Tänään oli aika lähteä laskettelukeskukseen. Oli yksi kesän (harvoja) lämpimimmistä päivistä ja suksetkin tuli vietyä varastoon toissa
päivänä. Ystävämme Itävallasta tuli käymään meille viikoksi joten mikäs sen
parempaa kuin esitellä suomalaista laskettelukeskusta kesällä. Itävallassa kun
niitä ei taida olla.
 |
| Nyt nappaa!! |
Päivämme alkoi Kuopion torilta, josta ostimme kauden marjoja
ja seurasimme pilkkimistä. Mualiman Navassa on soutuvene, johon on rakennettu
pilkkireikä torikannen alla olevaan kirjolohitankkiin. Onginta maksaa 10 €
/5 minuuttia ja jos (melkein aina kun) kirjolohi nappaa koukkuun, kala maksaa
15 € /kpl. Tällä kertaa pilkillä oli joku ulkokuopiolainen rouva ja paineet
olivat kovat, kun kymmenet silmäparit tapittivat toimitusta silmä kovana.
Ensimmäinen nappaus irtosi nostovaiheessa, mutta toisella yrittämällä onnisti
ja rouva nosti alle kiloisen lohen ylös pilkkireiästä. Savolaista hulluutta
hauskimmillaan.
Matkaa Kuopiosta Tahkolle tulee n. 50 kilometriä ja koska
Nilsiä on liittynyt Kuopioon, olimme koko ajan maantieteellisesti Kuopiossa.
Kesällä maisemahissi toimii keskiviikkoisin ja lauantaisin klo 13 – 16.00 ja
kymmenen minuutin matka huipulle kustantaa 5 euroa.
Korkeanpaikankammoisena minua ei huipulle olisi saanut sukset jalassa, mutta
kesäkelillä shortseissa matka oli yllättävän miellyttävä, vaikka välillä
kiikuttiinkin kymmenisen metriä maanpinnan yläpuolella.
 |
| Tahkon rinnettä ylös. Tässä vaiheessa oli vähän kakka jäykkänä. |
 |
| ...mutta sitten rentouduin ja nautin maisemista |
Ylhäällä oli mahtavat näköalat alla siintävää järvisavoon. Tasannebaarista
saa kahvia, ruokaa, virvokkeita ja erilaisia turvokkeita. Hiihtohissi toi
huipulle myös joukon maastopyöräilijöitä, jotka laskettelivat pyörillä rinnettä
alas pelottavalla vauhdilla. Meikäläisellä ei olisi ollut mitään asiaa
rinteeseen kuusi vuotta vanhalla Soliferillani. Tai ehkä minä vielä joskus
kokeilen. Riippuu hinnasta.
 |
| Hissillä ylös, pyörällä alas |
Kymmenen kilometriä Tahkolta etelään sijaitsee Nilsiän Louhosareenaan,
entiseen kvartsikivikaivokseen rakennettu esiintymispaikka. Ajoimme
opasteiden mukaan hiekkatietä, mutta perillä tie oli suljettu suurella
portilla. Rohkeana kaverina jätin naiset odottamaan, kiersin portin ja marssin
tietä pitkin rinnettä ylös. Rinteen jälkeen tuli vielä isompi rinne, jonka
marssin hieman hitaammin ylös. Kun olin melkein louhoksella, näin talon ja sen
pihalla auton. Aidassa oli kyltti, joka kertoi paikan olevan yksityisaluetta ja
varoitti vahtikoirasta. Ymmärsin yskän ja päätin kääntyä takaisin. Louhosareena
oli siis suljettu ja jäi näkemättä.
Paluumatkalla koin järkytyksen. Hiekkatiellä lähellä porttia
oli suuret tassunjäljet. Karhu! Vinkkasin naiset paikalle ja esittelin
tohkeissani metsänkuninkaan jälkeä. Äkkiä koko tilanne alkoi ahdistamaan. Olimme
keskellä korpea, yksityisalueella, ja jossain lähellä tallusteli mesikämmen. Ei
muuta kun pikamarssia autolle ja kokka kohti tulosuuntaa. Mutta olihan se
kuumottava tilanne: Nähdä karhunjäljet livenä!
Paluumatkalla oli vielä yksi pyhiinvaelluspaikka, jossa piti
pysähtyä: Pajulahden Man Oil huoltoasema. Me kasarin kasvatit
muistamme vielä edesmenneen Tauno Kuosmasen, Nilsiän öljysheikin. Tauno
pääsi Karpolla on asiaa –ohjelmaan kertomalla, että hän jalostaa jäteöljystä voiteluöljyä
ja myy sitä mm. Suomen armeijalle. Karpo teki ajankohtaispätkän viihdyttävästä
kylähullusta ja hankkipa Kuosmaselle myös arabikaavun, jossa Nilsiän öljysheikki
esiintyi julkisuudessa. Kun aika jätti Kuosmasesta, päätti paikallinen yrittäjä
perustaa Man Oil –nimeä kantavan yksityisen huoltoaseman, josta on tullut
jonkinlainen kulttinähtävyys. Huoltamolla oli jopa myynnissä Nilsiän
öljysheikki t-paitoja. Olisin halunnut itselleni parikymppiä maksavan
harvinaisuuden mutta jäljellä oli vain XXL –kokoja. En minä sentään niin iso
ole. Vielä.
Karpolla on asiaa: Nilsiän öljysheikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti