Huomenna sitten lapa jäähän Kroatia ja nimi lehteen. Kun Brasilia
laukoo ylämummoon niin täällä soi den glider in. Argentiina antaa passia verkolle ja iskulyöntejä kenttään. Siinä on
Bosnia, ja miksei myös Hertsegovina, helisemässä.
Jos ei Kreikkaa
muu auta niin sitten otetaan haava, etteivät kaverit pala pesille. Meksikon mahikset ovat hole in onessa,
mutta aika mahdottomalle tuntuu. Ranskan
kämmenlyönti on vahva, mutta Saksan
rystylyönti sekä ykkössyötöt purevat ehkä paremmin. Jos Italia pussittaa kolmosen sisään ja hoitaa vielä vapaaheitot, niin
kaverit ovat pitkällä. Iranin
pitäisi laittaa kivi pesään vaikka kierre ei välttämättä irtoa yhtä hyvin kuin
vastustajilta.
Usan toivo lepää
puhtaasti siinä, että he onnistuvat ensimmäisessä erässä antamaan tyrmäysiskun vihulaisen
leukaan, niin ettei tämä nouse enää kanveesista. Mutta Portugalilla ei ole lasileukaa ja heidän laukaukset ampumapaikalla
osuvat usein keskelle. Eikä varapatruunoita tarvita. Mene tiedä. Hollanti voi luistella viimeisessä
kaarteessa Espanjalta karkuun,
mikäli nämä ovat liikkeellä yhden pysähdyksen taktiikalla.
Algerialle taitaa
tulla ajolähtö ja vuoropari vaihtuu. Japani
tarvitsee pari ipponin tasoista suoritusta, jotta playoffsit edes hieman
häämöttäisivät. Englannilla on aina
sama ongelma: Jos tikka kimpoaa häränsilmästä on turha itkeä, kun kaveri
heittää tripla kakskymppisen. Uruguay
nostaa rimaa hyppy hypyltä. Putoaako rima vai tuleeko maailmanennätys?
Onhan tämä jännää. Ennen kisojen alkua ilmassa on suuren
urheilujuhlan tuntua. Fanit ovat haltioissaan eikä sähköä puutu ilmasta.
Tunnelma on käsin kosketeltava. Samba soi, marssi raikaa, Vuvuzelat ulvovat ja
kansallislaulut kajahtavat. Mikään ei voi kansoja yhdistää enemmän kuin tämä.
Pitkä odotus on ohi, katsomot täyttyvät, tuomari puhaltaa pilliin ja
puoliajalla myyntikojusta saa kahvia ja pullaa. Ja tietenkin grillimakkaraa
sekä trippimehua.
Kuka eukonkantokisan lopulta voittaa? Se jää nähtäväksi.
Tässä on koko kesä kuumaa kisakiimaa ja pelaajat punnitaan neuvolan vaa’alla.
Jos et pidä kuumuudesta, tule pois keittiöstä. Paras mies voittakoon eikä
hoppee oo häppee. Edessä on fantastinen kuukausi ja nämä veljet tulevat
tekemään kaikkensa, että poika tulee kotiin. Sillä vain voitto merkitsee,
toisella puoliajalla peli kääntyy ja vastustaja tulee lujaa päälle. Jos
puolustus pitää, pallo pomppii, tolpat ovat maalivahdin parhaat ystävät ja tuomarit ovat puolueellisia, kaikki on
mahdollista.
Mutta kaikesta huolimatta pitää muistaa kunnioittaa vastustajaa. Altavastaajalla ei ole mitään menetettävää. Tämä on once in a lifetime situation ja se, jolla on momentum, vie peliä. Joukkue on yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki. Yksi mies ei sotaa kaipaa, yksi pääsky ei kesää tee eikä yksikään puu kasva taivaisiin. Sillä se parhaiten nauraa, joka nauraa paremmin kuin toiseksi paras.
Koemme yllätysvoittoja,
romahtamisia, taktiikan riemuvoittoja ja selkärangan katkeamisia. Lopussa kiitos
seisoo, oikeus voittaa, torilla tavataan ja nyt grillataan. Taivas varjele mitä
sieltä tulee.
Neljässä vuodessa ehdin jo autuaasti unohtaa vuvuzelat vaimitkäneoli. Nytkö ne tulee taas?
VastaaPoistaJoko vuvuzelat on takavarikoitu turvatarkastuksessa tai nykytv-teknologia on mennyt jo niin pitkälle, että vuvuzelan soundi saadaan suodatettua livelähetyksestä pois. Kumpi kampi, hyvä juttu kuitenkin meille huonokorvaisille.
VastaaPoista