Ukraina tuhon partaalla

”Jokainen aate,

joka sallii tappamisen,

ei ole ajattelemisen arvoinen”  

Tuon ajatuksen kirjoitin teinipoikana kahdeksankymmentäluvun alussa. Elettiin kylmän sodan kylmintä aikakautta. Neuvostoliitto hyökkäsi ja miehitti Afganistanin. Yhdysvaltain Presidentti Ronald Reagan puhui Neuvostoliitosta ”Pahan valtakuntana” ja uhkasi tähtien sodalla. Ydinsodan uhasta puhuttiin uutisissa päivittäin, ihmiset marssivat rauhanmarsseissa ja joskus öisin heräsin painajaiseen, että ydinpommi oli räjähtänyt ja tuhonnut maailman. Olin aivan varma, etten tulisi elämään aikuiseksi asti.

Äkkiä maailma muuttui. Berliinin muuri kaatui, Neuvostoliitto hajosi, Saksat yhdistyivät, maailma tuntui vapautuvan. Kylmän sodan elementit purettiin ja vastakkain asettelun aika oli ohi. Kaikki hyvin.

Sitten Jugoslavia hajosi ja ajautui sisällissotaan. Maa hajosi pieniksi valtioiksi, joissa vähemmistöinä eläneitä etnisiä ryhmiä alettiin vainota. Hulluus huipentui Srebrenicassa vuonna 1995, kun serbit toteuttivat 8.000:n Bosnian muslimin joukkomurhan. Kaikkialla ihmeteltiin, miten sellaista voi tapahtua enää nykyaikana? Miten on mahdollista, että 50 vuotta holokaustin jälkeen sama toistuu Euroopan mantereella? Eikö mitään ole opittu?

Ilmeisesti ei. Uudet sukupolvet ovat ihannoineet natseja ja fasistinen puolue nousi jopa hallituspuolueeksi Kreikassa. Kreikassa? Maassa, jossa natsien miehityksen aikana toisessa maailmansodassa kuoli 300.000 kreikkalaista. Sama suuntaus on ollut ympäri Eurooppaa. Olisikohan aika uudistaa koulujen historianopetusta ja käyttää joka ikinen nuori ainakin kerran luokkaretkellä Auschwitzissa tutustumassa natsien hienoimpiin saavutuksiin.

Ja nyt sitten jännitetään, mitä tapahtuu Ukrainassa. Neuvosto.. anteeksi, venäläiset joukot vyöryvät Krimille ja tankit odottavat vuoroaan. Tätä kirjoittaessa ei ole vielä kuolonuhreja mutta sormet ovat niin tiukasti liipaisimella, että se on vain ajan kysymys. Ehkä jo ensi yönä.

Mikä olisi lääke näille Ratko Mladiceille, Aljaksandr Lukasenkoille ja Vladimir Putineille? Saunan taakse? Mikä pysäyttäisi suuruudenhullut diktaattorit, jotka haikailevat maailman hallitsemisesta? Minulla on ehdotus.

Tätä keinoa on käytetty kerran, ja se näytti toimivan. 1900-luvun alun Euroopan suurin häirikkö Saksa riisuttiin aseista, pilkottiin pienempiin yksiköihin (ulkovaltojen miehitysvyöhykkeet) ja kesytettiin. Kun tätä oli kestänyt puoli vuosisataa, Saksa oli valmis yhdistymään uudestaan ja sen jälkeen integroitumaan Eurooppaan. Miten tämä toteutettaisiin Venäjän kanssa ilman kolmatta maailmansotaa? Ei aavistusta. 

Neuvostoliitto on hajonnut mutta auttaisiko asiaa vielä enemmän, että Venäjä hajoaisi? Luulen, että näin tulee ajan oloon tapahtumaan, koska nykymaailma on pieni ja tieto kulkee nanosekunneissa ympäri pallon. Eivätkä venäläiset ole tyhmää kansaa. Heillä on vain idioottimaisen tyhmät ja huonot johtajat. Venäjän suurin ongelma on, että he eivät ole sinut historiansa kanssa. Että heillä ei ole käyty dialogia siitä, mitä tapahtui Stalinin vainojen aikaan ja Neuvostoliiton kuristaessa naapurivaltoja. Että kaikki ei ollut pelkästään yhden miehen aikaansaannosta, vaan he olivat kaikki samassa kelkassa. Ja kuten Saksan, heidänkin pitäisi pyytää anteeksi historian virheitä ja ottaa opikseen.

Ukrainan tilanne on häirinnyt sen verran mielenrauhaa, että oli pakko tehdä tämä tilitys. Lopuksi laitan vielä runon ajalta, jolloin olin nuori ja kokematon ja maailmaa hallitsivat kaksi supervaltaa, jotka uhkasivat tuhota meidät kaikki. Kaikesta huolimatta toivo elää, että järki voittaa. Loppujen lopuksi.

TOISEN AURINGON VARJO

Mehu lasissa väljähtyi

Hän kääntyi

ja ennen kuin tajusikaan

paikalleen nääntyi

Yö päiväksi vääntyi

ja hiljaisuus

kuin heikko kuiskaus ääntyi

Outo aurinko punainen

kuin eksoottinen nainen

sokaisi valollaan valon

puhalsi maahan tuon talon

Liian helposti

vaikka jokainen tiesi

Oli kauan odotettu tämä viesti

Pilvet maata viisti

Oli tuho täydellinen,

siisti

Ei kiveä kiven päällä

Ei enää elämää täällä

Eikä väliä edes säällä

kun taivas tulta satoi

Niin kauan kirjaimilla leikittiin

Pilkku tähän, piste tuohon

maailma poljettiin tuhon suohon

Niin paljon paperia poltettiin

jokainen isku kostettiin

ystävä myytiin, ostettiin

vihdoin satoa siitä nostettiin

Älä kysele enää, kun on myöhäistä

Älä epäröi elää ja puhua näistä

maailman ja kuoleman häistä

Kun kädet täyttyvät keihäistä

ota kynä käteen ja kirjoita

koeta opettaa hulluja noita

Ei kukaan tätä sotaa voita