Keinovaloa kaamokseen

Eletään vuoden pimeintä aikaa ja koska lumi ei suostu meillä maahan asti (Lappia lukuun ottamatta), on kurjuus maksimoitu. Pitänee ostaa jokin keinovalo ja tökätä se jostain ruumiinaukosta sisään oloa helpottamaan. Korva lienee se suositeltavin enter.

Pimeys painaa mielen matalaksi, vetää hiljaiseksi ja johtaa synkkyyteen. Helpoin vaihtoehto olisi painua talviunille, kuten tunnelmoin tarinassa Olisinpa karhu. Mutta pientähän tämä vielä näillä leveyspiireillä on verrattuna Utsjokeen, jossa aurinko pilkahti eilen vartin verran ja painui piiloon tullakseen esiin taas 16. tammikuuta. Siis melkein kaksi kuukautta valot pois ja öitä! Otan osaa.

Hollywood on tehnyt aiheesta oman versionsa elokuvassa 30 päivää kaamosta. Leffassa alaskalainen kylä on täysin eristyksissä kuukauden mittaisen kaamoksen ajan ja vampyyrit käyttävät tilaisuuden hyväkseen. Yksikään lentokone ei pääse kylään tai sieltä pois pimeän takia. Mielestäni aika vellipersetouhua. Meillä ei pimeys matkailijoita estä, vaan Finnair köijää brittejä ja japanilaisia laillisesti ryöstettäväksi Rovaniemen joulumaahan sen minkä ehtii. Ja hyvä näin. Ei se joulupukkikaan voi lahjaksi muuttua ilman jenejä ja puntia.

30 päivää kaamosta -trailer. Voisiko näin käydä Utsjoella?

Pimeyden lisäksi maailmaa painaa jonkinlainen henkinen pimeys. Omituisia uhkia on noussut sekä kulkutautien että rajanaapurin muodossa. Herää kysymys, minkälainen vuoden 1939 talvisota olisi ollut näillä keleillä? Miten sinivalkoiset olisivat kestäneet hyökkäyksen ilman lunta? Niinhän se eräs kapiainen tuumasi varusmiesaikanani, kun nousimme rekan lavalle yli kolmenkymmenen asteen pakkasessa, että pakkanen ei ole meidän vihollinen vaan meidän liittolaisemme. Pitää varmaan paikkansa. Helpommin se hyökkäysvaunun diesel jäätyy kuin korsun kamina. Toivotaan, että jos joskus taas karhun kanssa painiin käymme, sään jumalat ovat meidän puolella.

Mutta ei kuitenkaan maalata Putineja seinille. Eiköhän tässäkin asiassa järki vie lopulta voiton. Enkä tarkoita nyt tämän tsaarin järkeä vaan hänen lähipiirinsä. Kun naapurin talous sakkaa eli oligarkilta viedään karkki kädestä, saattaa yksi jos toinen kyseenalaistaa sen, mikä järki on sotia Euroopassa 2000-luvulla. Sota on meidän mantereella vaan niin nähty ja so last season, että koko homman organisointi on aika noloa ja leimiä.

Laitan tähän vielä vähän keinovaloa kaamokseen eli kuvia auringonpaisteesta, olkaa hyvä.