Ex-tervakeuhko näki unen

Näin viime yönä unta tupakasta. Se oli mainos, jossa matala miesääni totesi: Olitpa nuori tai vanha, mukava tai persläpi, meillä kaikilla on vain yksi elämä. Mainoksessa vanha ryppyinen mummo sytytti savukkeen ja antoi sen sitten vierellään odottavalle kultaisellenoutajalle. Koira kerkesi vetää poskarit, ennen kuin heräsin.

Herätessäni ensimmäinen tunne oli helpotus: Tupakanvastainen uni! Kuuden vuoden savuttomuus on tehnyt tehtävänsä. Tumppasin viimeisen savukkeeni juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina 22.06.2008. Lopettamispäätökseen vaikutti osittain vedonlyönti, mutta suurimpana motivaationa oli oma halu. En vain halunnut enää polttaa. Piste. Siihen katkesi viiden vuoden kokeiluni. Enkä aio aloittaa uudestaan.

Elämän aikana on tullut tehtyä monta tyhmää ja väärää ratkaisua, ja tupakanpolton aloittaminen kolmekymppisenä on varmaan sieltä typerimmästä päästä. Voin kokemuksen perusteella sanoa nyrkkisääntönä, että jos et ole kolmekymppiseksi tullessa vielä kokeillut alkoholia tai tupakkaa, älä enää kokeilekaan. Itsellä kimmokkeena toimi avioeroaika, jolloin lohtua etsi mistä sai. Jopa savuke, josta olin pysytellyt erossa koko silloisen elämäni, tuntui lohdulliselle. Istuin yksin rivitalokotimme takapihalla ja vetelin poskisavuja. Ja selvisin koettelemuksesta hengissä.

Meikäläisen sukupolven edustajana on enemmän harvinaisuus olla polttamatta. Olemmehan kasvaneet aikana, jolloin Malboromies ratsasti auringonlaskuun ja äidit lauloivat lapsille tuutulauluna tupakkarullaa:

Tuu tuu tupakkarulla
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin turun tietä,
hämäläisten härkätietä.

Mistäs tunsit meidän portin?
Siitä tunsin uuden portin:
haka alla, pyörä päällä
karhun talja portin päällä

Kyllä, minunkin äiti lauloi tuota kun oli nukkumaanmenon aika. Ja jos nykyajan muotitietoiset nuoret ihmettelevät seitsemänkymmentäluvun sisustusvärejä, niin ei se valokuvissa näkyvä oranssinen seinätapetti ole oranssi vaan nikotiininkeltainen. Kaikkialla poltettiin: kodeissa, kahviloissa, ravintoloissa, autoissa, sairaaloissa ja kaupoissa. Eikä se tuntunut siihen aikaan yhtään omituiselle. Voitte vaan kuvitella, minkälaisia vilunväreitä sain taannoin kun luin jonkun Cosmopolitanin kannesta otsikon, että seitsemänkymmentäluku tulee takaisin. Jos saan pyytää, niin toivottavasti nyt ei kuitenkaan.

Jälkikäteen ajateltuna sosiaalinen aspekti oli aika iso kannustava tekijä aloittaessani tupakanpolton. Sain sellaisia ystäviä ja pääsin sellaisiin piireihin, joihin en olisi välttämättä päässyt ilman savuttelua. Tosin potentiaalisissa seurustelukumppaneissa pidin plussana, jos toinen ei polttanut. Seurustelin muutaman vuoden naisen kanssa, joka sai minut lopettamaan tupakoinnin joksikin aikaa. Sitten aloitin uudestaan. Kerran hän sanoi minulle: Aloitat tupakanpolton aina, kun sinulla on stressiä elämässä. Se oli aika hätkähdyttävä havainto, ja piti kaiken lisäksi paikkansa. Kun viimein erosimme, tupakanpolttoni räjähti taas käsiin ja päivässä saattoi mennä toista askia. Kunnes tuli juhannus 2008 ja lopullinen päätös. Tämän päätöksen jälkeenkin on ollut stressiä elämässä, mutta tupakka ei ole palannut eikä palanut. Toivottavasti sellaista stressiä ei enää tulekaan.

Savukkeet on nyt piilotettu automaattien uumeniin ja mielestäni hyvä niin. Tosin en usko tässäkään asiassa saarnaamiseen. Tiedä omalta kohdalta, että jos joku tulee paasaamaan minulle rasvan ja alkoholin vaaroista, käyn seuraavalla kauppareissulla ostamassa kilon voita ja kopallisen kaljaa. Ja voita en ole sentään ostanut sitten 1900-luvun. Tuo vaihe elämästäni, kun polttelin, on saanut minut myös ymmärtämään tupakanpolttajia. En edelleenkään hyväksy tupakointia, mutta ymmärrän heitä paremmin. Tupakasta ei ole helppo päästä eroon, jos ei halua. Niin kuin ei mistään muustakaan epäterveellisestä harrastuksesta. Tarvitaan se oma herätyksen hetki jolloin laittaa kaikki faktat riviin ja laskee, mitä minä tästä hyödyn. Mitkä ovat loppupeleissä ne asiat, mitä tämä tuo tullessaan ja samanaikaisesti vie mennessään? Todennäköisesti keuhkoahtauma ja syöpä tulee, rahat ja terveys menee. Näin minä sen itselleni järkeilin, viimein tumppasin ja sitten lopetin.

Savupiippu