tiistai 4. maaliskuuta 2014

Puijon kisat




Ulkoa kuului ilotulitusta. Puijon kisathan ne siellä päättyivät ja paukkuja päälle. En ollut katsomassa enkä kokemassa, mutta olosuhteet olivat varmaan aika lailla erilaiset kuin vuosi sitten. Ulkona on nimittäin + 1 C ja lunta vain nimeksi. Vuosi sitten oli lunta.



Vuosi sitten näihin aikoihin tulin töistä kotiin, söin ja köllähdin sängylle. Klo 18.45 huomasin työpöydällä Savon Sanomilta tulleen ruskean kirjekuoren. Mitäs ne mulle lähettää? Avasin kuoren ja sieltä paljastui kaksi lippua Puijon mäkihypyn maailmancupin kisoihin. Ilmaisliput olivat kahdelle päivälle eli maanantai – tiistai, mutta posti tuli vasta tiistaina. Mukana oli saatekirje jossa kerrottiin, että olin voittanut liput Savon Sanomien arvonnassa.

Vilkaisin nopeasti ohjelmaa jossa kerrottiin, että hypyt alkavat klo 19.00. Huikkasin vaimolle, että nyt vaatteet päälle, lähdetään. Klo 19.00 istuimme kaupungintalon takaa lähtevässä bussikuljetuksessa ja paikalla olimme kymmenen minuuttia myöhemmin. Lunta tuprutti taivaan täydeltä ja pakkastakin riitti, mutta niin riitti yleisöäkin. Vaimolle mäkihyppykisat olivat ensimmäiset, minä olin käynyt joskus poikasena katsomassa Lahden MM-kisoja. 















Voiton vei tuttu mies: Puolan Kamil Stoch. Suomalaiset eivät sijoittuneet kahdenkymmenen parhaan joukkoon, joten jännäsimme sitten japanilaisia. Riemuksemme Daiki Ito hyppäsi kakkoseksi. Kuopion ”oma poika”, Japanin Taku Takeuchi oli kahdestoista. Taku edusti uransa alku aikoina Puijon hiihtoseuraa ja osaa jonkun verran suomea.

Kilpailun jälkeen kisateltalle oli melkoinen jono enimmäkseen nuoria tyttöjä. Yllätys yllätys, koska teltassa esiintyi Cheek. Me lähdimme bussilla kotiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti