maanantai 28. joulukuuta 2015

Silmälasit silmälaseista, hammasratas hammasrattaasta



Kuolemanrangaistus poistettiin Suomen laista lopullisesti vuonna 1972. Tuosta on häkellyttävän vähän aikaa. Tosin kyseessä oli sodanajan kuolemanrangaistuksen poistuminen, rauhanajan kuolemanrangaistus poistettiin laista vuonna 1949.

En kannata kuolemanrangaistusta missään olosuhteissa. Minusta sivistynyt yhteiskunta ei saa päättää, kuka saa elää ja kenen pitää kuolla. Erehtymisen vaara on ilmeinen. Kun viaton on teloitettu, ei rangaistusta voi enää peruuttaa. Yhdysvalloissa on selvitetty, että kuolemaantuomituista 4 % on todettu syyttömiksi teloituksen jälkeen. Asianosaisia tämä ei enää lämmitä.

Mutta on inhimillistä silloin tällöin, ääritilanteissa, tuntea mietoa murhanhimoa. Varsinkin kun on kokenut mielestään vääryyttä, johon ei saa hyvitystä. Kyllä, olen minäkin tuntenut tuon tunteen. Viimeksi näin kävi tänään, kun menin parkkipaikalle hakemaan autoani. Jo kaukaa näin, että bensatankin luukku repsotti auki. Lähempi tarkastelu paljasti, että luukku oli rikottu mutta siinä kaikki. Bensarosvo oli ilmeisesti säikähtänyt jotain ja painunut käpälämäkeen, ennen kuin oli täyttänyt kanisterinsa minun laskuun. Tai voi olla, että hän on lirauttanut jotain ekstraa bensatankkiin. Ja sehän ei selviä kuin ajamalla.

Siinä auton vieressä kyykkiessäni ajattelin hetken, että haluaisin ”tappaa” tuon nilkin. Tietenkin kuvainnollisesti. Miksi kunnioitus toisen omaisuutta kohtaan on kadonnut tästä maailmasta? Puhumattakaan kunnioitus toisen koskemattomuutta kohtaan. Mutta pysytään nyt tässä materiaalisessa menetyksessä. Mielestäni näitä tuhotyön tekijöitä pitäisi iskeä sinne, missä se eniten tuntuu: heidän omaan omaisuuteensa.

Babyloniassa, noin neljätuhatta vuotta sitten, oli voimassa ns. Hammurabin laki. Lain periaate oli ”silmä silmästä, hammas hampaasta”. Lakiteksti menee kirjaimellisesti näin: Jos joku puhkaisee vapaan miehen silmän, niin puhkaistakoon hänen silmänsä. Jos joku lyö vertaiseltaan mieheltä hampaan, niin lyötäköön häneltä hammas jne. Tuo on vähän turhan karskia, mutta tehdään eräänlainen mukaelma muinaisesta laista: silmälasit silmälasista, hammasratas hammasrattaasta.

Otetaan nyt esimerkiksi tämän minun tapaus. Oletetaan, että jokin valvontakamera olisi tallentanut tapahtuneen ja rötöstelijä saadaan kiinni. Oletetaan, että kyseessä on parikymppinen, humalapäissään törttöillyt nuorimies. Oletetaan, että hän omistaa auton, johon oli varastamassa bensaani. Laitetaan lain kirjain täytäntöön.

Poliisi vie minut kaverin kotipihalle, jonne on kutsuttu valvoviksi viranomaisiksi tuomari ja pari lakimiestä. Pihalla seisoo jo paremmat päivänsä nähnyt 80-luvun Corolla. Minulle annetaan työkalut, joilla väännän auton bensatankin luukun käyttökelvottomaksi. Jotta rangaistus ei menisi aivan mulle-sulle -periaatteella, saan vielä bonuksena tyhjentää kaverin tankin ja monottaa harrasteajoneuvon kylkeen kengän kokoisen lommon. Rangaistus tuo minulle suurta tyydytystä, ketään ei vahingoiteta eikä kaveri joudu taloudelliseen ahdinkoon vahingonkorvausten takia. Saapahan rikoksentekijä kokea miltä tuntuu, kun joku rikkoo omaa omaisuutta.

Kun tämä silmälasi silmälasista –laki on kaikkien tiedossa, voi rikoksen tekemisen kynnys olla hieman korkeampi. Ja nämä kostotuomiot voidaan soveltaa tilanteen mukaan. Jos tällä jannulla ei olisi autoa, pihalle kannetaan hänen läppäri teloitettavakseni. Tai se tunnearvoltaan korvaamaton lätkäkorttikokoelma, jonka saan polttaa pallogrillissä kaverin kodin verannalla. Pääasia että tuomion lopputulos on jotain, joka kirpaisee rikoksentekijän mieltä ja maallista omaisuutta. Mielellään hieman kovemmin, kuin varsinainen rötös vääryyden kärsinyttä. Saisiko tämä ajattelemaan kahdesti, ennen kuin lähtee rikkomaan toisen auton bensatankin luukkua? En tiedä. Mutta sen tiedän, että Corollan potkiminen tyydyttäisi omaa kostonhimoani.

Parasta rauhoittua ja nukkua yö yli. Ja toivoa, että auto saa olla parkkipaikalla rauhassa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti