Hyvästi Nalliainen?

Kerroin vuosi sitten, miten Kuopion torille ilmestyi Pekka Kauhasen veistossarja elävöittämään katukuvaa. Teokset joutuivat kovalle koetukselle ja Oksapoikaa vaadittiin jopa poistettavaksi pelottavana ja vahingollisena lapsille. Alkushokin jälkeen savolaiset tottuivat taiteeseen ja veistokset saivat jäädä rauhaan.

Kunnes pari viikkoa sitten uutisoitiin, että Kauppakadulla penkkiin ”istutettu” Nalliainen on varastettu. 32 senttiä korkea ruostumattomasta teräksestä tehty menninkäinen on viety. Kukaan ei ole nähnyt tapausta eikä ole tietoa, minne veistos hävisi. Rosvo tuli, näki ja otti.

Yläasteaikaan meidän koulupihan toisella laidalla oli omenapuita. Omenapuut kuuluivat kaupungille ja niiden varastaminen oli kiellettyä. Mitä siis teimme? Menimme syksyisellä välitunnilla omenavarkaisiin. Kaikki päättyi nolosti, kun välituntivalvoja näki meidät ja passitti rehtorinkansliaan. Rehtori jutteli ensin niitä näitä, katsoi sitten vähän säälivästi ja totesi: 

Sovitaanko pojat niin, että ensi kerralla kun teillä tekee mieli omenoita, tulette pyytämään minulta rahaa ja käytte ostamassa niitä kaupasta.

Tuo lause on kummitellut mielessäni siitä asti. Se häpeän tunne kun tajuaa, miten typerää on varastaa jotain pelkän jännityksen ja näyttämisen halun vuoksi. En ole sen koommin varastanut mitään. Jos sinä, Nalliaisvaras, satut lukemaan tämän, ole hyvä ja palauta veistos takaisin meidän kaikkien ihailtavaksi. Ja sovitaan, että tämä oli sitten viimeinen kerta, kun tee jotain noin lapsellista ja typerää.

Missä olet Nalliainen?