Juurihoitoa

Teuvo oli aivan tavallinen peräkammarin poika Teuvalta. Hän eli edelleen vanhempien kanssa, vaikka Teuvon kolmekymppisistä oli kulunut jo lähes kymmenen vuotta. Teuvo tuli toimeen, mutta ei ollut koskaan ollut penaalin terävin kynä. Hänellä ei ollut kaikki inkkarit kanootissa, ei kaikki banaanit tertussa, ei kaikki piparit pellillä eikä hän ollut pimpin kiharin karva. No, saitte varmaan kiinni mitä tarkoitan.

Sattuipa niin, että Teuvon kulmahammas alkoi vihoittelemaan ja tulehtui oikein kunnolla. Kyllähän sitä särkylääkkeillä aluksi pärjää, mutta lopulta vihlonta oli niin helvetillinen, että Teuvon piti tilata aika hammaslääkärille. Onneksi päivystävään pääsi jo samana päivänä. Hammaslääkärin huoneen ovella Teuvoa tervehti mies, joka ei näyttänyt paikkakuntalaiselta. Lääkäri pyysi Teuvon sisään ja istutti hammaslääkärituoliin.

-         Ja mikä meilä hätänä?

Kummallinen aksentti hämäsi hetken, mutta sitten Teuvo sai suunsa auki ja vastasi:

-         Kulmahammas on tulehtunut. Ollut jo muutaman päivän aivan helvetin kipeä.

-         Vain niin. Katson.

Hammaslääkäri tutki tilannetta, otti röntgenkuvan ja pyysi Teuvoa odottamaan. Lääkärin tutkiessa kuvaa Teuvoa kutkuttanut kysymys purkautui ulos hänen suustaan:

-         Mistä päin sä olet kotoisin?

-         Minä Syyriasta.

-         Jaa niin kaukaa! Mikä sun nimi on?

-         Ali Baghdir.

-         Ali Baba?

-         Ali Baghdir, lääkäri toisti nyt hieman painavammin.

-         No niinhän mä sanoin.

Lääkäri näytti Teuvolle hammaskuvaa ja selitti, että poskihampaassa oli vakava tulehdus, joka vaati juurihoitoa. Toimenpide piti tehdä heti. Teuvo meni vakavaksi ja mietti hetken. Sitten, kun kipu taas muistutti olemassaolostaan, hän suostui. Hammaslääkäri alkoi valmistella toimenpidettä ja jututti samalla asiakasta saadakseen tämän rentoutumaan.

-         Oletko paikkakunalta?

-         Joo, teuvalaisia jo viidennessä polvessa. Jos Teuva olisi pojan nimi, isä olisi ristinyt mut siksi. Teuvo oli sitten se lähin vaihtoehto. Tosin mun kaveri Tero risti mut Terskaksi. Se nyt on semmoinen lempinimi. Kerran meidän luokalle tuli englantilainen vaihto-oppilas ja Tero esitteli mut hänelle sanomalla: This is mr. Head of a Penis.

-         Tero risti? Tero risti hyvä?

-         No olihan se ihan hauskaa, ei siinä mitään. Tykkään kyllä.

-         Hammas on niin paha, että minä käytän ilokaasu toimenpiteesä.

-         Ilokaasua? Mitäs se tekee?

-         Se tekee iloinen ja rauhalinen.

-         Että menin sitten hammaslääkäriin ja tulin ilotaloon, Teuvo hörähti.

-         No nin. Henkitä syvä.

Kaksi vuorokautta ja kolmetuhatta kilometriä myöhemmin Teuvo heräsi kuumassa ja pölyisessä paikassa. Ulkoa kuului outoja, vierasmaalaisia huutoja ja meteliä. Hän oli teltassa, suojassa paahtavalta auringolta. Teltan oviaukkoon ilmestyi hahmo, jonka ääriviivat hävisivät kirkkaaseen valoon. Viimein hahmo astui sisälle ja Teuvo tunnisti tämän välittömästi.

-         Ali Baba! Mitä helvettiä tämä on? Missä mä olen?

-         Olet Syyriasa. Tänne sinä halusit.

-         Miten niin halusin? Minä halusin juurihoidon!

-         Sinä sanot että teroristi hyvä. Minä kysyin. Sinä olet nyt teroristileirilä Syyriasa. Olet tervetulut taisteleman uskoveljien rinnala. 

Teuvo tunsi kylmänväreet huolimatta siitä, että sisällä teltassa oli yli kolmisenkymmentä astetta lämmintä. Vaikka hän eli isän ja äidin kanssa, ei maailman melskeet jääneet Teuvallakaan huomaamatta. Hän oli nähnyt televisiosta, miten terroristit uhkasivat teloittaa panttivankeja ja itsemurhapommittajat tappoivat ihmisiä toreilla ja turuilla. Teuvo tiesi olevansa kusessa. Mutta näille tappajille sitä ei voinut näyttää, vaan piti pysyä lujana. Muuten tulisi noutaja.

-         Mikä leiri tämä on? Teuvo sai viimein kysyttyä.

-         Olet Al-Qaida leirilä. Vähän aika sitten toimime eri nimelä, mutta sitten Amerika ja Ranska alko jahdata meitä. Me vaihta nimeä, hämätä viholinen.

-         Mikäs leiri tämä oli aikaisemmin?

-         ISIS oli.

Teuvo hätkähti. Mistä nyt tuuli? Mistä Ali Baba suuttui? Ei ollut varaa pelätä. Hän vastasi samalla mitalla: - Mutsis oli.

-         ISIS oli.

-         Eikun mutsis oli.

-         ISIS oli!

Seuraavaksi Teuvo osallistui koulutukseen. Hänelle opetettiin terrorismin alkeet: Kuinka lennetään jumbojetillä pilvenpiirtäjään, tehdään isku viattomia siviilejä vastaan, räjäytetään päiväkoteja ja kouluja sekä kidnapataan vieraan vallan avustustyöntekijöitä. Hygienia aavikolla oli minimaalista. Suihkuja ja vessoja ei ollut, mutta aivopesua sitäkin enemmän. Jo kuukauden kuluttua Teuvo tajusi, että Yhdysvallat oli pahan valtakunta, pilapiirtäjät saatanan kätyreitä ja naiset miehen omaisuutta. Teuvosta tehtiin pesunkestävä terroristi.

Viimein tuli päivä, jolloin Teuvo oli valmis. Hän sai suurimman kunnian, mitä terroristille voidaan suoda: Teuvo pääsi tapaamaan ylipäällikköä, ja tapaamisen jälkeen hän räjäyttäisi itsensä jonkun pikkukaupungin kauppatorilla. Teuvoa jännitti. Hän kyseli Alilta, miten tilanteessa tuli käyttäytyä.

-         Olet oma itsesi, Ali neuvoi. – Me kaikki olemme samanarvoisia ylipäällikön silmissä. Me kaikki olemme pyhää tykinruokaa.

-         Teillähän oli ennen se kuuluisa ylipäällikkö, se partaniekka. Obama Bin Laden.

-         Osama.

-         Se lausutaan osuma. Kiitos. Muistin vielä sen hepun nimen. Osui ja upposi.

Ylipäällikkö oli samanlainen partaniekka kuin kaikki muutkin leirissä. Hänet tunnisti vain puhtaan valkoisesta kaavusta. Ylipäälliköt eivät likaa kaapujaan. Teuvo käveli rohkeasti miehen luo ja ojensi kätensä:

-         Herra Al-Qaida, tämä on kunnia.

-         You can call me Al, ylipäällikkö vastasi rempseästi ja kätteli Teuvoa jämäkästi.

-         You can call me Head of a Penis. Tai siis Terska. Tai Teuvo vaan, Teuvo änkytti.

-         Oletko sinä valmis pyhään tehtävään?

-         Varmaankin, hän vastasi puolivarmasti. -  Minkähänlaiset eloonjäämismahdollisuudet näissä itsemurhaoperaatiossa on?

-         Onnistuneissa itsemurhapommituksissa kuolleisuus on sataprosenttinen, ylipäällikkö totesi. Huomattuaan Teuvon epäröinnin hän kiirehti lisäämään:

-         Mutta kun kuolet, taivaassa sinua odottaa seitsemänkymmentä neitsyttä.

-         Jaa, semmoisia. Kun minä kuolen, meitä neitsyitä on sitten seitsemänkymmentäyksi.