tiistai 17. kesäkuuta 2014

Reissun päällä: Tallinnaan ja takaisin

Kirjoittelen pitkästä aikaa matkablogin. Käytiin nimittäin pitkästä aikaa reissussa. On siis jotain, mistä kirjoittaa.

Noin kuukausi sitten saimme vaimon kanssa idean, että irtaudutaan Kuopiosta viikonlopun ajaksi. Vertailujen jälkeen junaliput osoittautuivat halvimmaksi vaihtoehdoksi. Samalla säästyimme arpomiselta, kuka on kuski ja kuka voi vaihtaa vapaalle. Kun veturi nytkähti matkaan Kuopion asemalta, me nytkähdimme ravintolavaunuun.


Alkumatkalla ahdisti hieman, koska ravintolavaunun maksupääte ei hyväksynyt pankkikorttiani. Olenko unohtanut tunnusluvun? Eikö lomarahat olekaan tulleet tilille? Tilanne selvisi, kun sama ongelma jatkui muidenkin asiakkaiden kanssa. VR-myyjärouva otti tilanteen haltuun hurtilla huumorilla ja käänsi negatiivisen asian positiiviseksi. Hänen kommentit: ”Mitä saisi olla? Olutta? Jaa, olutta ja mennyttä.” ”Kouvolan jälkeen olen tässä yksin, joten lämmin ruoka saattaa kestää”. ”Otan sun pankkikortin pantiksi. Voit tulla vaikka tiskaamaan” saivat aikaan röhönauruja.

Yöpaikka buukattiin Scandic Simonkentästä. Respa pahoitteli, että meille ei ollut standard –huonetta saatavilla, vaan joutuisimme ottamaan ensimmäiseksi yöksi saunallisen huoneen. Sopiiko meille? Totta hitossa! Loppu peleissä sauna jäi korkkaamatta, mutta ajatuksena se tietenkin lämmitti. Ainakin mieltä.

Perjantai-ilta isolla kirkolla ja jalkapallon MM-kisat. Toimiva yhtälö. Vaimoni serkku toimi alkuasukasoppaana, kun suunnistimme Sport PubChelseaan Töölönlahdenkadulle. Ovella oli nimellinen kahden euron pääsymaksu, mutta se ei saanut meitä pysymään ulkopuolella. Paikka oli kohtuullisen täyteen pakattu. Nurkasta löytyi yksi pöytä, jonka valloitimme välittömästi. Nykyaikana on mukavaa, että sporttibaareissa on töllöttimiä vähän joka nurkassa. Näin kukaan ei ole sen ainoan teeveen edessä eikä katsojille tule katvealueita, mistä peliä ei näkisi.

Sport Pub Chelsea
 Illan pelinä oli neljän vuoden takainen MM-finaalipari Espanja ja Hollanti. Ennen matsia valitsimme suosikin puhtaasti tunteella ja intuitiolla. Päädyimme Hollantiin, koska Espanja on jo voittanut sekä MM- että EM-kultaa neljän vuoden sisällä. Alussa kävi kylmät, kun Espanja teki rangaistuspotkusta 1-0. Mutta sitten alkoi Hollanti-show, espanjan kannattajat hiljenivät ja huutosakki vaihtui. Hollantilaisfanit metelöivät, kun hallitsevat mestarit nuijittiin maanrakoon maalein 5-1. Peli oli täydellistä Arjen juhlaa: Arjen Robben teki Hollannille kaksi maalia. Huikea matsi, huikea tunnelma!

Yökerho Tiger, parvekkeelta kuvattuna

Yöunet jäivät lyhyeksi ja niitä säesti vastapäätä Yökerho Tigerin junnaava tanssimusa. Jos en olisi ollut lomalla, olisin hermostunut moisesta. Nyt en siis hermostunut. Lauantain aamusauna jäi väliin, kun hyppäsimme suoraan aamupalalta taksiin ja Länsiterminaaliin. Siitä laivalla rapakon yli päiväksi Tallinnaan.
Kuinka lintu muuttuu nisäkkääksi? Nämä lokit olivat jäniksenä laivassa.

Raitiovaunu 1 Kadriorgiin
Tallinnassa on tullut käytyä lukuisia kertoja, mutta aina sieltä löytyy jotain uutta katsottavaa. Tällä kertaa vuorossa oli Kadriorginpuisto ja palatsi. Kadriorgiin pääsee keskustasta kätevästi numero ykkösen raitiovaunulla. Ratikkalipun hinta on 1,60 €. Menomatkalla hyppäsimme ensimmäiseen vaunuun ja jäimme eurot kädessä seisomaan kuskin kopin eteen. Ovi oli suljettu, eikä kuljettaja tehnyt elettäkään myydäkseen lippua. Keskustelimme tilanteesta toisen suomalaisturistin kanssa ja totesimme, että ilmeisesti tämä on salajuoni. Kuski ei myy lippua ja seuraavalla asemalla kyytiin loikkaa tarkastajat, jotka veloittavat meiltä viisikymppiä tarkastusmaksua. Tarkastajia ei kuitenkaan kuulunut ja niinpä matkustimme pummilla perille asti.

Kadriorgin puiston perusti tsaari Pietari Suuri 300-vuotta sitten. Alueella on joutsenlampi, erilaisia istutuksia ja ulkoilualueita. Taidemuseo sijaitsee Kadriorgin barokkilinnassa, jonka Pietari Suuri rakennettu vaimolleen keisarinna Katariinalle  vuonna 1718. Museorouva käski minun jättää repun säilytykseen, etten vain saisi päähäni pistää arvoesineitä kapsäkkiin. Vaikuttavan näköinen paikka, suosittelen lämpimästi. Suuret salit olivat täynnä tauluja, patsaita ja taide-esineitä 1600-luvulta 1900-luvulle. Takapihan istutukset oli tehty monimutkaisiin symmetriseen muotoihin.


Alueella oli oravavaara. Emme tavanneet yhtään vaarallista oravaa.

Kadriorgin puistoa. Joutsenlampi


Kadriorgin palatsi. Sisällä sijaitsi taidemuseo

Aulassa vastaan tuli kopio Louvressa sijaitsevasta Milon Venuksesta

Suuren salin kattomaalaus




Huoneissa oli koristeellisia kaakeliuuneja

Erittäin miehekäs maljakko





Takapihan Ahti

Palatsin puutarha

Seinäkoriste. Tehty ilmeisesti meijerivoista

Tullessa raitiovaunun arvoitus ratkesi. Kuskin ovessa oli punainen luukku, johon raha laitettiin. Luukku kiinni, kuski otti maksun ja laittoi luukkuun tilalle matkaliput. Yksinkertaista! Emme varmasti olleet ensimmäiset turistit, jotka eivät heti ymmärtäneet systeemiä.



African Kitchenin luolasali

Ruokapaikaksi valitsimme vanhassa kaupungissa sijaitseva African Kitchenin. Paikka on aika syrjässä eikä houkuttele ulkonäöllä, mutta sisätila on sisustettu teemaan kuuluvasti ja tunnelma on hämyisen mukava. Istuimme ensin salissa, jossa pöydällinen suomalaisia nuoria naisia piti kohtuullisen kovaa ääntä. Sitten äkkäsimme takana olevan luolamaisen salin, joka oli maalattu lattiasta kattoon afrikkalaisilla teemoilla. Mikä rauha! Ehdimme juuri tilata ruuat, kun toinen seurueellinen suomalaisia nuoria naisia istuutui vieruspöytään. Päivän kävely, nälkä ja väsymys saivat kovaäänisen keskustelun kuulostamaan ”hieman” ärsyttävälle. Varsinkin nainen, joka kertoi asuneensa Australiassa, tuntui lisäävän äänensä volumea sitä mukaan, kun muu seurue yritti puhua hänen yli. Onneksi ruoka ja olut tulivat nopeasti ja annokset olivat hyviä. Hyvä ruoka, parempi mieli, niin kuin mainoksessa luvataan.


Alkuruoka + pääruoka + olut = 16 €. Suosittelen.


Loppu päivä meni perinteisesti vanhaa kaupunkia kierrellessä. DM-baarista ostimme mukaan DM-avaimenperän, DM-mukin ja DM-sormuksen. Olemmehan Depeche Mode –faneja. Parin tuopin jälkeen hevosajelukin tuntui hyvälle idealle eikä 25 euron hinta 20 minuutin matkasta tuntunut missään. Reissulle ei lähdetä säästämään, itketään rahan menoa sitten kotona.

Heppakyytiä vanhassa kaupungissa



Tuuli äityi illasta niin puuskaiseksi että päätimme matkata taksilla laivaterminaaliin. Matka ei ollut pitkän pitkä mutta ei ollut hintakaan: Kahdelta hengeltä Viru hotellista satamaan 4,40 €. Varo kuitenkin pimeitä takseja. Niiden taksat saattavat olla mitä tahansa.

Paluumatkalla laivalla oli bileet pystyssä. DJ:nä heiluva, tukevahko nuori mies soitti tunteella 70- ja 80-luvun diskoa ja movesit olivat sen mukaiset. Meillä ei tossu paljoa vippassut. Vaimon askelmittari näytti 15 kilometriä ja suurin osa tästä oli taivallettu mukulakivikaduilla. Jalat olivat aivan poikki. Laivassa oli mennen tullen polttariporukkaa, joilla bileet jatkuivat all day long. Kadehdittavaa nuoruutta.

Lauantaipäivän aikana tapasimme vaimon entisen koulukaverin, jonka hän oli nähnyt viimeksi 80-luvulla. Illalla tapasimme sitten minun luokkakaverin, jonka olin nähnyt viimeksi 80-luvulla. Hauskoja tapaamisia. Tuli jälkikäteen mieleen, että ystäviä jää liian helposti unholaan elämän varrella, eikä tule pidettyä yhteyksiä. Onneksi facebook on keksitty.



Toinen yö Scandicissa yövyttiin saunattomassa huoneessa. Sunnuntaina olisi aamusauna maistunut. Hotellin aamupalalla kiinnitimme vaimon kanssa huomioita pariin keski-ikäiseen naiseen, joiden keskustelu tarjoilupöydän ääressä kulki näin:
- Tässä ei ole tomaatteja. Mikä ihmeen aamupala se tällainen on? (tomaatit olivat hetkellisesti loppu. Tarjotin täytettiin melkein saman tien).
- Nuo balkan-makkarat ovat väärässä paikassa. Tässä on lappu balkanista, mutta ne ovat tuossa vieressä (tämän säesti pienempi rouva, joka oli selvästi jonkinlainen adjutantti ja myötäili toisen rouvan kiukkua).
- Juustot eivät irtoa toisistaan. Tosi hankalaa.
- Nämä nakit ovat liukkaita. Ei niistä saa otetta näillä ottimilla. Pitäisi olla iso haarukka.
- Niin pitäisi.

Kun lomalla ollaan tuolla menttaliteetilla liikkeellä, on aamupalapöydästäkin helppo löytää kymmenen virhettä. Toisaalta hymyilytti, toisaalta teki mieli kaataa se tomaattivati narisijoiden niskaan. En tehnyt kumpaakaan.

Paluumatkalla junassa jäi mieleen tarina, jonka kakskymppinen mies kertoi kaverilleen. Se meni näin:

- Pate (nimi muutettu) oli ottanut viime perjantaina kunnon kännit ja soittanut yöllä pomolleen. Kaveri haukkui pomon puhelimessa ja sanoi että hän v****u ottaa lopputilin. Sitten aamulla Pate muisti puhelinsoiton, pirautti pomolle ja pyyteli nöyrästi anteeksi. Kyseli, että onko kaikki ok ja ei hän tarkoittanut. Pomo oli tuumannut että sattuuhan näitä, ei mitään hätää.Samaisena lauantaina Pate oli alkanut loiventelemaan, mennyt baariin ja taas aamuyöstä soittanut pomolle. Haukkui tämän pystyy, haistatteli ja otti lopputilin. Sunnuntaina Pate ei muistanut puhelua ennen kuin pomo soitti ja muistutti viimeöisestä. Pomo oli vähän näreissään ja tokaisi: Ootko sinä nyt tulossa maanantaina töihin vai et?

Reissulla kannattaa pitää silmät ja korvat auki.


4 kommenttia:

  1. Olipa kiva kertomus. :-)

    Asiameininkiä, että ravintolavaunu kutsuu heti kun juna nytkähtää liikkeelle. :-D

    Jäin miettimään noita Scandicin huoneita, että kuuluukohan niihin kaikkiin melu yhtä selvästi. Minä olisin kyllä hermostunut, jos en olisi saanut nukuttua, vaikka olisin ollut lomallakin.

    VastaaPoista
  2. Toinen yö oli rauhallinen, kun oltiin kolmoskerroksessa. Tuo seiskakerroksen huone oli just vastapäätä yökerhoa ja meteli kuului ikkunoiden läpi. Pikkuvikoja, muuten hyvät huoneet :)

    VastaaPoista
  3. Simonkentältä ei tarvii ottaa taksia Länsisatamaan, vaan menee ysin ratikalla. Tallinnassa kannattaa ostaa Uhiskaart ja ladata siihen rahaa loman ajaksi, helpoin tapa matkustaa Tallinnassa, kunhan muistaa leimata kortin, kun nousee ratikkaan tai bussiin, Viruhotellista voi ostaa taksivoucherin, niin ei huiputeta, minä kyllä kävelisin sieltä satamaan.

    VastaaPoista
  4. Hyviä vinkkejä. Me käydään Viron puolella yleensä omalla autolla, joten ei ole tarvinnut aikaisemmin perehtyä joukkoliikenteen saloihin.

    VastaaPoista