perjantai 18. maaliskuuta 2016

Huaweita



Putosin kelkasta kymmenisen vuotta sitten. Ei hätää, ei käynyt kuinkaan. Tippuminen tapahtui pikkuhiljaa huomaamatta. Kodin elektroniikka kehittyi, uudet keksinnöt näkivät päivänvalon, teknologia meni menojaan ja minä jäin katsomaan sormi suussa sivusta. Mihin hävisivät Nokian kännykät, cd-levyt, dvd-soittimet ja isopäästöiset autot? Miksei kukaan lähetä enää tekstiviestejä tai sähköpostia? Mitä tapahtui?

Kyllä minä ennen seurasin kehitystä ja hankin uusinta viihde-elektroniikkaa aina kun rahat vain riittivät. Cd-soitin ilmestyi kotiin 80-luvulla ja Dolby Surround –kotiteatteri heti 90-luvun alussa. PC tuli taloon 1997 ja verkkopankkia aloin käyttämään vuonna 1999. Kännykkä oli niitä harvoja laitteita, joita vastaan taistelin viimeiseen asti. Taivuin vasta vuonna 2003 ja annoin kännykälle pikkusormeni. Ja niinhän siinä kävi, että se piru vei koko käden. Käsittämätöntä, miten ilman tuota kapulaa ei voi muka lähteä minnekään. Jos vaikka joku sattuisi soittamaan. Vaikka se ****n puhelinmyyjä.

Kymmenisen vuotta sitten putosin siis kelkasta. Lapset kasvoivat isoksi ja ottivat tekniikan haltuunsa. Miksi lukea käyttöohjeita tai tapella ohjelmien ja asetusten kanssa kun voi ulkoistaa hommat jälkikasvulle? Nehän oppivat nopeammin ja ottavat uudet asiat haltuun tuosta vaan. Niinpä luovutin ja taannuin. Seurasin vierestä, miten muut käyttivät Spotifyta, Whatsappia ja mitä näitä onkaan. Kosketinnäyttöpuhelimet syrjäyttivät Nokialaiset ja minä tappelen taas vastaan. Käytän edelleen Nokia C1:stä, joka ui toissakesänä merivedessä eikä ollut siitä moksiskaan. Kokeilkaapa samaan tämän päivän kiinalaisilla! Hörps vaan ja paskana koko masiina.

Mutta miten tämän jutun otsikko liittyy mihinkään? Haaveissa vainko oot mun oli Riki Sorsan Suomen Euroviisukarsinnoissa vuonna 1985 esittämä biisi. Tuli vain mieleen että päivä päivältä ihmiset erkanevat toisistaan: Räpläävät kännyköitään, naputtelevat läppäreitään ja tuijottavat tablettejaan. Inhimillinen kanssakäyminen kutistuu, kuihtuu ja kuolee pois. Avioparit lähettelevät toisilleen voicemaileja ja snapchatteja sen sijaan, että ottaisivat toisiaan kädestä kiinni ja pysähtyisivät juttelemaan livenä. Tässä käy vielä niin, että kommunikointi siirtyy täysin elektronisten laitteiden varaan. Tulevaisuudessa mies katsoo mielitiettynsä kuvaa aasialaisesta puhelimesta ja päästää savolais-kiinalaisen huokauksen: Huaweissa vainko out mun…



4 kommenttia:

  1. hyvin sanottu! itse kuulun vielä tekstiviestien käyttäjiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenkin jos olisi taloudellinen, niin halvemmaksihan noiden whatsup viestien lähettäminen tulisi. Mutta kun sitä varten pitää ostaa parinsadan kännykkä ja opetella kosketusnäyttö. Taistelen vielä vastaan vaikka tiedän vielä häviäväni. Ennemmin tai myöhemmin.

      Poista
  2. kaikki vanha tuppaa korvautumaan uudella pikkuhiljaa, ehkä olisi hyvä laittaa elektroniikka sivuun vaikka päiväksi ja olla läheisten kanssa, oikeasti läsnä.

    VastaaPoista