Kuolemanrangaistus poistettiin Suomen laista lopullisesti
vuonna 1972. Tuosta on häkellyttävän vähän aikaa. Tosin kyseessä oli sodanajan
kuolemanrangaistuksen poistuminen, rauhanajan kuolemanrangaistus poistettiin
laista vuonna 1949.
En kannata kuolemanrangaistusta missään olosuhteissa. Minusta
sivistynyt yhteiskunta ei saa päättää, kuka saa elää ja kenen pitää kuolla. Erehtymisen
vaara on ilmeinen. Kun viaton on teloitettu, ei rangaistusta voi enää peruuttaa.
Yhdysvalloissa on selvitetty, että kuolemaantuomituista 4 % on todettu syyttömiksi
teloituksen jälkeen. Asianosaisia tämä ei enää lämmitä.
Mutta on inhimillistä silloin tällöin, ääritilanteissa,
tuntea mietoa murhanhimoa. Varsinkin kun on kokenut mielestään vääryyttä, johon
ei saa hyvitystä. Kyllä, olen minäkin tuntenut tuon tunteen. Viimeksi näin kävi
tänään, kun menin parkkipaikalle hakemaan autoani. Jo kaukaa näin, että bensatankin
luukku repsotti auki. Lähempi tarkastelu paljasti, että luukku oli rikottu
mutta siinä kaikki. Bensarosvo oli ilmeisesti säikähtänyt jotain ja painunut
käpälämäkeen, ennen kuin oli täyttänyt kanisterinsa minun laskuun. Tai voi
olla, että hän on lirauttanut jotain ekstraa bensatankkiin. Ja sehän ei selviä
kuin ajamalla.
Siinä auton vieressä kyykkiessäni ajattelin hetken, että
haluaisin ”tappaa” tuon nilkin. Tietenkin kuvainnollisesti. Miksi kunnioitus
toisen omaisuutta kohtaan on kadonnut tästä maailmasta? Puhumattakaan
kunnioitus toisen koskemattomuutta kohtaan. Mutta pysytään nyt tässä
materiaalisessa menetyksessä. Mielestäni näitä tuhotyön tekijöitä pitäisi iskeä
sinne, missä se eniten tuntuu: heidän omaan omaisuuteensa.
Babyloniassa, noin neljätuhatta vuotta sitten, oli voimassa
ns. Hammurabin laki. Lain periaate oli ”silmä silmästä, hammas hampaasta”. Lakiteksti
menee kirjaimellisesti näin: Jos joku
puhkaisee vapaan miehen silmän, niin puhkaistakoon hänen silmänsä. Jos joku lyö
vertaiseltaan mieheltä hampaan, niin lyötäköön häneltä hammas jne. Tuo on
vähän turhan karskia, mutta tehdään eräänlainen mukaelma muinaisesta laista: silmälasit
silmälasista, hammasratas hammasrattaasta.
Otetaan nyt esimerkiksi tämän minun tapaus. Oletetaan, että
jokin valvontakamera olisi tallentanut tapahtuneen ja rötöstelijä saadaan
kiinni. Oletetaan, että kyseessä on parikymppinen, humalapäissään törttöillyt
nuorimies. Oletetaan, että hän omistaa auton, johon oli varastamassa bensaani.
Laitetaan lain kirjain täytäntöön.
Poliisi vie minut kaverin kotipihalle, jonne on
kutsuttu valvoviksi viranomaisiksi tuomari ja pari lakimiestä. Pihalla seisoo
jo paremmat päivänsä nähnyt 80-luvun Corolla. Minulle annetaan työkalut, joilla
väännän auton bensatankin luukun käyttökelvottomaksi. Jotta rangaistus ei
menisi aivan mulle-sulle -periaatteella, saan vielä bonuksena tyhjentää kaverin
tankin ja monottaa harrasteajoneuvon kylkeen kengän kokoisen lommon. Rangaistus
tuo minulle suurta tyydytystä, ketään ei vahingoiteta eikä kaveri joudu
taloudelliseen ahdinkoon vahingonkorvausten takia. Saapahan rikoksentekijä kokea
miltä tuntuu, kun joku rikkoo omaa omaisuutta.
Kun tämä silmälasi silmälasista –laki on kaikkien tiedossa,
voi rikoksen tekemisen kynnys olla hieman korkeampi. Ja nämä kostotuomiot
voidaan soveltaa tilanteen mukaan. Jos tällä jannulla ei olisi autoa, pihalle
kannetaan hänen läppäri teloitettavakseni. Tai se tunnearvoltaan
korvaamaton lätkäkorttikokoelma, jonka saan polttaa pallogrillissä kaverin kodin verannalla. Pääasia että tuomion lopputulos on jotain, joka kirpaisee
rikoksentekijän mieltä ja maallista omaisuutta. Mielellään hieman kovemmin, kuin
varsinainen rötös vääryyden kärsinyttä. Saisiko tämä ajattelemaan kahdesti, ennen
kuin lähtee rikkomaan toisen auton bensatankin luukkua? En tiedä. Mutta sen
tiedän, että Corollan potkiminen tyydyttäisi omaa kostonhimoani.
Parasta rauhoittua ja nukkua yö yli. Ja toivoa, että auto saa olla parkkipaikalla rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti