Olympiamuistoja 1900-luvulta: Ihastuksia ja vihastuksia

Ajattelin vähän palata ajassa taaksepäin, näin olympialaisten kunniaksi. 1900-luvun kisoissa sattui ja tapahtui. Tässä tarinassa on käytetty apuna omaa muistia ja wikipediaa.

Montreal 1976

Ensimmäinen olympiamuistoni on Montrealin kesäkisoista 1976. Lasse Viren teki historiaa ja otti toisen kerran tuplavoiton viidentuhannen ja kymmenentuhannen metrin juoksuista. Ja taisi sieltä tulla muutama muukin mitali Suomeen, kuten Pertti Karppisen kulta yksikkösoudussa. Mutta minua kiinnosti ainoastaan naisten telinevoimistelu ja Nadia Comaneci.

Nadia Comaneci oli viisitoistavuotias romanialaisvoimistelija, joka nappasi kolme henkilökohtaista kultamitalia. En minä pienenä poikana mitään rakkaudesta tiennyt, mutta ihastuin tv:n ääressä Nadiaan tulisesti. Yksipuolinen kaukosuhteemme kesti ne muutamat päivät, kun Nadia hurmasi koko maailman taidoillaan ja ylivoimaisuudellaan. Minulle hän oli vain uskomattoman kaunis tyttö.

Moskova 1980

Ennen Moskovan kisojen alkua idän ja lännen väliset suhteet tulehtuivat entisestään, kun Neuvostoliitto miehitti Afganistanin. Länsi laittoi Yhdysvaltojen johdolla olympialaiset boikottiin ja niinpä Moskovassa kilpailtiin kahdeksankymmenen maan tynkäkisat. Suomalaiset olivat mukana.

Elettiin kylmänsodan aikaa. Virallisesti Neuvostoliitto oli Suomen toveri ja suhteet kunnossa. Uutisissa näytettiin, miten Kekkonen ja Breznev suutelivat lentokentällä. Mutta Moskovan kisoissa minulle ensi kertaa valkeni, minkälaisen ”pohjoiskorean” naapurina me elimme. Olympialaiset valjastettiin kommunistisen ideologian näyteikkunaksi ja kaikki keinot oli sallittuja.

Keihäänheiton aikana olympiastadionin portit avattiin, jotta neuvostoliittolainen heittäjä sai tuulta keihään alle. Ulkomaalaisia kilpailijoita häirittiin ja neuvostoliittolaisille tarjottiin optimaaliset olosuhteet. Tulostaso oli hurja, eikä dopingista mainittu sanallakaan. Tosin suomalaisillakaan ei ollut puhtaita jauhoja pussissa. Kaarlo Maaninka juoksi viidellä tonnilla hopeaa, kymppitonnilla pronssia, tuli kisojen jälkeen uskoon ja tunnusti, että hänelle oli tehty veritankkaus ennen kisoja.  

Kolmiloikkakilpailu on minulle ikimuistoisin. Kisan ehdoton ennakkosuosikki oli Brasilian Joao Carlos de Oliveira. Mies hyppäsi vuonna 1975 maailmanennätyksen 17,89 metriä. Loppukilpailussa de Oliveira sai vastaansa isäntämaan Viktor Sanejevin ja Jaak Uudmäen. Brasilialainen hyppäsi kisan pisimmät hypyt, mutta kerta toisensa jälkeen toimitsijat liputtivat ne yliastutuiksi. Kun Oliveira väitteli toimitsijoiden kanssa ja levitteli käsiään, jopa Ylen selostaja uskalsi varovasti kyseenalaistaa tuomioita. Loppu tulemana Neuvostoliitto otti Uudmäen johdolla kaksoisvoiton ja de Oliveiran kaulaan ripustettiin se himmein mitali. Täydellinen oikeusmurha. Samaan aikaan Pertti Karppinen otti yksikkösoudussa kultaa.

Los Angeles 1984

Tällä kertaa oli itäblokin vuoro boikotoida kisoja. Tämä sopi suomalaisille paremmin kuin hyvin. Kun Neuvostoliitto ja Itä-Euroopan kovat yleisurheilumaat loistivat poissaolollaan, pieni Suomi kahmi kisoista kaksitoista mitalia. Pertti Karppisesta pieni anekdootti: Finaalilähdössä Pertti ilmoitti mahataudin jälkimainingeissa valmentajalle, että jos kisan aikana tulee huonot housuun, hän sukeltaa maaliviivan jälkeen järveen. Pertti voitti yksikkösoudussa kultaa ja pysyi veneessä.

Ikimuistoisin olympiaurheilija oli Carl Lewis. Hän teki kisoissa jotain, mihin edes Usain Bolt ei pysty: otti yleisurheilussa neljä kultaa. Voitot tulivat 100 metrin ja 200 metrin juoksuista, 4 x 100 metrin pikaviestistä ja pituushypystä. Pituushypyn tulos oli 8,54 metriä. Käsittämätön saavutus.  

Vuotta 1984 hallitsivat mustat miehet: urheiluareenoilla Carl Lewis ja musiikissa Michael Jackson. Etelä-Afrikka oli suljettu olympialaisista Apartheit -politiikan takia ja Mikko Alatalo lauloi Kyllä sitä ny ollaan niin neekeriä. Maailma oli muuttumassa, ja Etelä-Afrikka sekä Mikko Alatalo joutuivat muuttumaan sen mukana. 

Soul 1988

Koreassa suomalainen keihäänheitto oli vielä voimissaan. Tapio Korjus otti kultaa ja Seppo Räty pronssia. Suomalaisten välistä hopealle heitti eräs tsekkoslovakialainen nuorimies nimeltä Jan Zelezny. Sadan metrin juoksussa Carl Lewis koki kovia, kun Kanadan Ben Johnson nappasi kirkkaimman mitalin maailmanennätysajalla 9,79. Parin päivän päästä Johnson kärysi dopingista ja kulta ojennettiin Carl Lewisille. Lewis otti myös toisen perättäisen pituushyppykullan tuloksella 8,72.

Ben Johnsonista on jäänyt mieleen Valion maitomainos, jossa Ben leveästi virnistäen kirjoittaa nimmarin nuoren pojan lippikseen ja lähtee sitten milkshake kädessään pois. Dopingkäryn jälkeen Valio veti tv-mainoksen pois. Ei ollut Benin lasissa pelkkää maitoa. 

Ben Johnson ja Valion maitomainos

Barcelona 1992

Barcelonassa tehtiin ehkä historian coolein olympiatulen sytytys. Jousiampuja Antonio Rebollo ampui tulinuolen suoraan kuppiin ja sytytti tulen. Barcelonan olympialaissa oli mukana tukku uusia eurooppalaisia valtioita: Viro, Latvia, Liettua, Slovenia, Kroatia ja Bosnia ja Hertsegovina. Neuvostoliiton hajottua entiset neuvostotasavallat kilpailivat yhdistyneellä joukkueella (Unified Team).  Joukkue oli mitalitilaston ykkönen: 45 kultaa, 38 hopeaa ja 29 pronssia. 

Ehkä mieleenpainuvinta oli keihäänheitossa alkanut Jan Zeleznyn valtakausi. Seppo Räty sai tyytyä hopeaan. Mikko Kolehmainen meloi Suomelle ainoan kullan. Pikamatkoilla Namibian Frankie Fredericks otti hopeaa sekä sadan että kahdensadan metrin juoksussa. Mitalit tulivat melkein Suomeen, olihan Frankiella suomalainen valmentaja. Carl Lewis voitti kolmannen perättäisen pituushyppykullan tuloksella 8,67.  

Atlanta 1996

Osattiin sitä ennenkin tehdä terroritekoja. Atlantan olympialaisissa Eric Rudolph teki kisojen aikana pommi-iskun, jossa kuoli yksi ja loukkaantui satayksitoista ihmistä. Mutta show must go on, joten kisat jatkuivat ilman keskeytyksiä.

Keihäänheiton voitti Jan Zelezny, again. Ainoa suomalaismitalisti keihäässä oli Seppo Räty, again. Tällä kertaa tuloksena pronssi. Onneksi Heli Rantanen otti keihäänheitosta kultaa.

Mieleenpainuvin kisa käytiin kuitenkin altaassa. Jani Sievinen oli hallinnut kahdensadan metrin sekauintia mielin määrin ja piti nimissään matkan maailmanennätystä 1.58,16. Kun Jani kyykistyi lähtöön, odotettiin varmaa kultamitalia. Miten kävi? Kun Jani sukelsi altaaseen, uimalasit valahtivat kaulalle ja haittasivat uintia niin, että Unkarin Attila Czene nappasi voiton Sievisen nenän edestä. Yksi uusi luku saagaan: Suomalaisen urheilun epäonnisimmat hetket.

Pituushypyn olympiakultaa voitti Carl Lewis tuloksella 8,50.

Valokuvat: Pixabay