Miten käy, kun matka ei mene suunnitelmien mukaan? Kun eteen
tulee yllättäviä tilanteita ja vastoinkäymisiä? Minäpä kerron. Viikon takainen keikkareissu on vielä tuoreena muistissa.
Lähdimme jälleen kerran vaimon kanssa Helsinkiin
keikkamatkalle. Vuorossa oli melodista heviä soittava jenkkibändi Kamelot.
Edellisen kerran bongasimme pumpun pari vuotta sitten Tampereen Pakkahuoneella.
Tällä kertaa vuorossa oli Helsinki ja Kampin Circus.
Onnibussi kuljetti meidät halvalla (meno-paluu
Kuopio-Helsinki-Kuopio kahdelta 39 €) Kampin bussiasemalle. Kun tulimme ulos
kauppakeskuksesta, näimme Kampin Narinkkatorilla erikoisen näyn: aukiolle oli
ajettu parkkiin kymmenkunta poliisin mustaamaijaa. Autojen vieressä patsasteli
suuri joukko poliiseja täydessä sotisovassa. Jokin tapahtuma? Poliisipäivät?
Näin me viattomat savolaiset päättelimme ja menimme räpsimään kuvia
sinivuokoista.
Paikalla oli myös median väkeä ja sivulauseessa saimme
kuulla, että puolen tunnin päästä oli alkamassa mielenilmaisu pakolaisten
puolesta ja vastaan. Eli tilanteen karuus alkoi paljastua. Poliisit olivat
mellakkavarustuksessa, koska tiedossa oli mahdollinen mellakka. Torille oli tuotu rekka, jonka lavalle viriteltiin pa-kamoja ja julisteista, joissa
lievästi sanottuna kehotettiin pakolaisia painumaan takaisin kotiinsa. Neljä
ratsupoliisia sulki Kampin kappelin puoleisen kulkuväylän turvallisuussyistä.
Me päätimme mennä hotelliin turvallisuussyistä.
Hotellin ikkunasta saimme todistaa, miten mellakkapoliisit
tekivät ihmisketjun kahden ryhmittymän välille ja estivät näin verbaalisen
kamppailun muuttumisen fyysisemmäksi. Hurjannäköistä touhua. Tapahtuma kesti
pari tuntia ja sitten kuin yhteisestä merkistä porukka hajaantui ja poliisit
poistuvat paikalta. Näin toimii järjestäytynyt, suomalainen mielenosoittaja.
Polttopullot ja kivenheittäjät loistivat poissaolollaan.
Paperi-gps ei oikein toiminut |
Temppeliaukion kirkko |
Päivä oli aurinkoinen. Meidän oli tarkoitus käydä
bongaamassa Temppeliaukion kirkko. Kirkko on louhittu kallioon, valmistunut
vuonna 1969 ja kävijämäärällä mitattuna Suomen suosituin arkkitehtuurinähtävyys.
Vaan kuinkas kävi? Kuljimme ensin toista kilometriä harhaan meikäläisen ”paperi-gps:n”
vuoksi ja kun viimein löysimme perille, oli kirkossa menossa häät. Hääväki tuli
ulos kirkosta ja ryhmittyi oven eteen yhteiskuvaan. Oli hauska seurata sivusta,
miten paikalle tulleet ulkomaalaiset turistit sekoittuivat hääseurueeseen ja
ottivat kuvia minkä kerkesivät. Kirkkoon meillä ei ollut asiaa. Ovella ollut
virkailija kertoi suomeksi ja englanniksi, että paikka oli varattu
yksityistilaisuuksia (häitä) varten. Jäi siis näkemättä.
Kirkossa oli häät. Tältä näyttää Temppeliaukion kirkko ulkopuolelta. Kuulemma komea sisäpuolelta. Palataan asiaan |
Mellakoita ja bongaamaton kirkko. Eiköhän tuossa ollut
tarpeeksi yhdelle päivälle. Ei ollut. Keikalle oli tulossa myös entinen
työkaverini Pete. Kolme tuntia ennen tapahtumaa sain Peteltä seuraavanlaisen
tekstiviestin:
”Jää Kamelot väliin.
Löin kirveellä ranteeseen ja leikkaussaliin matka vie. Mut kaikki pelaa.”
Jälkikäteen selvisi, että kaveri oli telonut itsensä
puutöissä ja joutui pikaisesti leikkaukseen. Kipsi käteen, kuusiviikkoa saikkua
ja Kamelotin keikka ohi siinä sivussa. Että semmoista.
Täällä syötiin lounas, Kampin Colorado Bar & Grill |
Itse keikka oli loistava. Bändi aloitti uudemmalla
materiaalilla soittamalla vastailmestyneeltä Haven –levyltä kappaleen Veil
of Elysium. Keikan keskivaiheella laulaja Karevik omisti Here’s to the fall vastikään kuolleelle
isoisälleen. Foreverin aikana bändi
laulatti yleisöä oikein urakalla ja encorena
kuultiin Revolution
ja Sacrimony. Hyvällä mielellä
palasimme hotellille. Tosin emme palanneet suoraan lähtöruutuun vaan teimme
vielä koukkauksen mäkkärin kautta. Mäkkärissä oli paikalla myös
vartija. Ei meillä Kuopiossa tarvita vartijoita pikaruokapaikkoihin.
Kovin oli savolainen näkemästään ja kokemastaan ihmeissään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti