Ulostusongelmia

Olen potenut jo useamman päivän omituista vaivaa. Tuntuu, että jutut ovat jumissa. Paperi hohtaa valkoisena edessä, mutta kynä ei kulje ja muste on kuivunut. Takaraivo on tyhjä, eikä ajatus luista.

Olen yrittänyt kaikkea. Lueskelen päivittäin lehtiä ja etsin niistä uutta jutunjuurta. Ei lähde. Kuuntelen kavereiden keskusteluja ja pyrin tarttumaan ajankohtaisiin aiheisiin. Tuloksetta. Ulosanti potee jonkinlaista ummetusta, johon apua piti hakea lääkäriltä asti.

Lääkärisetä kuunteli puhettani, seurasi käden liikkeitä näppiksellä ja analysoi ajatuksiani. Minut määrättiin magneettikuvaukseen. Makasin paikallani liikkuvalla alustalla, korvilleni laitettiin kuulokkeet ja alusta työnnettiin putkeen. Sitten kuulokkeista alkoi soida musiikkia. Samaan aikaan magneettikuvaskone jyskytti kuvia kiihtyvällä tahdilla. Vartin päästä kaikki oli ohi.

Tänään sain tuomion. Minulla on akuutti runosuonentukos. Vaiva on peräisin jo kauan jatkuneesta liian paksujen tarinoiden suoltamisesta. Paksut tarinat ovat tukkineet aivoni ja aiheuttaneet tukoksen, jota pahentaa raskas ajattelu ja liian synkät mietteet. Tätä vaivaa ei olisi kotikonsteilla parannettu, joten onneksi kävin lääkärillä.

Lääkäri määräsi minulle lääkekuurin. Sain reseptin, jolla hain apteekista kymmenen päivän kuurin tarinanohentajaa. Pilleri aamuin ja illoin, tunti ennen tai jälkeen paskanjauhamisen. Pilleri nautitaan kuiviltaan eikä sen jälkeen saa puhua puoleen tuntiin. Kaikenlaista ajatustyötä on myös vältettävä. Jos tästä ei ole apua, kuuri uusitaan.

Jo ensimmäisen pillerin jälkeen tunsin oloni hieman paranevan. Uskon, että kymmenen päivän kuluttua suollan niin ohutta tekstiä, että sen lukee yhdellä silmäyksellä eikä siitä jää mitään mieleen. Teksteissä ei enää vilahtele sota, parisuhdekriisit tai kuolema. Tilalle tulee perhosia, auringonpaistetta ja Abban musiikkia. Keveisiin kuviin ja tunnelmiin.

Kuva sisältää tuotesijoittelua eikä ole missään tekemisessä itse tekstin kanssa.