Nigerialaiskirje

Sain sähköpostia Nigeriasta. Kyllä vain. Lakimies nimeltä Henry Williams lähestyi minua ja kertoi ilouutisen: Olin Lagosissa kuolleen Kerry Kunnegutin kaukainen sukulainen ja ainoa perillinen. ”Ole hyvä ja lähetä oheiselle tilille 3000 €, niin lakiasiantoimistomme järjestelee perintöasian ja voitte pian nauttia perinnöstänne, joka on 1,5 milj $”

Meninkö lankaan? Hell no! Otti niin paljon pannuun, että ajattelin vastata todella vit…kettumaisella meilillä ja uhata roistoja viiden vuoden sähkötuolituomiolla. Sitten tuon kaiken turhautuneen raivon keskellä sain ajatuksen: Entäpä, jos minä tekisin vastaiskun. Lähettäisin samanlaisen meilin ketkulle. Huijaisin huijareita savolaiskirjeellä Nigeriaan. Ajatus oli kutkuttava, nautinnollinen ja pirullisen kiero.

Niinpä panin tuumasta toimeksi. Koska en voinut vain vastata suoraan huijausviestiin huijausviestillä, keksin kiertotien. Kokeilin kepillä jäätä. Nigerialaiskirjeessä oli miehen nimi, joten lähetin seuraavanlaisen viestin osoitteella (etunimi.sukunimi)@nigeria.com 

Dear Mr. Williams

My name is Vort Kunnegut. I’m a layer. Your late uncle Tapio Williams just died and left You a heritage of 500.000 euros. Please send me 5000 euros, so I can tranfer You flighttickets to Kuopio and You can come and get Your money. You find my accountnumber under this message.

Yours sincerely: Lawyer V. Kunnegut

Kuin kirsikkana kakun päälle laitoin viestin loppuun oman tilinumeroni. Mitäpä tuo koijari sillä tiedolla tekisi. Painoin send ja ei muuta kuin kusetusviesti matkaan. Tunsin suurta nautintoa, aivan kuin olisin antanut kiusaajalleni turpaan. Tai ainakin kunnon lumipesun. Eihän tuohon viestiin koskaan vastausta tulisi mutta kuvittelin mielessäni, miten Henry Williams Nigeriasta avaa sähköpostin, lukee kirjeeni ja kiroaa minut alimpaan helvettiin. Tuntien samanlaista vihaa ja pidättelemätöntä raivoa kuin minä. In Your Face Mr. Williams!!

Parin viikon päästä oli jo unohtanut koko episodin, kun olin marketeilla ja piti nostaa seinästä rahaa. Duunarilla ei ole koskaan suuria seteleitä, joten tarkistin ensin tilin saldon. Kun automaatti sylki kuitin ulos, meinasin lentää perseelleni. Saldolappu näytti aivan jotain muuta, kuin odotin. Otin kiireesti tilitapahtumat ja tuijotin hetken kuittia ymmärtämättä mitään: Jostain oli ilmestynyt 5000 €:n pano tililleni.

Virhe, siinä kaikki. En ollut lotonnut, lyönyt VeeVitosta tai saanut rahaa joulupukilta. Tämä piti tietenkin selvittää, joten kauppareissun jälkeen marssin pankkiin kuitti kädessä ja vaadin selitystä. Pankkitoimihenkilö tutki hetken tilitietojani ja ilmoitti sitten, että olen saanut tilisiirron joltain Henry Williamsilta. Raha oli tullut ulkomailta, joten sen enempää hänkään ei voinut minulle kertoa. Henry Williams! JES! Ansa oli lauennut ja näätä jäänyt loukkuun! Kiirehdin kotiin ja avasin läppärin.

Sähköpostissani oli viesti Henry Williamsilta Lagosista, Nigeriasta. Erittäin huonolla englannilla hän kertoi, miten onnelliseksi oli tullut viestistäni. He olivat välittömästi keränneet koko suvun rahat kasaan lentolippua varten. Henry oli erittäin onnellinen ja innokas tulemaan Suomeen, vaikka ei oikeasti tiennyt enonsa Tapio Williamsin asuneen täällä. Itse asiassa hän ei tuntenut Tapiota ollenkaan. Joten raha oli nyt lähetetty, Henry oli valmiina ja odotti näkevänsä minut mahdollisimman pian Kuopiossa.

Mitä minä olin mennyt tekemään! Onneton nigerialainen mies oli mennyt lankaan, kerännyt sukunsa rahat ja lähettänyt ne minulle äkillisen rikastumisen toivossa. Mitä nyt? Mitä minä tekisin? Otan rahan ja juoksen? En. Päätin tehdä kompromissin ja ostin lentoliput. Käytin kaverin rahat ja laitoin vastausviestin, että lennot on varattu. Ja toivoin, että hän ei vastaisi.

Turha toivo. Henry vastasi saman tien, kiitti kaikesta ja kertoi uudestaan, miten innoissaan hän oli päästessään tapaamaan minua. Niinpä niin. Siinä minä olin, Kuopion lentoasemalla odottamassa uppo-outoa ventovierasta miestä Afrikasta, jota olin kussut linssiin savolaiskirjeellä Nigeriaan. Rissalan lentokentällä odotellessa ennakoin, että kaikki päättyy silmittömään väkivaltaan. Henry suuttuu, vetää kassistaan kaksimetrisen viidakkoveitsen ja pilkkoo minut kahdensadan gramman kuutioiksi. Lohdutin itseäni sillä, että olisin kuollut jo paljon aikaisemmin. Sitten palasin painajaisistani maanpinnalle samalla, kun Henryn kone laskeutui maanpinnalle.

Mitä sitten tapahtui? Iloinen, äkkirikastumisesta huumaantunut Henry sai kuulla, että kaikki oli vain harhaa. Vein hänet meidän mökille, saunoimme, otimme parit olut ja keskustelimme henkeviä. Henry oli itse asiassa aika cool tyyppi. Hyvityksenä kaikesta hän suostui jäämään luoksemme kokonaiseksi kuukaudeksi täydellä ylläpidolla. Olinhan vienyt koko hänen suvun rahat, joten vähintä mitä pystyin tekemään, oli korvata jotain takaisin.

Kuukauden jälkeen halasimme toisiamme Rissalan lentokentällä, minä ja Henry. Olin edelleen pahoillani kaikesta mutta hän oli hyvillään kaikesta. Ilman minun huijausviestiä hän ei olisi tullut Suomeen ja kokenut kaikkea mitä koki. Suku oli puilla paljailla mutta so what. Elämä on. Loppupeleissä laskin, että koko lysti kustansi minulle kolme tonnia. Yhteensattuma? Tarina ei kerro.