Fättness päiväkirja: Panza! Meksikolainen ravintola Kuopio

Fättness päiväkirja jatkaa kuopiolaisten ruokaravintoloiden koluamista. Minä tulin, näin ja maistoin. Kuopiosta löytyy mitä maistella, joten tehtäväni ei ole läheskään valmis.

Panza! Meksikolainen ravintola, Ajurinkatu 26

Tällä kertaa matkustimme vaimon kanssa Meksikoon, joka löytyy Kuopion torilta noin kolmensadan metrin päästä Sokoksen takaa. Panza mainostaa tarjoavansa meksikolaista street-foodia. Pitää varmaan kutakuinkin paikkansa, näin Meksikossa käymättömän näkövinkkelistä.

Sisustus on sekoitus Frida Kahloa, Meksikon alkuperäiskansojen taidetta ja Acapulcoa. Kirkkaat värit, pääkallomaiset hahmot ja rennot tuolit kutsuvat heti kättelyssä vierailijan ottamaan rennosti. Rentohan paikka onkin. Itse asiassa Panza on harvoja etnisiä ruokaravintoloita Kuopiossa, jossa tekee mieli viettää aikaa muutenkin kuin ruuan ääressä. Lisämausteen atmosfääriin antaa rento latinalaisamerikkalainen musiikki, jota soittaa välillä elävä DJ kunnon vanhanajan lp-levysoittimella. Erittäin miellyttävää.

Päätimme kahlata ruokalistan pitkän kaavan mukaan, eli alkuruoka-pääruoka-jälkiruoka. Tosin jälkiruokaan päädyimme vasta pääruuan jälkeen hetken mietittyämme. Mietteliääksi meidät sai täysi vatsa, mutta tulisten ja suolaisten makujen jälkeen teki mieli jotain makeaa. Niinpä menimme päätyyn asti. 

Panzan Chevice, el classico!

Alkuruuaksi, eli starteriksi tilasin Panzan Chevice, el classicon! Limemarinoitu päivän kalasaalis. Alkujärkytys oli miellyttävä: Marinoitu kala maistui mansikkajäätelöltä! Pienet kalapalat sulivat suussa ja mansikanpalat toivat hyvän hapanimelä efektin. Kerrankin pääsin sanomaan, että mitään tällaista en ole ennen maistanut. Eräänlainen mansikkashushi. Erittäin hyvää.

Enchilada de Mole

Pääruuaksi otin Enchilada de Molen ylikypsällä naudanlihalla. Ensimmäisessä haarukallisessa oli pala punaista chiliä joka sai silmäluomet hikoilemaan. Onneksi jatko oli pehmeämpää ja tajusin syödä loput chilipalat muun ruuan seassa. Ei liian tulista vaan sopivaa. Annos oli iso ja maukas, vaimo tilasi saman possunlihalla. Hänellä ruokailu tökkäsi hetkeksi siihen, että enchiladan päälle oli ripoteltu kuminaa. Ei-kuminan ystävälle tämä oli hieman kova pala mutta loppujen lopuksi maustetta ei ollut liikaa ja osan siitä sai kaavittua haarukalla pois. Kuminavaroitus siis kaikille kuminan vihaajille.

Meksikolainen ritari

Pääruuan jälkeen vatsa oli pinkeä kuin Jarkko Niemisen tennismailan jänteet. Ei muuta kuin tulta kohti ja jälkiruokalistan kimppuun. Tarjoilijaneito esitteli vaihtoehdot ja kun hän kertoi tarkemmin meksikolaisista ritareista, olimme myytyjä. Jälkiruoka-annos olikin kympin arvoinen valinta. Hyvin yksinkertainen köyhäritari voideltuna siirapilla ja pinta rapeaksi paistettu. Kyljessä talon omaa mansikkajäätelöä, jossa valkosuklaapaloja. Täytyy sanoa, että vaikka en yleensä harrasta jälkiruokia, meksikolainen ritari oli pitkästä aikaa parasta, mitä on tullut syötyä.

Koko menu kahdella meksikolaisella oluella höystettynä kustansi 40 euroa.

Panza on paikka, jonne tulee palattua toistekin. Ruoka on hyvää, miljöö mutkaton, meininki rentoa ja kiireetöntä. Jopa niin rentoa, että tarjoilija unohti tuoda meille ruokajuomat pöytään ja jouduimme tilaamaan ne toistamiseen. Olen kuullut vastaavista tilanteista myös kavereilta, eli tarjoilu voisi kaikessa rentoudessaan olla hieman skarpimpaa. Siitä ainoa pieni miinus. Paikan sijainti saattaa olla turisteille hieman haastava. Paikalliset tuntevat Panzan, joten muista varata pöytä etukäteen.