugendhenkisessä
liiketalossa ja sisustus on kuin suoraan 60-luvun Kekkoslovakiasta.
Jo ruokalistan lukemisessa on viihdearvoa. Päätin tilata savumuikkuvaenaat
smetanassa. Toimii. Annos on ulkonäöltään korutonta Suomi-gourmeeta vuosikymmenien
takaa: Perunamuusia, smetanamuikkuja, kurkku- ja tomaattilohkoja sekä sitruunasiivu.
Pelkistettyä, hyvää ja hinta ihan ok 17,50 €. Ensi kerralla aion testata häkkään tapettuja muikkuja.
Jos paikalla sattuu olemaan vanhempi tarjoilijarouva ja kiireettömämpi
hetki, hän saattaa innostua kertomaan paikan historiasta ja mm. seinän taulussa
olevan luodinreiän historiasta. Miljöössä on jotain niin sanoinkuvaamattoman
kaurismäkeläistä, että se täytyy itse kokea. Paikalla saattaa olla myös
vanhempaa miesväkeä, jotka kuuluvat kalustukseen. Muutama vuosi sitten istuin rattoisat
pari tuntia kuunnellen elämään nähneiden kavereiden tarinoita. Jonkun pitäisi
saada ne jutut nauhalle ja kansien väliin. Ehkä joku päivä teen Runebergit ja
haastattelen ukkoja oikein urakalla. Jätän ajatuksen hautumaan.
 |
| Savumuikkuvaenaat smetanassa |
Vatsat täynnä lähdimme Sammosta, menimme kadun yli ja
siirryimme ehkä Kuopion kauneimpaan kesäterassiin Sataman Helmeen. Jälleen
ympäristö huokui historiaa. Ravintola Sataman Helmi sijaitsee Kuopion
vanhimmassa kivitalossa, rakennettu vuonna 1850. Sisäpihan terassilla
kasvaa omenapuita, joiden varjossa on mukava maistella omenasiideriä. Tai
olutta, kuten me tehtiin. Tulimme terassille kuuden aikaan, joten viinijuhlien
ensimmäiseen keikkaan oli sopivasti tunti aikaa.
Kuten niin monta kertaa aiemminkin, terassilla esiintyi
paikallinen Rakkauden Ammattilaiset –bändi. Kun ensimmäinen Beatles-käännösbiisi
Olet rakkain alkoi soimaan, soundi
oli upea ja Topi Sorsakosken ääni soljui suoraan sydämeen. Mutta hetkinen.
Eikös Topi Sorsakoski ole kuollut? Helsingistä tullut kaverini kysyi tätä
ääneen ja katsoi hämmentyneenä laulajaa. Ei ollut Topi ei, mutta laulajan ääni
on niin identtinen, että menee täydestä kuin väärä raha. Kappaleen jälkeen
solisti kuulutti, että kyseessä oli soundcheck ja varsinainen soitto alkaa 19.00.
Samaan aikaa esiintyi Egotrippi, joten tämä keikka jäi valitettavasti väliin.
 |
| Sataman Helmen terassilla. Kohta tulee vettä... |
Sataman Helmestä Viinijuhlille oli taas parinsadan metrin
siirtymä. Taivas näytti uhkaavan tummalle ja päästelikin pienen kuuron, joka
loppui passelisti Egotripin keikan alussa. Egotrippi on tullut nähtyä
kymmenisen vuotta sitten eikä kuulu ihan ykkössuosikkeihin, mutta live on live.
Kun Mikki Kauste aloitti Älä koskaan
ikinä –rallin, yleisö oli välittömästi mukana. Keikalla kuultiin mm. Matkustaja, Koivuniemen herra ja meikäläisen ehdoton suosikki Unihiekkaa. Uusi aika lopetti setin ja kansa vaikutti sangen tyytyväiseltä.
Eikä sadetta enää tullut.
Illan toinen esiintyjä Janna jäi hieman Wanhassa Satamassa
pidetyn juomatauon varjoon. Paikalle Ravintola Wanhaan Satamaan saapui myös
japanilainen kuvausryhmä joka seurasi pitkänhuiskeaa, farkkuasuista miestä.
Kaverini tunnisti Noriaki Kasain, japanilaisen mäkikotkan. Päätimme
otattaa itsestämme selfiet julkkiksen kanssa. Mr. Kasai, can we take a selfie? Ja Noriaki suostui! Tosin japanilainen mentaliteettihan
on niin ääriystävällinen ja kohtelias, ettei Kasailla ollut muuta
mahdollisuutta.
 |
| Noriaki Kasai |
 |
| Janna |
Jannalta ehdimme kuulla vain päätöskappaleen Sä et ole hullu. Sitten neitokainen
kiersi lavan edustan ja heitteli katsojille high fiveja. Oli aika illan
viimeisen esiintyjän, herra Jukka Pojan. Pieni deja vu tuli mieleen vuoden takaisesta. Jukka Poika heitti setin rennon aurinkoisella asenteella, kuten
odottaa sopi. Takuuvarmaa suomireggaeta, joka uppoaa viinin vetreyttämään
kansaan kuin häkä. Tänä vuonna Viinijuhlien teemana oli espanjankielisen alueen
viinit. Lasi valkkaria tuli maistettua, mutta en minä silti olutta vaihtaisi. Kun keikka päättyi, siirryimme takaisin Sataman Helmeen jossa bongasimme vielä Kimmo Timosen. Parin viikon päästä juhlitaan Timosen Stanley Cup -voittoa Kuopion torilla. Raporttia ja kuvia juhlista sitten myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti