sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Sattuipa kerran keikkamatkalla Helsingissä (Kamelot live in Circus 3.10.2015)



Miten käy, kun matka ei mene suunnitelmien mukaan? Kun eteen tulee yllättäviä tilanteita ja vastoinkäymisiä? Minäpä kerron. Viikon takainen keikkareissu on vielä tuoreena muistissa.

Lähdimme jälleen kerran vaimon kanssa Helsinkiin keikkamatkalle. Vuorossa oli melodista heviä soittava jenkkibändi Kamelot. Edellisen kerran bongasimme pumpun pari vuotta sitten Tampereen Pakkahuoneella. Tällä kertaa vuorossa oli Helsinki ja Kampin Circus.


Onnibussi kuljetti meidät halvalla (meno-paluu Kuopio-Helsinki-Kuopio kahdelta 39 €) Kampin bussiasemalle. Kun tulimme ulos kauppakeskuksesta, näimme Kampin Narinkkatorilla erikoisen näyn: aukiolle oli ajettu parkkiin kymmenkunta poliisin mustaamaijaa. Autojen vieressä patsasteli suuri joukko poliiseja täydessä sotisovassa. Jokin tapahtuma? Poliisipäivät? Näin me viattomat savolaiset päättelimme ja menimme räpsimään kuvia sinivuokoista.



Paikalla oli myös median väkeä ja sivulauseessa saimme kuulla, että puolen tunnin päästä oli alkamassa mielenilmaisu pakolaisten puolesta ja vastaan. Eli tilanteen karuus alkoi paljastua. Poliisit olivat mellakkavarustuksessa, koska tiedossa oli mahdollinen mellakka. Torille oli tuotu rekka, jonka lavalle viriteltiin pa-kamoja ja julisteista, joissa lievästi sanottuna kehotettiin pakolaisia painumaan takaisin kotiinsa. Neljä ratsupoliisia sulki Kampin kappelin puoleisen kulkuväylän turvallisuussyistä. Me päätimme mennä hotelliin turvallisuussyistä.



Hotellin ikkunasta saimme todistaa, miten mellakkapoliisit tekivät ihmisketjun kahden ryhmittymän välille ja estivät näin verbaalisen kamppailun muuttumisen fyysisemmäksi. Hurjannäköistä touhua. Tapahtuma kesti pari tuntia ja sitten kuin yhteisestä merkistä porukka hajaantui ja poliisit poistuvat paikalta. Näin toimii järjestäytynyt, suomalainen mielenosoittaja. Polttopullot ja kivenheittäjät loistivat poissaolollaan.

Paperi-gps ei oikein toiminut




Temppeliaukion kirkko
Päivä oli aurinkoinen. Meidän oli tarkoitus käydä bongaamassa Temppeliaukion kirkko. Kirkko on louhittu kallioon, valmistunut vuonna 1969 ja kävijämäärällä mitattuna Suomen suosituin arkkitehtuurinähtävyys. Vaan kuinkas kävi? Kuljimme ensin toista kilometriä harhaan meikäläisen ”paperi-gps:n” vuoksi ja kun viimein löysimme perille, oli kirkossa menossa häät. Hääväki tuli ulos kirkosta ja ryhmittyi oven eteen yhteiskuvaan. Oli hauska seurata sivusta, miten paikalle tulleet ulkomaalaiset turistit sekoittuivat hääseurueeseen ja ottivat kuvia minkä kerkesivät. Kirkkoon meillä ei ollut asiaa. Ovella ollut virkailija kertoi suomeksi ja englanniksi, että paikka oli varattu yksityistilaisuuksia (häitä) varten. Jäi siis näkemättä.

Kirkossa oli häät. Tältä näyttää Temppeliaukion kirkko ulkopuolelta. Kuulemma komea sisäpuolelta. Palataan asiaan

Mellakoita ja bongaamaton kirkko. Eiköhän tuossa ollut tarpeeksi yhdelle päivälle. Ei ollut. Keikalle oli tulossa myös entinen työkaverini Pete. Kolme tuntia ennen tapahtumaa sain Peteltä seuraavanlaisen tekstiviestin:

”Jää Kamelot väliin. Löin kirveellä ranteeseen ja leikkaussaliin matka vie. Mut kaikki pelaa.”

Jälkikäteen selvisi, että kaveri oli telonut itsensä puutöissä ja joutui pikaisesti leikkaukseen. Kipsi käteen, kuusiviikkoa saikkua ja Kamelotin keikka ohi siinä sivussa. Että semmoista. 

Täällä syötiin lounas, Kampin Colorado Bar & Grill

Chicken Clemenceau, Grillattua kananrintaa, bearnaiskastiketta , herkkusieniä, kasviksia ja perunoita. Ruoka oli hyvää mutta odotus kesti kolme varttia ja juomien tilaaminen välillä oli mahdotonta. Hyvä ruoka pehmensi hitaan tarjoilun herättämää ärtymystä


Itse keikka oli loistava. Bändi aloitti uudemmalla materiaalilla soittamalla vastailmestyneeltä Haven –levyltä kappaleen Veil of Elysium. Keikan keskivaiheella laulaja Karevik omisti Here’s to the fall vastikään kuolleelle isoisälleen. Foreverin aikana bändi laulatti yleisöä oikein urakalla ja encorena
kuultiin Revolution ja Sacrimony. Hyvällä mielellä palasimme hotellille. Tosin emme palanneet suoraan lähtöruutuun vaan teimme vielä koukkauksen mäkkärin kautta. Mäkkärissä oli paikalla  myös vartija. Ei meillä Kuopiossa tarvita vartijoita pikaruokapaikkoihin. Kovin oli savolainen näkemästään ja kokemastaan ihmeissään.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti