Eppu Normaali 8.07.2016 Kuopion viinijuhlat

2004, elokuu, Tampere, Ratinan stadion. 30.000 henkiä ja minä koimme kaikkien aikojen keikan, kun Eppu Normaali soitti koko illan klassikkosäveliä ja konsertin päätti upea ilotulitus. Oli se komeaa.

2016, heinäkuu, Kuopio, viinijuhlat. Reilut 6000 katsojaa. Kaksitoista vuotta mahtuu näiden kahden keikan väliin. Tämä fakta sai minut hieman hämilleni, sillä olen ollut aina Eppu Normaali fani ja käynyt nuoruusvuosina lukuisia kertoja Suonenjoen kaarihallilla ja mansikkamajalla katsomassa bändin keikkoja. Mitä tässä välissä on tapahtunut? Ehkä minä ja Eput olemme vanhenneet, vauhti on hidastunut ja bändin keikkailu sekä meikäläisen keikoilla käynti on harventunut. Onneksi oikeat asiat pysyy ja paranoo. Tämä pitää paikkansa Eppu Normaalin osalta. 

Menomatkalla jo tiesi, että tänään tulee sadetta. Kertakäyttösadetakille oli käyttöä.

Heti ensi soinnusta kävi selväksi, että bändi on hyvässä vedossa. Tien päällä taas kajahti ilmoille ja aloitti koko illan kestäneen laulukuoron. Jatkoa seurasi Puhtoinen lähiöni, Suomi-ilmiö, Pimeyden Tango… Hittejä hittien perään. Martin huumori oli tallella kun hän totesi, että seuraava kappale oli ajankohtainen kaksikymmentäviisi vuotta sitten ja valitettavasti taas tänä päivänä. Biisi oli tietenkin Afrikka, sarvikuonojen maa. Vaikka sanoituksessa vilahtaa neekeri, ei veisu ole rasistinen vaan rasismin vastainen: ”Massa on yhä massa Etelä-Afrikassa. Pitää kaivostrustia ja kusee silmään mustia..” Nyt tuon historian satoa saadaan korjata Välimerellä, kun tuhannet pakolaiset ylittävät meren huterilla paateillaan. 

Hieman harvinaisempaa herkkua oli On viaton ja kainoa, harrastukseni ainoa. Martti rallatti masturboinnin ilosanaa ja osa yleisöstä lauloi mukana. Muiden laulamattomuus ei johtunut varmaan häveliäisyydestä vaan siitä, että biisi on Eppujen tuntemattomampaa tuotantoa. Sitten palattiin jälleen hittikimaraan: Kun olet poissa, Murheellisten laulujen maa, Urheiluhullu. Ehkä kovimman huutomyrkyn aiheuttivat Kitara, taivas ja tähdet sekä Tahroja paperilla. Martti jaksoi bogota lähes nuoruusvuosien malliin ja välillä Pantse heitti kitarasooloja ja kuvioita, jotka maustoivat mukavasti tuttuja kappaleita. Suvantovaihteet seurasivat nopeita rypistyksiä mutta pelkkään herkistelyyn ei jumiuduttu kuin kappaleen verran kerrallaan. Kaikki häipyy, on vain nyt –slovarin jälkeen Akun Tehdas ja Reppuni jupiset riimisi rupiset sai kansan hyppimään.

Keikkaa häiritsivät ajoittaiset sadekuurot. Itse sade oli pienempi murhe, mutta se isompi oli sateenvarjot. Sateenvarjojen käyttöä ei ole millään tavalla rajoitettu, joten kuuron alkaessa kymmenet varjot peittivät lavan taakseen. En edelleenkään ymmärrä, miten tämä on mahdollista Kuopin viinijuhlilla. Vuodesta toiseen. Kaikkialla muualla varjot on kielletty ja ihmiset osaavat pukeutua kertakäyttösadetakkeihin ja näin huomioida myös kanssakuuntelijoita. Ei Kuopiossa.

Ne s*****nan sateenvarjot

Encoressa kuultiin kaksi kappaletta: Njet Njet ja itseoikeutettuna lopetuksena Voi kuinka me sinua kaivataan. Ja niinhän me kaivattiin. On aika harvinaista, että ikähaarukalla 18 – 70 oleva yleisö osaa kappaleen kuin kappaleen ulkoa. Ilta oli kuin suuri koko kansan karaokekonsertti. Kiitos Eppu Normaali.Olette todellakin lyömättömiä.