lauantai 22. marraskuuta 2014

Uhanalaiset lajit (kuten talkootyöntekijä) ja niiden suojeleminen



Ruotsalaiset vievät meiltä kaiken. Merita pankki yhdistyi aikanaan ruotsalaiseen Nordbankeniin ja on nyt Tukholmassa pääkonttoriaan pitävä Nordea. 2012 Ruotsi katkaisi Suomen kahden MM-mestaruusvoittoputken ja vei salibandyn maailmanmestaruuden nimiinsä. Vuosi sitten ne kaappasivat Nalle Wahlroosin vastentahtoisesti lahden taakse maksamaan pienempää veroa Svea mammalle. Nokian matkapuhelinpuolen taru päättyi, kun taas ruotsalainen Ikano (Anagrammi Nokiasta) porskuttelee menemään. Ketä muita tämä ottaa päähän? Eikö ketään? Edes vähän pattiin? Ei vai? No ei siitä sitten enempää. Turhaan täällä yksin paasaan kynä vaahdossa. Vaihdetaan aihetta.

Saimaannorppa miettii: To be, or not to be?
Maailma on täynnä uhanalaisia lajeja. Meillä on oma saimaannorppamme. Salametsästäjät ovat tappaneet Afrikassa ennätysmäärän sarvikuonoja, siperiantiikerikanta on henkitoreissaan ja muutama muu laji kuolee sukupuuttoon tätäkin juttua lukiessasi. On tullut myös hyviä uutisia uudestaan löydetyistä, jo sukupuuttoon kuolleiksi tuomituista lajeista. Viimeisin iso uutinen oli ns. inkarotan löytyminen Andeilta. Lajin luultiin hävinneen maapallolta jo neljäsataa vuotta sitten

Ei me Suomessa ole jääty yhtään sen huonommaksi. Lapista on löydetty 11 uutta tanhukärpäslajia, joista peräti neljä on tieteelle ennen tuntematonta. In Your face maailma! Kyllä meilläkin osataan. Lisäksi täällä tehtiin huikea löytö kahdesta lajista, joiden oletettiin tuhoutuneen sukupuuttoon viime vuosisadalla.

Vielä 1990-luvulla yrityksissä oli runsaasti joviaalejapomoja. Joviaalipomo oli lajimuunnos aikaisemmin tunnetusta patruunasta. Se oli kehittynyt luultavasti patruunan ja sihteerin risteytyksestä. Joviaalipomo oli hyvin suosittu työntekijöiden keskuudessa ja nousukaudella yritykset eivät kiinnittäneet lajiin suuremmin huomiota. Kun ajat ennen vuosituhannen vaihdetta tiukkenivat, joviaalejapomoja alettiin metsästää armottomasti yt-aseilla. Tämä johti siihen, että joviaalipomo hävisi yrityksistä 2000-luvulle tultaessa ja sitä pidettiin yleisesti sukupuuttoon kuolleena lajina. Kunnes tänä kesänä joukko tutkivia konsultteja löysi joviaalinpomon Kerimäen kierrätyskeskuksesta. Tämä yksilö, nimeltä Aulis, piti pesää lähellä työpaikkaansa ja johti alaisiaan leppoisalla ja kannustavalla otteella. Hänen olemassaolostaan tiesivät vain firman työntekijät ja he suojelivat salaisuutta visusti, ettei Aulis joutuisi saneerauksen kohteeksi. Asia paljastui siis vasta nyt ja oli tiedemaailmassa huikea sensaatio. 

Ensimmäinen valokuva talkootyöntekijä-yhdyskunnasta
Toisen jo tuhoon tuomitun lajin populaatio löytyi Suolahdelta. Nimittäin talkootyöntekijä. Talkootyöntekijät olivat yleisiä 1900-luvulla. Arkeologit ovat kaivaneet esiin useita maatilan isäntien hautoja, joista on löytynyt myös talkootyöntekijän luita. Tämä herätti tutkijoissa ihmetystä. Miksi ihmeessä suurtilallinen halusi tulla haudatuksi talkootyöntekijän kanssa? Arvoitus ratkesi tämän vuoden elokuussa, kun veroviraston tutkimusryhmä tapasi elävän talkootyöntekijän Suolahden raitilla. Talkootyöntekijä osoittautui ulkoiselta olemukseltaan varsin tavalliseksi, mutta luonteeltaan hän on sosiaalinen, ystävällinen ja pyyteettömän avulias. Röntgentutkimuksissa selvisi, että talkootyöntekijän sydän on puhdasta kultaa. Eipä ihme, että maatalon isäntä halusi hautaansa mukaan oman suosikki talkootyöntekijän matkalle rajan taa.

Kun lajien löytyminen tuli julki, alkoi valtava julkisuusmylläkkä. Joviaalipomo jäi sairaslomalle, koska menetti hermonsa jatkuvien haastattelupyyntöjen ristitulessa. Suolahden talkooyhdistys on jouduttu eristämään ja poliisit valvovat, ettei paikalle pääse luvattomia henkilöitä. Tutkijat pelkäävät, että kantaväestö saattaa risteytyä talkootyöntekijöiden kanssa ja näin kanta menettäisi puhtaat geeninsä ja taantuisi. Tilanne oli niin vakava, että hallitus joutui pitämään täysistunnon aiheesta.

Ratkaisuksi päätettiin molempien lajien rauhoittaminen. Suolahdesta on tarkoitus muodostaan suojelualue talkootyöntekijöille, jotta ne voivat elää ja toimia luonnonvaraisena omassa elinympäristössään kuten tähänkin saakka. Joviaalipomo oli vaikeampi tapaus. Hän on tietääksemme ainoa lajiaan, joten lajin säilymiselle ei ole edellytyksiä. Joviaalillepomolle on kuitenkin tarkoitus järjestää tarkoituksenmukaiset puitteet loppuelämän ajaksi.

Niinpä hallitus luonnonsuojeluliiton avustuksella päätti sijoittaa viimeisen joviaalinpomon Suolahden luonnonsuojelualueelle. Päätös osoittautui napakympiksi. Talkootyöntekijät ovat ottaneet joviaalinpomon riemuiten vastaan ja hän on päässyt jo suunnittelemaan ja johtamaan useita uusia talkookohteita. Näin molemmat lajit hyötyvät toisistaan ja elävät symbioosissa  heille varatulla alueella. Kun joviaalipomo aikanaan menehtyy, ruumis tullaan täyttämään ja asettamaan näytteille Kuopion luonnontieteelliseen museoon.

Joviaalinpomon täytetty ruumis sijoitetaan aikanaan Häkä-mammutin näyttelyhuoneeseen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti