Pyörällä halki Suomen: Kun Iivo tapasi Miksun (epilogi)

Kaksi päivää reissun päättymisestä saimme yllättävän kutsun: LähiTapiola Savo halusi huomioida Miksun pyöräilyurakan ja antoi hänelle kahdensadan euron lahjakortin LeoSporttiin. Tästä saimme kiittää työtoveriani Aijaa, joka antoi vinkin meidän reissusta ja LähiTapiola otti kopin.

Kävimme urheilukaupassa ja Miksu valitsi koko rahalla pyöräilytarvikkeita: mm. pyöräilytakin ja satulalaukun. Kun ostokset oli tehty, luovutimme kassin ja palasimme kotiin. "Palkintojenjako" oli myöhemmin. 

Jo parin tunnin kuluttua Aija laittoi viestiä: nyt voitte tulla. Marssimme LähiTapiolan Puutarhakadun konttoriin ja paikalla odotti jymy-yllätys: itse kaksinkertainen olympiakultamitalisti, maastohiihtäjä Iivo Niskanen oli ojentamassa tarvikekassia Miksulle. Kahden ja puolen viikon pyöräilyurakka Nuorgamista Helsinkiin sai arvoisensa päätöksen ja Miksu huomionosoituksen, jonka hän ansaitsi. Kiitos Aija ja LähiTapiola Savo.

LähiTapiola Savo uutisoi Iivon ja Miksun kohtaamisesta Facebook -sivullaan

Lopuksi vielä tilastoniiloille (kuten minä) listaus matkan varrella olleista leirintäalueista. Annoimme Miksun kanssa arvosanat asteikolla 1-10, jaoin ne kahdella ja sain keskiarvon. Eli tässä yhdeksän leirintäaluetta paremmuusjärjestyksessä pisteiden mukaan, olkaa hyvä:

1. Bed & Breakfast Rosenberg Pulkkila pisteet: 9.25

2. Nuorgamin Lomakeskus 8.5

    Merihelmi Camping Kuivaniemi 8.5

    Laajis Caravan Jyväskylä 8.5

5. Camping Sysmä 8.25

6. Ounaskoski Camping Rovaniemi 8

7. Hännilänsalmi Camping Viitasaari 7.5

8. Lomakylä Jokitörmä Kaamanen 6.5

9. Luxia Caravan Saariselkä 5


"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."

Pyörällä halki Suomen 15. - 16. päivä: Nähdään Senaatintorilla

6.08.2018
Reissun viimeinen telttayö Sysmässä meni rajun tuulen riepotellessa telttakangasta. Tuuli ei tyyntynyt aamulla, päinvastoin. Kun lähdön hetki koitti klo 9.10, tuulen kaveriksi tuli vielä rankkasade. Miksu puki sadevaatteet päälle ja lähti pyöräilemään kurjaan keliin. Katselin säälivästi pojan perään. Onneksi päivän etappi Sysmästä Lahteen oli vain 70 kilometriä.

Sysmän leirintäalueen aamiaishuoneen pianisti. Soittaja oli huippuvireessä mutta piano kuulemma epävireinen

Löysin taukopaikan Pulkkilanharjun P-paikalta. Sade loppui jo aikoja sitten mutta tuuli oli navakka. Miksu kertoi tuulen riepotelleen pyörää niin, että oli vaikea pysyä pystyssä. Kaikesta huolimatta kaveri oli hyvällä tuulella. Nyt ajettiin toiseksi viimeistä etappia ja maali häämötti huomenna.

Lahdessa majoituimme Miksun uuteen kotiin. Huonekaluja ei ollut, joten makuupaikka oli melkein kuin teltassa: telttapatja kovalla lattialla. Kun tavarat oli purettu, auto näytti oudon tyhjälle. Miksu tuumasi, että tuntuu kummalle, kun reissu loppuu. Pyöräilyyn oli tullut jo rutiini, joka muistutti työpäivää: tunti pyöräilyä, tauko, sama uudestaan, ruokatunti puolenpäivän aikaan jne.

Asikkalan kohdalla oli tapahtunut onnettomuus 1950-luvulla

Nepalilainen Ravintola Royal Gurkha Lahdessa. Taivaallista ruokaa. Suosittelen.

Illalla kävimme 7 kilometrin kävelylenkillä tutustumassa lähiseutuun ja huomasin, miten huonossa kunnossa olin. Kaksi viikkoa autonratin takana ilman liikuntaa teki tehtävänsä. Illalla katsoimme vielä elokuvan Memento: tarina miehestä, joka kärsii lähimuistin menetyksestä ja koettaa kostaa vaimonsa väkivaltaisen kuoleman. Elokuva etenee nerokkaasti lopusta alkuun. Suosittelen.

7.08.2018
Viimeinen päivä koitti pienessä täpinässä. Lähtö oli klo 8 ja sää parempi kuin eilen. Koska auto- ja pyöräreitti kulkivat osan matkaa eri kautta, tein Miksulle eväät ja sovimme yhteisen taukopaikan Mäntsälän Nesteelle. Ehdin juoda kahvit ja lukea päivän uutiset, ennenkuin paikalle polki hyväntuulinen pyöräilijä.

Keravalla matkaan liittyi vanhempi poikani Jaska. Jaskalla oli tarkoitus pyöräillä Miksun mukana viimeiset 30 kilometriä Keravalta Helsinkiin. Tankkasimme vielä porukassa Hesburgerissa ja sitten alkoi viimeinen rypistys. Ennen lähtöä Jaska kysäisi:
- Otatko iskä kyytiin jos hyydyn?
- Joo, jos saat sydärin 30 kilometrin matkalla!

Isoveli saattoi Miksua loppumatkasta

Odottelin poikia Senaatintorilla. Alun perin aikataulu oli neljäksi, mutta kaverit myöhästyivät kymmenellä minuutilla. Pyöräily päättyi hillittömän hilpeään euforiaan, jonka Miksu kiteytti lauseeseen: V***u se on ohi!

Miksu onnistui pyöräilemään vanhalla naistenpyörällä ja uskomattomalla sisulla Nuorgamista Helsinkiin 1280 kilometriä yhdessätoista päivässä. Tämän päivän saldo Lahdesta Helsinkiin 108 kilometriä. Hatunnosto ja kumarrus.

Kahteen ja puoleen viikkoon mahtui kaikenlaista. Ensin hajosi kännykkä, seuraavaksi auto ja sitten mies. Matkalla oli hellettä, hallaa, vastatuulta, myötätuulta ja vesisadetta. Ihmiset matkan varrella ottivat meidän tarinan hyvin vastaan ja syntyi monta mielenkiintoista kohtaamista ja keskustelua. Mitään katastrofaalista ei sentään sattunut ja apua saimme aina tarvittaessa. Siitä iso kiitos sukulaisille ja tuttaville.

Jokainen reissu jättää jälkensä. Tämä reissu rikastutti elämääni ja jää mieleen yhtenä erikoisimmista matkoista, missä olen saanut olla mukana. Kiitos siitä Miksu. Olen todella ylpeä sinusta. T: Iskä.

PS: Matkan jälkeen meitä odotti yllätys, mutta siitä lisää viimeisessä reissupostauksessa.

Pyörällä halki Suomen 14. päivä: Sysmä ja viimeinen telttayö

5.08.2018
Aamulla sanoimme hyvästit Jyväskylälle ja suunnistimme kohti Sysmää. Alkuperäinen suunnitelma muuttui sen verran, että päätimme ajaa Hartolan kautta ja vältellä mäkiä. Muutoksen hintana Miksu joutui pyöräilemään vilkkaan liikenteen seassa.

Ensimmäisen kerran tällä reissulla: myötätuulipäivä

Tänään koimme ainutlaatuisen sääilmiön: myötätuuli! Kahdeksan päivän vastatuuleen puskemisen jälkeen Miksu sai taakseen pohjoistuulen ja paineli 27 km keskinopeudella kohti päivätavoitetta.

Enää pari puuronkeittoa jäljellä

Taukopaikalla odotellessa sain viestin työkaveriltani Laurilta. Hän halusi yllättää Miksun ja varasi meille Sysmän leirintäalueen saunavuoron ja aamupalan. Ylläri meni pilalle, kun Miksu kiinnitti huomiota Lahden tienviittaan ja ryhtyi aprikoimaan:
- Minkä takia meidän pitää mennä Sysmään? Siitähän tulee ylimääräistä lenkkiä?
- Pidetään kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta.
- Mutta tämä ois suorempi reitti.
- Mennään nyt vaan Sysmään.
- Miksi?
- Lauri on järkännyt meille saunavuoron ja aamupalan. Se piti olla yllätys.
- Jaa, no sitten.

Camping Sysmä

Majoitus Camping Sysmässä maksoi 2 henkeä + teltta =18€ /yö. Jouduin kysymään erikseen saunavarauksesta ja löytyihän se koneelta. Sitä vastoin aamupalavarausta ei löytynyt.
- Jos se on varattu samassa kun saunavuoro, se ei näy varauksissa. Mutta tulkaa vain aamiaiselle. Kyllä minä teidät muistan.
- Okei...
Miksu saapui perille vähän myöhemmin. Päivän pyöräilysaldoksi tuli 119 kilometriä.

Majoittumisen jälkeen suunnistimme syömään vajaan kilometrin päässä sijaitsevalle Rantaterassille. Tilasin porsaanleikkeen ja Miksu metsurin lehtipihvin. Kun koetin maksaa tilauksen lounaskortilla, tuli tenkkapoo.
- Käykö teillä lounaskortti.
- Ei käy. Se menee niin hankalaksi.
- ??? Okei, maksan pankkikortilla.
Hetken jo ajattelin, että täällä kelpaa vain kunnan oma valuutta Sysmä.

Sysmällä on oma valuutta: Sysmä. Digitaalista valuuttaa voi käyttää vain ostettaessa Sysmän alueen yrityksistä. Yhdellä eurolla saa 1,05 sysmää kun vaihtosumma on yli 100 euroa, alle sadan euron summissa kurssi on yhden suhde yhteen. Uutinen Ylen nettisivulla 7.3.2018: Sysmillä voi maksaa vain Sysmässä

Ravintola Rantaterassi

Porsaanleike. Ihan ok eväs.

Ehdimme syödä juuri sopivasti, ennen kuin järven takaa lähestyvä myrskyrintama saapui paikalle. Paluumatkalla nousi tuuli ja kun ehdimme leirintäalueelle, myrsky repesi täyteen mittaan. 

Ruokailun aikana järven taakse kerääntyi tummia pilviä. Ehdittiin nipin napin takaisin leirintäalueelle, ennen kuin myrsky alkoi.

Kaverini Jake kävi moikkaamassa matkalaisia

Matkan varrella törmäsimme monenlaisiin kulkijoihin. Niin tänäänkin. Istuimme keittiötilan sohvalla viettämässä iltaa, kun sisään asteli meikäläisen ikäinen mies. Kaveri kyseli töpseliä, latasi puhelintaan ja rupatteli mukavia. Kuultuaan Miksun pyörämatkasta, hän innostui kertomaan vastaavia matkatarinoita. Välillä hän soitti kotiin:
- Tulen vasta huomenna. Aattelin ilmoitella. Terveisiä äidille.
Miehen jatkaessa tarinointia tajusin, että tyyppi oli itse asiassa aika kännissä. Eikä hän ollut edes leirintäalueen asukas. Lopuksi mies kysyi ja vastasi samalla hengenvedolla:
- Missähän on lähin huoltamo? Taitaa olla Hollolassa.
Sitten kaveri kiitti seurasta ja lähti. Toivottavasti hän ei ollut liikkeellä autolla, ainakaan kuskina. 

Rantasauna. Hyvät oli löylyt.

Päijänteen vesi oli lämmintä

Yleisten tilojen terassi

Tämän reissun ylivoimaisesti paras leirintäalueen keittiötila

Pari viikkoa sitten yövyimme Nuorgamin yöttömässä yössä. Sysmässä oli jo sysipimeää.

Yöllä tuuli niin kovaa, että hetkittäin teltta tuntui lähtevän lentoon. Teltta kuitenkin kesti ja saimme nukkua aamuun asti ilman myrskyvaurioita.  

Arvostelussa Camping Sysmä:
Meikä: 7,5/10
+ idyllinen, rauhallinen
+ paras yhteinen keittiötila! Kuin olohuone
- varatut palvelut (sauna, aamupala) ei löytyneet koneelta. Saatiin silti.
- alkuun ei juuri opastusta (kesätyöntekijöitä?)  

Miksu: 9/10
+ uskomaton keittiö
+ huikea saunarakennus
- piano oli kunnostamaton
- aamupala vaatimaton, voi johtua myös olemattomasta ruokahalustani

"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."

Pyörällä halki Suomen 13. päivä: Jyväskylä

04.08.2018
Lauantaina heräsimme vasta klo 11. Ennenkuulumatonta! Oli välipäivä Jyväskylässä, ei kiirettä mihinkään ja edellinen ilta painoi vähän jäsenissä: terassi, saunaoluet ja valvominen puoleen yöhön saakka.

Mitä tänään syötäisiin?

Lähdimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa. Jotain, mistä saa helppoa, maistuvaa ja rasvaista evästä. Päädyimme keskustan Pizza Buffaan ja ahdoimme itsemme täyteen pizzaslaisseja (onko tuo oikea sana?). Ruokailun jälkeen ostimme kaupasta vichyä, parit fleecepeitot ja painuimme Harjulle Vesilinnan nurmelle huilaamaan.

Välipäivä Jyväskylässä

Tämä ei ole mainos. Vain muisto maukkaasta mättöateriasta.



Lepohetki nurmella Vesilinnan varjossa. Auringonpaisteesta saatiin tarpeeksi jo aikaisempina päivinä.

Hektisten matkapäivien välissä lepopäivät ovat tervetulleita keitaita. Minulla autokuskina oli tietenkin virtaa, mutta ymmärsin hyvin Miksua, joka kaipasi vain lepoa ja rauhaa. Lauantai otettiin siis löysin rantein. Köllöttelyn jälkeen kävimme Vesilinnassa jäätelöllä ja katsomassa maisemia.

Vesilinna on yhdistetty vesi- ja näkötorni Jyväskylässä Harjun laella. Vesilinnassa toimii myös ravintola Vesilinna ja Jyväskylän yliopiston museon Keski-Suomen luontomuseo. Vesilinnan on suunnitellut Olavi Kivimaa, ja se valmistui vuonna 1953. Tornin korkeus on 34 metriä. Teksti: Wikipedia

Jyväskylä Vesilinnan näköalatornista käsin.

Neron portaat

Ratkiriemukas kahvihetki Vesilinnassa

Lopuksi ajoimme vielä Jyväskylän satamaan. Ilma oli lämmin ja paljon ihmisiä liikkeellä. Join toiset kahvit rantakahvilassa ja päätimme sitten palata takaisin leirintäalueelle. Raukean päivän raukea päätös: sauna, iltapala ja telttaan nukkumaan. Tämä oli tämän reissun toiseksi viimeinen yö leirintäalueella.

Bongaa kuvasta väsynyt pyöräilijä ja autolla ajava huoltomies

Jyväskylän satama

"Aja Hiljaa isi nyt vain..."

Yöllä heräsin epämiellyttävään tunteeseen: minulla oli kylmä. Pikkuhiljaa tajusin, että olin märkä ja kylmissäni. Kokeilin makuupussia ja tunsin kosteuden jalkopäässä. Myös housuni olivat märät ja kylmät. Mitä hemmettiä täällä tapahtuu?

Tässä vielä kuva 1800-luvun puutalosta Jyväskylän keskustassa. Aika harvinaisuus kaiken betonirakentamisen keskellä.

Ei, en laskenut housuuni. Minulla oli litran juomapullo, jonka täytin illalla vedellä. Yöllä olin unissani kaatanut sen ja pullosta valui litra kylmää vettä teltan pohjalle. Teltan pohjalta vesi imeytyi makuupussiin ja vaatteisiin. Mitä tästä opimme? Parempi vesi pullossa kuin litra housussa.

"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."

Pyörällä halki Suomen 12. päivä: Mutkien kautta Jyväskylään

03.08.2018

Yöllä satoi vettä ja heräsin hieman huolestuneena, miten teltalle käy. Ei hätää, kangas oli vedenpitävä. Muistan elävästi 80-luvun teltat, jotka pitivät sadetta siihen saakka, kun koskit telttakangasta. Pintajännite katosi välittömästi ja kosketuskohdasta valui vettä noronaan sisälle. Kehitys kehittyy.

Sitten muistin pyykit. ”Et sinä kuivausrumpua tarvitse”, kaikui camping-emännän eilinen lause takaraivossa. Vetäisin verkkarit jalkaan ja tallustelin rinnettä alas wc/suihku/pyykkäysrakennukselle. Rakennuksen pihassa olevalla pyykkinarulla oli rivi puhtaita, läpimärkiä vaatteita. Hieno homma. Tänään ei sitten vaihdettu puhdasta päälle. Puristelin vaatteista enimmät sadevedet pois ja pinosin pesuvatiin. Pesuvati meni auton perälle odottamaan seuraavaa kuivatustilaisuutta.

Hännilänsalmi Camping Viitasaari

Aamulla sattui erikoinen tapaus. Istuin campingalueen terassilla, kun pieni lintu törmäsi terassin ikkunaan ja jäi pökerryksissä räpiköimään pöydälle. Otin linnun käteen, eikä se tehnyt yhtään vastarintaa. Kun yritin päästää sen menemään ja ottaa samalla kuvaa, lintu pyrähti takaisin ja laskeutui kännykän päälle. Kannoin linnun kauemmaksi ja jätin kivelle selvittämään päätään.

Pökertynyt pikkulintu

Ei meinannut lähteä minnekkään

Miksun puhelinliittymä vaihtui ja uusi liittymäkortti odotti perillä Jyväskylässä. Jouduimme siis kulkemaan päivän ilman puhelinyhteyttä. Asia ei vaikuttanut ongelmalliselle, koska Lapissa teimme pari päivää samoin. Mutta Lappi on Lappi ja nyt lähestyttiin ruuhka-Suomea. Tähän saakka matkan varrella ei ollut tietöitä, mutta Viitasaaren jälkeen tilanne muuttui. Mitä lähemmäksi saavuimme Jyväskylää, sitä enemmän oli asfalttikoneita, keskeneräisiä osuuksia ja hiekkatien pätkiä. Ehdin jo vähän epäillä, miten Miksu selviää tietöiden labyrintistä.

Pohjanmaan lakeudet jäivät taakse. Keski-Suomessa on hillittömiä mäkiä. 

Kuudenkymmenen kilometrin jälkeen odottelin taukopaikalla jonkun tovin, kunnes puhelin soi. Numero oli outo, mutta vastasin silti. Se oli Miksu.
- Mistä sinä soitat?
- Sain yhdeltä ohikulkijalta kännykän lainaan. Miten täältä pääsee Jyväskylään?
- Missä sä oot?
- Täällä on pelkkää tietyötä ja ainoa tienviitta, joka näyttää Jyväskylään, ohjaa moottoritielle.
- Aja vaan sen mukaan.
- Mutta se on moottoritie?
- Sitä on vain lyhyt pätkä ja tienreunus on leveä. Aja vaan sitä pitkin.

Odottavan aika on pitkä. Kun kaveria ei alkanut kuulumaan, jätin puurokeittimen P-paikalle porisemaan ja läksi ajamaan vastaan. Vain parin kilometrin jälkeen näin tutun hahmon vastaantulevien kaistalla. Vaihdoimme pari sanaa, loppu hyvin kaikki hyvin, ja palasimme takaisin taukopaikalle puuron syöntiin.

Loppumatkan Jyväskylään sujui ilman draamaan. Kirjauduin caravanalueelle sisään ja koin mukavan yllätyksen: telttayö maksoi vain 15 euroa! Laajiksen nettisivujen hinnastossa luki: teltta 15 € /yö + 5 € per henkilö. Maksoin mukisematta 30 euroa kahdesta yöstä ja menin alueelle pystyttämään telttaa, ennen kuin Miksu ennätti saapua paikalle. Leirintäalueella oli myös toinen mukava yllätys: ilmaiset saunavuorot miehille ja naisille. Sauna oli niin harvinaista herkkua, että käytimme tarjouksen hyväksi molempina iltoina. Matkaa oli jäljellä enää yksi välipäivä ja kolme suhteellisen lyhyttä päiväetappia ennen Helsinkiä. Miksu polki viimeisen kolmen päivän aikana hurjat 407 kilometriä (tämän päivän etappi 93km). Oli aika vaihtaa vapaalle.

Huom. Kekseliäästi puuhun ripustetut märät pyykit. 

Ensimmäisen kerran tällä reissulla kävimme terassilla. Paikkana toimi Laajiksen ravintola. Voin vakuuttaa, että lonkero maistui mahtavalle Laajavuoren rinteiden takaa paistavan ilta-auringon lämmössä. Ravintola meni kiinni jo klo 20, joten googletimme vielä kilometrin päässä olevan lähikaupan ja haimme saunajuomaa.



Yleisissä tiloissa on mm. pöytäfutis

Laajiksen yleiset tilat ovat huippuhienot. 

Miesten saunavuorolla oli porukkaa ja lauteilla keskustelu kääntyi tuttuun tapaan Miksun pyöräilyurakkaan. Erittäin helppo tapa saada jutunjuurta aikaan. Saunomisen aikana taivas repesi ja kaatosade kasteli alueen. Jäähdyttelimme saunan verannalla ja Miksu katsoi kaihoten taivaalle:
- Harmi kun täällä ei ole järveä minne pulahtaa.
- Harmi tosiaan.
- Tekis mieli lähteä tuonne vesisateeseen seisomaan.
- Senkun menet!
- Mulla ei ole uikkareita mukana.
- Laita bokserit jalkaan.
Kohta Miksu seisoi saunarakennuksen edessä rankkasateessa pelkissä boksereissa ja caravanalueen asukkaat kävelivät ohi hieman kulmiaan kurtistellen. Mutta heistä viis. Poika vaikutti ikionnelliselta vesisateen valuessa pitkin kasvoja ja se oli tärkeintä.

Saderintama lähestyy. 

Saunalta palattua huomasimme, että teltan oviaukko oli unohtunut auki. Sisätilat olivat veden vallassa. Miksu kuivasi paikat niin hyvin kuin pystyi ja nukkui kosteassa teltassa. Minä vietin yön autossa.

Lopuksi vielä arvostelussa Laajis Jyväskylä:

Miksu: 9/10
+ erittäin viihtyisät yleistilat
+ joka ilta maksuton sauna
- sauna lämmitetty liian kuumaksi
- ei veden äärellä (rankkasade toi plussaa)

Meikä: 8/10
+ hienot yhteiset tilat
+ ilmainen sauna!
- alue caravaanareille, vähän telttapaikkoja
- sesonkiaikaan tungosta

"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."