Putosin kelkasta kymmenisen vuotta sitten. Ei hätää, ei
käynyt kuinkaan. Tippuminen tapahtui pikkuhiljaa huomaamatta. Kodin
elektroniikka kehittyi, uudet keksinnöt näkivät päivänvalon, teknologia meni
menojaan ja minä jäin katsomaan sormi suussa sivusta. Mihin hävisivät Nokian
kännykät, cd-levyt, dvd-soittimet ja isopäästöiset autot? Miksei kukaan lähetä
enää tekstiviestejä tai sähköpostia? Mitä tapahtui?
Kyllä minä ennen seurasin kehitystä ja hankin uusinta
viihde-elektroniikkaa aina kun rahat vain riittivät. Cd-soitin ilmestyi kotiin
80-luvulla ja Dolby Surround –kotiteatteri heti 90-luvun alussa. PC tuli taloon
1997 ja verkkopankkia aloin käyttämään vuonna 1999. Kännykkä oli niitä harvoja
laitteita, joita vastaan taistelin viimeiseen asti. Taivuin vasta vuonna 2003
ja annoin kännykälle pikkusormeni. Ja niinhän siinä kävi, että se piru vei koko
käden. Käsittämätöntä, miten ilman tuota kapulaa ei voi muka lähteä minnekään.
Jos vaikka joku sattuisi soittamaan. Vaikka se ****n puhelinmyyjä.
Kymmenisen vuotta sitten putosin siis kelkasta. Lapset kasvoivat
isoksi ja ottivat tekniikan haltuunsa. Miksi lukea käyttöohjeita tai tapella
ohjelmien ja asetusten kanssa kun voi ulkoistaa hommat jälkikasvulle? Nehän
oppivat nopeammin ja ottavat uudet asiat haltuun tuosta vaan. Niinpä luovutin
ja taannuin. Seurasin vierestä, miten muut käyttivät Spotifyta, Whatsappia ja
mitä näitä onkaan. Kosketinnäyttöpuhelimet syrjäyttivät Nokialaiset ja minä
tappelen taas vastaan. Käytän edelleen Nokia C1:stä, joka ui toissakesänä
merivedessä eikä ollut siitä moksiskaan. Kokeilkaapa samaan tämän päivän
kiinalaisilla! Hörps vaan ja paskana koko masiina.
Mutta miten tämän jutun otsikko liittyy mihinkään? Haaveissa
vainko oot mun oli Riki Sorsan Suomen Euroviisukarsinnoissa vuonna 1985
esittämä biisi. Tuli vain mieleen että päivä päivältä ihmiset erkanevat
toisistaan: Räpläävät kännyköitään, naputtelevat läppäreitään ja tuijottavat
tablettejaan. Inhimillinen kanssakäyminen kutistuu, kuihtuu ja kuolee pois.
Avioparit lähettelevät toisilleen voicemaileja ja snapchatteja sen sijaan, että
ottaisivat toisiaan kädestä kiinni ja pysähtyisivät juttelemaan livenä. Tässä
käy vielä niin, että kommunikointi siirtyy täysin elektronisten laitteiden
varaan. Tulevaisuudessa mies katsoo mielitiettynsä kuvaa aasialaisesta
puhelimesta ja päästää savolais-kiinalaisen huokauksen: Huaweissa vainko out
mun…
hyvin sanottu! itse kuulun vielä tekstiviestien käyttäjiin.
VastaaPoistaTietenkin jos olisi taloudellinen, niin halvemmaksihan noiden whatsup viestien lähettäminen tulisi. Mutta kun sitä varten pitää ostaa parinsadan kännykkä ja opetella kosketusnäyttö. Taistelen vielä vastaan vaikka tiedän vielä häviäväni. Ennemmin tai myöhemmin.
Poistakaikki vanha tuppaa korvautumaan uudella pikkuhiljaa, ehkä olisi hyvä laittaa elektroniikka sivuun vaikka päiväksi ja olla läheisten kanssa, oikeasti läsnä.
VastaaPoistaJuurikin näin.
VastaaPoista