keskiviikko 11. helmikuuta 2015

...laukussa leipää ja piimää vaan



Olen tuntenut oloni väsyneeksi ja voimattomaksi jo useita viikkoja. Aivan kuin jokin flunssa jylläisi elimistössä. Viimein menin lääkärille ja minusta otettiin kaikki mahdolliset kokeet. Mutta verikoe oli puhdas ja virtsassa oli vain, noh, kusta. Lääkäri oli ymmällään ja pyysi minua käymään uudestaan. Asiaa piti tutkia tarkemmin.

Aluksi hän istutti minut tuoliin, kyseli niitä näitä voinnistani ja ojensi sitten kiiltäväkantisen aikakauslehden. Se oli viimeisin Tekniikan Maailma. Lääkärin pyynnöstä selailin julkaisua vähän aikaan tajuamatta, mistä oli kysymys. Viimein hän näytti olevan tyytyväinen, pyysi lehden takaisin ja antoi tilalle matkatoimiston esitteen. Jälleen selailin sivuja hetken, kunnes tohtori pyysi brosyyrin takaisin. Hän laittoi rekvisiitan syrjään, rykäisi ja aloitti:
-         Podet akuuttia ja voimakasta matkakuumetta. Se huomasi heti, kun tartuit tuohon matkailuesitteeseen. Unohdit kaiken muun, kun uppouduit lomakohteiden kuvauksiin ja värikkäisiin valokuviin.
-         Mikäs tuo Tekniikan Maailma –juttu oli?
-         Halusin vain varmistaa, ettet pode autokuumetta. Sitäkin on liikkeellä tähän aikaan vuodesta.


Reseptiksi lääkäri määräsi minulle omavalintaisen ja omakustanteisen lomamatkan minne päin maailmaa tahansa. Matkakuume ei kuulemma hellittäisi muuten. Se söisi pikkuhiljaa kaiken energiani ja masentaisi minut sängyn pohjalle. Kuulosti niin pahalle, että kotiin palattuani käskin vaimon pakata laukut. Nyt lähdetään reissuun.

Sain lääkärin vastaanotolta pinon matkatoimistojen esitteitä sekä listan erinäisistä matkailunettisivuista. Tunsin oloni paranevan heti, kun surffasin virtuaalisesti ympäri maailmaa. Tietsikan ruudulla paistava aurinko, värikkäät hiekkarannat ja all inclusive –hotellit olivat kuin piristysruiske aivoilleni. Ajattelin, että nyt voisimme ehkä melkein ryhtyä ajattelemaan matkalle lähtöä. Voi olla, että reissuun lähtö oli lähempänä kuin koskaan. Ehkä tekisimme siitä jopa päätöksen.

Minä en pidä korkeista paikoista, joten Alpit ja muut vuoristokohteet olivat poissa laskuista. Vaimo vihaa skorpioneja, käärmeitä, torakoita, muurahaisia ja ylipäätän kaikkea korkokenkää pienempää, joka kulkee omin jaloin. Tämä rajasi pois trooppiset viidakot ja muut villit kohteet. Minä inhoan kylmää, joten matkakohde tuli olla Suomesta etelään ja Antarktikselta pohjoiseen. Vaimo arvostaa järjestystä, hygieniaa ja helppoutta, joten kolmannen maailman maat putosivat siinä vaiheessa listalta. Minä taas en suostu lähtemään tähän maailman aikaan Venäjälle, joten se siitäkin sitten. Vaimo vihaa merimatkoja, eli kaikki Itämeriristeilyt ovat nou nou. Vaihtoehdot kävivät vähiin.


Siirtymä matkakohteeseen pitää siis olla lyhytkestoinen, kohteen tulee olla länsimainen, hyönteetön, lämpimähkö ja alavalla alueella. Valitsimme Latvian Riikan. Emme ole kumpikaan käyneet Latviassa, joten pidennetty viikonloppu Baltiassa tuntuu hyvälle valinnalle. Matka lentäen Helsingistä Riikaan kestää vajaan tunnin, Latviassa on halvempaa, kaupungissa on vanhoja rakennuksia, kirkkoja ja linna ja kevät alkaa aikaisemmin kuin meille. Homma on pihvi.

Nyt sitten varaamaan matkoja. Voi olla, että teemme sen jo ensi viikonloppuna. Ehkä alamme jopa suunnitella, mitä reissulla tehdään. On mahdollista, että ehkä harkitsemme tarkemmin, milloin reissaamme ja miten. Todennäköisesti tulemme tekemään näin. Luultavasti. Olen siitä jokseenkin luottavaisen oloinen. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti