Sohvaperunan kasvatusopas

Sohvaperunaa ei kannata alkaa kasvattamaan vielä mukulasta. Toisin kuin kypsä sohvaperuna, mukula ei tyydy vain katsomaan vaan haluaa itsekin osallistua. Mukula on yhtä kaukana sohvaperunasta kuin muna perhosesta. Tiedättehän te sen verran biologiasta: muna – toukka – kotelo – perhonen. Lisäksi liian varhain mukulasta kasvatettu sohvaperuna saattaa vanhemmalla iällä saada moninaisia tauteja ja vaivoja, kuten verisuonien kalkkeutuminen ja rasvamaksa.

Sohvaperunan kasvattaminen aloitetaan, kun mukula on + 40-vuotias. Kasvualustaksi käy parhaiten sohva, mielellään suuri tai vähintään levitettävä. Sohvaperuna asetetaan sohvalle mukavaan makuuasentoon ja niskan taakse kasataan tyynyjä, jotta sohvis tuntee olonsa mukavaksi ja asettuu rauhallisesti paikoilleen.

Sohvaperuna on helppo ja kiitollinen lajike. Ravinteena kannattaa käyttää runsaskalorista lannoitetta kuten pizzaa, hampurilaisia, jäätelöä, irtokarkkeja ja sipsejä. Kasteluun suosittelen limpparia ja keskiolutta. Runsas suklaankäyttö saattaa aiheuttaa sohvaperunassa kukkimista, joten suklaan kanssa kehotan varovaisuuteen.

Sohvaperunan idättämiseen keväisin on takuuvarma niksi: Hanki olohuoneeseen taulu-tv ja sporttikanavapaketti, josta näytetään kaikki kevään playoff-pelit. Sohvaperunasi olosuhteet sohvan pohjalla ovat näin optimaaliset itämiseen.

Sohvaperuna laitetaan multiin noin 60 – 90 vuoden iässä. Ajankohta on yksilöllinen, eikä sitä voi etukäteen ennustaa. Tiedät multiin laittamisen koittaneen kun sohvaperuna lakkaa hengittämästä, eikä enää reagoi ympäröivään maailmaan. Joskus sohvaperuna voi olla yksinäinen, jolloin multiin laitto saattaa myöhästyä. Tällöin naapureiden kannattaa puuttua asiaan, mikäli seinän takaa alkaa kantautua pistävää hajua.

Toisin kuin rosamunda ja lapin puikula, sohvaperunaa ei nosteta enää mullasta eikä siitä ole ruoka- eikä muusiperunaksi. Sohvaperuna jätetään multiin ja paikalle istutetun hautakiven ääressä voi sitten muistella lämmöllä aikaa, jolloin sohvaperuna oli vielä aktiivinen. 

Sohvaperunan voi viedä välillä ulos tuulettumaan. Pidä kuitenkin huoli, että kasvualusta on mukana, ettei kasvukausi katkea ikävästi kesken.

Earth Hour

Ensi lauantaina ollaan sitten valot sammuksissa tunnin ajan. Osa saattaa olla pidempäänkin, mutta tunti riittänee. Suomessa tuo pimeä hetki koetaan klo 20.30 - 21.30.

Kampanjan ajaksi Kuopiossa sammutetaan julkisivuvalaistusta Puijon tornista, kaupungintalosta, Lyseon lukiosta, OP Pohjois-Savon konttorista ja Hotel Puijonsarvesta sekä H-talon, Aapelin ja Matkuksen kauppakeskuksista. Katuvalot ovat päällä ettei käy kuten 2010, kun Uudessakaupungissa mies kuoli moottoripyörän yliajamana tieosuudella, josta katuvalot oli sammutettu Earth Hourin vuoksi.

Pelastetaanko tällä maailma? Ei aivan, mutta onpahan hyvä konkreettinen muistutus mitä pitäisi tehdä, että pallomme säilyisi myös jälkipolville. Voisihan tästä tehdä tipattoman tammikuun tapaan valottoman huhtikuun. Ainakin ajatusleikkinä. Tai no.

Jos vertaa omaan lapsuuteen 70-luvulla on huusholliin tullut noista päivistä aika paljon lisää sähköä syöviä laitteita. Ei ollut tietokoneita, nettiä, pelikonsoleita, digiboxeja, kännyköitä jne. Ja nythän noita ilman ei kai voi elää. Tässä itsekin istun nenä kiinni ruudussa ja tuhlaan sähköä jonninjoutavaan, kun voisin nämäkin ampeerit säästää muuhun.

Pidemmittä puheitta päätän puheeni tähän. Muistakaa ihmiset sammuttaa valot aina kun mahdollista. Eikä telkkarin ja netin tarvitse aina olla päällä. Ota kirja käteen ja lue. Ai niin, silloin tarvitaan valoa. Kynttilänvalossa? 

Fättness päiväkirja: Ristorante Bella Roma/Daddy's Diner, Kuopio

Matkus on ultimate ostoshelvetti moottoritien varrella, vitostietä viitisen kilometriä Kuopiosta etelään. Erilaisten liikkeiden lisäksi paikalla pönöttää myös kaikkien tee-se-itse-ihmisten suosikki: Ikea. Tämän kaiken ennakoiden tiedät, että vaimon kanssa et tästä kiirastulesta selviä tunnissa tai parissa. Muista siis tankkaus, myös ruoka sellainen.

Ristorante Bella Roma/Daddy’s Diner, Matkus

Matkuksen kauppakeskuksessa oleva pizzeria & hampurilaispaikka on positiivinen yllätys. Pizzat ovat hyviä mutta niinhän pizzat yleensäkin ovat. Vanha sanontahan kuuluu, että pizza on vähän niin kuin seksi: Vaikka se olisi huonoa, se on silti hyvää. Hampurilaisannokset on vielä testaamatta.

Konsepti on vähän hämärä, sillä paikka on jaettu kahteen eri osaan. Toisella puolella on pizzeria, toisella hampurilaisbaari. Kaikki tilataan kuitenkin samalta tiskiltä eikä ole väliä, kenelle tilauksen teet. Tätä ideaa voisi laajentaa uusiin svääreihin, jos tiskiltä tarjoiltaisiin lisäksi japanilaista, meksikolaista, savolaista jne. ruokaa ja sitten vain etsit ravintolan sokkeloista oman genresi etnisesti sisutettua ympäristöä. No joo, kahden ravintolan kombo on jo ihan tarpeeksi hämäävä ensikertalaiselle.

Kokeilepas piruuttas Bacon Tender Salad –salaattiannosta. On muuten äijämäinen salaatti. Lautaselta löytyy friteerattua kanaa, pekonia ja aurajuustomuruja sekä tietenkin sitä kaninruokaa. Hinta on 14,60 € mutta tällä saa kyllä mahansa täyteen ja jaksaa taas kieriä Ikean infernaallisissa kerroksissa etsimässä kylppäriin sitä ihqua peilikaappia.

Nämä rekryt lisäävät ruokailumotivaatiota.

Fättness päiväkirja: Muumi Pannarikahvila, Kuopio

Ajattelin aloittaa päiväkirjan aiheesta, joka on minulle tuttu ja lähellä sydäntä. Tai paremminkin lähellä vatsaa, mutta sydämen vieressähän sekin on. Käyn usein salilla, ruokasalilla, ja viihdyn siellä hyvin. Hyvä ruoka, parempi mieli, tie miehen sydämeen käy vatsan kautta ja sitä rataa. Tässä fättness-päiväkirjassa tulen esittelemään kuopiolaisia syöttölöitä lämmöllä, lemmellä ja ajoittain kuola suupielessä sekä kieli poskella. Tämän nimittäin saa rahalla (taputtelen samanaikaisesti vatsakumpua), on isäukolla tapana sanoa. Alan pikkuhiljaa uskoa häntä.

Selvyyden vuoksi lisättäköön, että en ole kysynyt ohjeita, neuvoa tai lupaa yhdeltäkään esittelemältäni paikalta eikä minua ole korruptoitu lahjuksilla tai ilmaisilla lounailla. Tässä puhuu siis maha, ei raha.

Muumi Pannarikahvila, Kauppakatu 36

Tämä paikka on ihan jees. Kukapa ei muumeista pitäisi. Paikka avattiin vasta ja kokemuksia on vaimon kanssa kerätty niin makeista kuin suolaisista pannareista. Äkkiarvaamatta pannaria ei miellä lounasruuaksi, mutta kyllä sillä mahansa täyteen saa. Metamorfoosi miehestä muumiksi tapahtuu varmaan helpoiten käymällä päivittäin Muumi Pannarikahvilassa. 

Koetin katsella paikka lapsen silmin ja ajattelin, että saahan tuota muumiteemaa olla enemmänkin. Kunnolla vaan rekvisiittaa paikka täyteen. Nyt kahvilassa on muumimukit, muumilampunvarjostimet sekä muumitauluja seinällä. Yhdessä pöydässä istuu muuminukke. Come on! Lisää muumia, tupa täyteen.

Toinen, mikä tökkäsi raavaalle miehelle, on hinnoittelu. Suolainen pannari kylmäsavulohitäytteellä on suolainen myös hintansa puolesta: 9,80 €. Pannari mansikkahillolla maksaa 6,50 €. Jos viisihenkinen perhe pyörähtää pannarilla ja limpparilla, lasku on nopeasti päälle neljäkymppiä. 

Pientä säätöä, hyvä tästä tulee. Paikka on mukavasti torin liepeillä, tavaratalo Carlsonin toisessa kerroksessa. Paikalliset tuntevat paikan paremmin entisenä Kahvila Houkutuksena, joka muutti kadun toiselle puolelle. Pannarit ovat hyviä ja mestahan on varma turistimagneetti. Pakko tuolla on omiakin ulkomaalaisia vieraita käyttää. Mikäs sen suomalaisempaa kuin muumit. Sitä paitsi: Sellainen henkilö, joka syö pannukakkuja ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen.

Kylmäsavulohiherkku oli tosiaan herkku. Näyttää vähälle mutta maha tuli täyteen. Suosittelen, hinnasta huolimatta.

Aika Welhoja

Vaimoni ehdotti sunnuntaina, että lähtisimme katsomaan Kuopion Welhojen salibandymatsia. Tähän aikaan vuodesta on meineillään kuumat playoff -kahinat. Lippujen hinta ei päätä huimannut (10 € /8 € bonuskortilla), joten ei muuta kuin menoksi.

Tapahtumapaikkana oleva Kuopiohalli on reippaan vartin kävelymatkan päässä kotoamme. Siinä kävelymatkalla pohdimme, pelaako Welhot pääsarjassa vai divarissa. Tuumin vaimolle, että eiköhän ne pääsarjassa pelaa. Ketähän vastaan me pelataan? Ei mitään havaintoa. Lipunmyynnistä nappasin ohjelmalehtisen josta selvisi, että kyseessä oli divarin nousukarsinta pääsarjaan ja vastassa oli LaSB, eli Lammin Salibandy. Okei, nyt olimme kartalla.

Kun matsi alkoi, katselin alussa hämmentyneenä kentälle. Kuiskasin vaimolle niin hiljaa, ettei vieressä olijat kuulleet: Kumpi näistä on Welhot? Vaimo supatti, että eiköhän ne ole nuo keltamustat. Keltamusta kun on Kuopion joukkueiden väri niin jääkiekossa kuin jalkapallossakin. Arvaus osui oikeaan, kun ensimmäinen maali syntyi viiden minuutin pelin jälkeen ja ”tuomittiin” Welhoille. Hei, mehän johdetaan 1-0!

Ensimmäisessä erässä tuli pari jäähyä, joiden alkusyy meni itseltä ohi. Kuuluttaja kertoi, että kyseessä oli estäminen tai mailaan lyöminen. Okei, näillä mennään. Yritin katsoa peliä sillä silmällä, että saisin kiinni rikkeistä. Ei onnistunut. Peli on pirun nopeaa ja tilanteet aaltoilivat päästä päähän sillä vauhdilla, että suvantovaiheita ei ollut. Ensimmäisen erän jälkeen tilanne oli Welhoille 2-0.

Kävimme vaimon kanssa hörppäämässä erätauolla kahvit. Sitten luonto kutsui. Paluumatkalla piipahdin lipunmyyjien luona ja kysäisi, mikä tässä ottelusarjassa on tilanne. LaSB oli kuulemma voittanut ensimmäisen pelin ja sarja oli katkolla. Kahdella voitolla pääsee playoffseissa jatkoon. Eli olimme saapuneet juuri oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan. Welhojen kohtalo riippui tästä pelistä. Palasin vaimon viereen istumaan ja kerroin asiantuntevasti, mikä on tilanne. Samalla kerroin omakohtaisen kokemuksen kauppaopiston ajoilta, kun olin liikuntatunnilla saanut sählypallosta poskeen ja siihen tuli mustelma. Tarinan kerrottuani tunsi itseni äijäksi.

Toinen erä meni edelleen Welhojen tahdissa ja peli oli 4-0, kun lähdettiin kolmanteen eli viimeiseen erään. Sitten alkoi tapahtua. Ensin lammilaiset (vai lampilaiset?) kavensivat 4-1, sitten Welhot tekivät 5-1 maalin. Loppua kohti vastustaja sai otteen pelistä ja meidän molarille lipsahti pari helpon näköistä maalia. Kun peliä oli vajaa minuutti jäljellä, LaSB tuli jo maalin päähän. Viimeinen minuutti oli kauheaa myllytystä, jossa pallo kävi pahimmillaan kuopiolaisten ylärimassa mutta ei onneksi mennyt maaliin. Peli päättyi Welhojen voittoon 5-4.

Draaman kaari oli täydellinen ja kotimatkalla mieli korkealla. Kun Welhot voittivat vielä seuraavan, ratkaisevan pelin 2-3 ja menivät jatkoon, jäi lisää jännättävää. Ensi sunnuntaina on taas kotiottelu ja vastassa ykkösdivarin runkosarjavoittaja Steelers Hämeenlinnasta. Ei tätä lajia ole pakko täysin ymmärtää, eikä edes olla hardcore fani. Livenä koettuna peli on jotain sellaista, mikä imaisee katsojan positiivisella tavalla mukaansa ja saa hikoilemaan jännityksestä. Ja tämän sanoo mies, jonka vaimo vei katsomaan salibandya.

Welhojen kotisivut

Juice Leskinen 29.7.2004 Keskustorin juhlateltta, Tampere

29.7.2004 olin Tampereella työnantajan järjestämässä koulutuksessa ja illalla piti lähteä katsomaan, mitä kaupungilla tapahtuu. Tampereella oli menossa kukkaisviikko ja kaikkea siihen liittyvää kihinää ja kuhinaa.

Työkaverini älysi jostain, että Juice esiintyy Keskustorin juhlateltassa. Tämähän sopi meille paremmin kuin hyvin. Juice on kuulunut elämääni siitä asti, kun jotain musiikista aloin tajuamaan. Seitsemänkymmentäluvulla opin jopa hetken vihaamaan Juicen Marilyn –biisiä, jota lapsenlikkamme soitti mankallaan repeatilla. Pikkupoika ei voinut ymmärtää, mitä sedän laulussa tapahtui kun hän lauloi Minä itseni uniin itkin ja uniin onanoin.

Juhlateltta oli täpötäynnä ja tunnelma katossa. Juice soitti ja lauloi Ari Kankaanpään säestämänä. Mestari oli sopivan suulaalla päällä ja piti dialogia yleisön kanssa. Kappaleet soljuivat rennolla otteella vitsien lomassa ja kaikilla oli hauskaa. Enpä silloin tiennyt että olisi viimeinen kerta, kun näin Juicen livenä. Reilu kaksi vuotta myöhemmin pitkään sairastanut artisti luovutti, lopetti dialyysihoidon ja kuoli 24.11.2006. Maailma jäi yhtä loistavaa muusikkoa ja sanaseppoa köyhemmäksi. Juice oli kova lukumies ja hänen jäämistönsä käsitti muhkean, 2300:n niteen kirjakokoelman. Kokoelma päätyi lopulta Viola-kotiyhdistyksen omistamaan Juice kirjastoon.

Vähän aikaa sitten päästin riemunkiljahduksen kun luin, että tuosta nimenomaisesta Tampereen keikasta on julkaistu livelevy. Googlettelin aikani kunnes löysin Reinokauppa.fi –verkkokaupan, josta levyn sai tilattua viidellätoista eurolla. Tuotto menee Juicen kirjaston tuki ry:lle. Tänään postiluukusta kolahti cd ja nyt se soi taustalla. Muistot tulvivat mieleen ja Juicen välispiikkien sanailut saavat hymyn huulille. Levyä on myynnissä 1000:n kappaleen numeroitu painos. Sain levyn numero 253, eli vielä on muutama jäljellä. 

Biisilista:

1. Alkujuonto
2. Voi, jospa jostain
3. Mies joka rakastaa itseään
4. Folsom Prison Blues
5. Syksyn sävel
6. Kannu Vaakunaa
7. Viidestoista yö / Mr. Tambourine Man
8. Juankoski, Here I Come
9. Maamme

Voi, jospa jostain / Live-esitys Vaasan Rockperry Festivaalilta.

Neljä Ruusua Kuopion Puikkarissa 13.03.2015

Deja vu. Olen kokenut tämän ennenkin. Hetkinen, melkein tarkalleen vuosi sitten. Neljä Ruusua oli Puikkarissa viimeksi 15.3.2014, eli samassa paikassa 363 päivää sitten. Nyt oli vuorossa uuden Euforia –levyn julkkarikiertue.

Keikka lähti käyntiin Euforian viimeisellä biisillä Rakkauden erämaa. Aivan tolkuttoman hieno biisi ja paras mahdollinen avaus.

Setin alkuosa mentiin uuden levyn tahdeissa. Entuudestaan tuttu oli ainoastaan Sininen Sunnuntai. Hyvin potki muutkin Euforian kappaleet ja aiheuttivat toisen deja vu –tunteen. Bändi on palannut vahvasti 90-luvun konepopin juurille, mikä sopii meikäläiselle kuin nenä päähän. Neljä Ruusua on aina ollut sekoitus poppia ja rockia ja toimii parhaimmillaan eräänlaisena Suomen Depeche Modena. Ei ehkä niin monisävyinen mutta kuitenkin takuuvarman tasainen hittikone.

Kun alkulämpimät oli hypitty, tunnelma muuttui vakavammaksi. Veri veti yleisön perimmäisen asian äärelle enkä voi mitään, että aina tämän kappaleet herkistää. Silmäkulma kosteana lauloin yleisön mukana:

Sun hahmosi häilyy mun unissani
Sun kasvosi säilyy mun kuvissani
Sä annoit kaiken mitä janosin
Vannoit aamenen mut joit rakkauden

Hiljaa lasken seppeleen nukkuvan isäni arkun luo
En turhaan pelkää kuolemaa minutkin myöhemmin luoksesi tuo

Ilkka Alangolla on ilmiömäinen kyky vaihtaa tunnelmasta toiseen. Kun synkkä hautajaislaulu päättyi, verenpunaiset valot muuttuivat kirkkaisiin sävyihin, artisti laittoi aurinkolasit silmilleen ja piiskasi kansan hyppimään Poplaulajan vapaapäivä –tanssibiitin tahdissa. Maestro muutti maiseman hautajaisista riehakkaaseen kansanjuhlaan.

Keikan loppupuoli vedettiin tuttuja latuja. Kohokohtia mm. hitit Valuva taivas, Sun täytyy mennä, Elän vain kerran, Tie ajatuksiin ja Nuori ikäisekseen. ”Viimeisenä” soi Juppihippipunkkari. Hetki vedettiin happea, hakattiin käsiä ja odotettiin, kunnes Ruusut palasivat heittämään encoren. Yllättävää encoressa oli se, että neljästä biisistä kaksi oli uudelta levyltä. Kappalejärjestys oli seuraava: Esirippu, Valopilkku, Missä Vaan, Hunningolla. 

Joskus ennalta arvattavuus voi olla tylsää, mutta tämä ei päde Neljän Ruusun kohdalla. Bändi polkee omaa latuaan ja pistää bileet pystyyn ilta toisensa jälkeen. 

Puikkarin yleisö oli valtaosin 30+ ikäluokkaa ja kuopiolaisten lisäksi faneja taisi olla ainakin Lieksasta. Pari kaveria huuteli melkein joka biisin väliin: Soittakaa Juovuksissa Lieksassa!

Raparperitaivas

Lahopää-Liisa, Esa Pakarisen näköinen nainen, tyttö jota ei koskaan suudeltu. Mitä sä meinaat? Itkisitkö onnesta Tallinnan laivalla, Tuhkimo Titanicin kannella. Ei tytöt sitä tietää saa neiti Nieminen.

Elina, mitä mä teen? En tahdo sinua enää mutta viereesi nukahdan. Enää ei olla niin kuin ennen keskellä yötä jouluaattona kännissä. Jos itken illalla pikku prinsessa, kerro terveiset lapsille. Mene pois, tyttö jota rakastan. Aina mielessä tämä vaikea elämä, maallinen vaellus. Syntisen kaunis mies matkalla omiin hautajaisiin. Pimeä tie, mukavaa matkaa.

En yksinäinen ollut silloin. Äitisi vietteli minut. Mieletön Melinda. Usein iltaisin yksityinen anatomian luento. Taivas on Taunuksen takapenkillä. Tulikuumat pakoputket, omenapiirakan makuista huulirasvaa, Baby-Doll, lihaksikas nainen.

Koko talvi kesämökillä kyykyssä. Vakosamettihousuinen mies, kaupungin tavoitelluin remonttimies, muurahaisen munat. Köyhän miehen Danny. Sika joka osasi lentää siivillään. Ei se tyttö tule takaisin, nainen toiselta planeetalta. Onneksi jouluun on aikaa. Anna (ehkä huomenna kaikki on toisin). Oikein surullista joulua.

Sydän etsii kodin itselleen jos Helsinki on kaunis sateisena päivänä. Ihmeiden kaupunki. Torin laidalla posetiivi ja vanha mies, joka syöttää pulua vaimolleen. Herra Presidentti käy kuvauttamassa itsensä ja näkee unenomaisessa näyssä vanhan äitinsä. Uni joka pääty ei. Soitinkaupan ikkunassa vanha koulukuva: Tuhlaajapoika matkalla Motowniin. Enkelinhöyheniä ikkunalaudalla. Kylmänä yönä keskikaupungilla postinkantaja usvan keskellä kuin jäisellä peltikatolla.

Eräänä kesäisenä iltana muotitietoinen tyttöbändi Tikittävä Torpedo sunnuntaiksi San Franciscoon. Soile Söderberg, Miranda, Amalia, Tiina-Liisa, Marjo-Riitta, rahtarin rakkaus. Mitä mä niillä teen? Isojen tyttöjen yö taas kun joululta näyttää. Rakkauden työkalu, toteemipaalu, edes kerran elämässä kaikki tai ei mitään. Karkkipäivä, tulilanka palaa, yön tuoksut pohjoisen taivaan alla. Ihanasti sanottu. Toiveunta.

Myöhemmin viisas talonmies Jani kaukaisessa satamassa. Kööpenhamina (teltta ja kamina). Yksin ruma tyttö tanssii. Sopivasti lihava surumetsien talvimorsian Laineen Pia samoissa kengissä. Pojat tanssimaan sadetanssi. Miesten kesken luonnollinen valinta.

Elämä ikkunan takana pölyä ja tuhkaa. Lumettoman talven tarinoita, kuudentoista vuoden yhtäjaksoinen sade. Voit olla huoleti, Gloria. Elämä kuin euroviisu: liikaa sanoja, unelmia ja toimistohommia. Suru ja onni makeampi makeaa. Palava rakkaus tikapuut taivaaseen.

(Tässä tekstissä käytetty ainoastaan Leevi and the leavingsin laulujen nimiä)

Tahdon olla suurin apinamies, kenties

Kuntoremontti ei ole mikään helppo asia. Mitä tehdä kun mieli on melto, selkäranka kuminauhaa ja tahto taikinaa? Puhun nyt itsestäni. Sain kymmenisen vuotta sitten mahdollisuuden kuntoremonttiin varsin yllättävältä taholta. Silloinen työnantaja kutsui vapaaehtoiseen terveystarkastukseen plus kunnonkohotus talkoisiin.

Ja minähän lähdin. Alussa ryhmällemme tehtiin kuntotesti jossa selvitettiin jokaisen lähtötaso. Testi oli sangen monipuolinen mutta yksinkertainen. Keuhkojen tilavuus selvitettiin puhalluskokeella ja käden puristusvoima eräänlaisella painemittarilla. Sitten mitattiin paino, vyötärön ympärys ja otettiin verikoe. Verikokeen tuloksessa keskityttiin hemoglobiiniin ja kolesteroliarvoihin. Vielä rasti ruutuun lomakekysely ja yhteenveto. Tulokset lyötiin tiskiin ja kerrottiin, että tässä olet nyt.

Sitten meille jaettiin henkilökohtaiset sykemittarit ja neuvottiin nettitreenipäiväkirjan salat. Lopuksi, kun kokelaat oli analysoitu ja tsempattu, meidät päästettiin kuin lohet takaisin arkielämän virtaan. Ei muuta kuin onnea matkaan ja vuoden päästä tavataan. Vuoden? On muuten aika pirun pitkä aika.

Aluksi kaikki meni hyvin. Kävin lenkillä sykemittari ranteessa ja raportoin kaiken nettipäiväkirjaan. Tulokset paranivat, kevät kului ja kunto kohosi. Olo tuntui kaikin puolin kevyemmälle ja pirteämmälle. Kun kesä koitti, tuli häiriötekijöitä kuvioihin. Oli kesäloma, juhannus, kesäterassit, mökki-illat ja epäterveellinen mutta niin herkullinen grillaaminen. Sykemittari unohtui useasti yöpöydälle ja nettipäiväkirjan päivitykset harvenivat. Kun kesä oli ohi havahduin, että pitäähän tässä vielä tehdä jotain.

Mutta syksy on pitkä ja pimeä. Eikä sykemittarista ole personal traineriksi. Lisäksi nettipäiväkirjan pitäminen oli totaalisen yksinäistä puuhaa. Vaikka tiesin, että järjestäjät seurasivat tekemisiäni, palautteen puute loi illuusion, että tein kaiken vain itselleni. Ja kun mieli on melto, selkäranka kuminauhaa ja tahto taikinaa, niin tulos on helppo ennustaa. Mutta ei mennä asioiden edelle. Maali odotti tammikuun lopputarkastuksessa.

Lopputarkastus sujui samaa rataa kuin vuosi aikaisemmin. Punnitus, painoindeksi, verikokeet, puristuskokeet, rasti ruutuun -lomake.  Sitten odottamaan lopullista tuomiota. Odotushuoneessa vartoili ihmisiä eri työpaikoilta sekä minä ja kaverini Harsta, joka pääsi tuomiolle ennen minua. Kun kävin vuorollani ja palasin odotushuoneeseen, suunnistin heti Hartsan luo vertaamaan tuloksia. Hartsa totesi ensimmäisenä, että hän oli lihonut vuoden aikana neljä kiloa. Niin minäkin! Mikä yhteensattuma! Tuumasimme, että luojan kiitos lähdimme mukaan kuntoremonttiin. Kuka tietää, kuinka paljon olisimme lihoneet vuoden aikana ilman sitä.

Temptation Island

Mummon kesämökillä vietetyt lapsuuden kesät ovat jääneet lämpimästi mieleen. Näin jälkikäteen ajateltuna kesälomalla paistoi aina aurinko, järvivesi oli aina lämmintä ja elämä huoletonta. Juuri sellaista kuin pikkupoikana pitikin olla.

Kesämökki sijaitsi savolaisen järven rannalla, josta on vesiteitse yhteys Iisveden ja Koskelon isommille selille. Yksi ehkä kiehtovin paikka pikkupojalle oli järven keskellä sijaitseva saari. Saari ei ole suuren suuri. Se on pyöreä ja halkaisijaltaan vain parikymmentä metriä. Saarta asuttavat muurahaiset ja lokit ja sillä kasvaa suuria mäntypuita. Keväisin lokit alkavat pesintäpuuhat ja pitävät meteliä, joka kantautui järvenrannalle asti. Sehän oli meille kuin kutsuhuuto seikkailuun.

Kuvan saari ei liity tarinaan. Kuvituskuvaa.

Sinä kesänä päätimme käydä kaverin kanssa munavarkaissa. Mitään sen suurempaa suunnitelmaa meillä ei ollut. Otettiin vain vene ja soudettiin saareen. Matkaa rannasta tulee puolisen kilometriä eli sellainen sopivan rivakka soutumatka. Mitä lähemmäs saarta pääsimme, sitä kovaäänisemmiksi ja rauhattomammiksi lokit kävivät. Kun viimein rantauduimme saareen, linnut pyrähtivät lentoon ja jäivät yllemme rääkymään. Toiminnan huumassa emme kiinnittäneet tähän huomiota.

Kävelimme hetken saarella kunnes törmäsimme ensimmäiseen lokinpesään. Koska saari on keskellä järveä ja suojassa pedoilta, lokit pesivät siellä varsin avoimesti eikä pesän löytäminen ollut vaikeaa. Suunnitelmamme spontaaniutta kuvaa hyvin se, että emme olleet ottaneet minkäänlaista pussia tai kassia munien kuljettamista varten. Niinpä laitoin ryöstämämme kaksi munaa suoraan verkkaritakin etutaskuihin, toisen vasempaan ja toisen oikeaan. Tehtävän suoritettuamme havahduimme siihen, että lokit kävivät yhä uhkaavammiksi. Oli aika paeta rikospaikalta.

Paluumatkasta tuli pirullinen. Koska tulomatkan oli soutanut kaverini, oli minun vuoro. Soudin siis henkemme edestä samalla, kun äkäiset linnut aloittivat syöksypommituksen. Kaikkein rohkeimmat lokit syöksähtelivät taivaalta niin läheltä, että meidän piti kyyristyä ja väistellä. Kaverini istui veneen pohjalla mutta minun piti istua soutajanpaikalla eli olin haavoittuvampi hyökkäyksille. Tämä sai minut hätääntymään ja soutamaan yhä kovempaa. Siinä pakomatkan tiimellyksessä huidoin airoilla niin, että airojen päät osuivat verkkarin taskuihin ja molemmat taskussa olevat munat särkyivät. Kun viimein pääsimme mummolan rantaan, kaivoin taskuistani munankuoria ja keltuais-valkuaismömmöä. Sen koommin emme ryöstöretkeä uusineet.

Tv:ssä alkoi eilen uusi tositv-sarja Temptation Island. Neljä pariskuntaa vietiin paratiisisaarelle ja laitettiin koetukselle. Naiset eroteltiin naisten saarelle ja miehet miesten saarelle. Naisten saarelle saapui yksitoista sinkku-urosta ja miesten saarelle yksitoista sinkkunaista viettelemään osallistujia. Pariskunnat olivat kuulemma tulleet testaamaan parisuhteitaan ja katsomaan, pysyykö puoliso viettelysten keskellä uskollisena.

Miten tämä nyt sitten liittyy alun tarinaan? Kyllä mummon mökillä lapsuuden kesänä koettu opetus pätee yhä: Älä koskaan mene itse tai päästä naistasi saarelle, jossa on paljaita munia. Loppupeleissä saat vain paskaa niskaan ja käteesi jää rikkoutuneet kuoret.

Kuva lokki ei liity tarinaan eikä siis kakannut niskaani

Etätyö tulee ja pelastaa

Suomi tarvitsee uusia innovaatioita. Uusia nokioita joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Jusseja, jotka kuokan kanssa kääntävät suon ja tekevät maastamme suuren ja kauniin. Ajattelin kantaa kekoni korteen ja tarjota työelämälle muutaman idean, joita saa vapaasti kopioida. Kunhan muistatte maksaa mulle kymmenen prosentin provikat. Plus alvi.

Tässä ehdotuksia eri alojen etätyöratkaisuiksi. Etätyöhän tuo säästöä, kun työnantajan ei tarvitse järjestää työtiloja vaan kaveri laitetaan kotiin pakertamaan omiin oloihinsa. Työntekijälle tämä antaa työrauhan ja mahdollisuuden organisoida työpäivänsä. Mennään siis itse asiaan.

Etätyöartistit  

Vanha sanonta sanoo, että artisti maksaa. Artistin pitää reissata pitkin poikin Suomea ja esiintyä firmojen juhlissa, tanssilavoilla, klubeissa ja mitä kummallisimmissa kissanristijäisissä. Entäs jos artisti tekisikin tämän kaiken etätyönä?

Kesällä ihmiset lomailevat, eikä artistin ole mikään pakko lähteä tien päälle. Ajattelepas: Antti Tuiskun keikka hänen kelohonkamökillään jossain Lapin perukoilla. Pieni ilmoitus lehteen, lipunmyynti mökkitien varteen ja tilaa sadalle ensimmäiselle. Ajelet suosikkiartistisi kesämökille, parkkeeraat auton kankaalle ja kävelet Inarinjärven rannalle pystytettyyn katsomoon. Kun aika koittaa, Antti tulee kesämökiltään, moikkaa fanejaan iloisesti ja aloittaa keikan. Puolentoista tunnin jälkeen keikka päättyy, Antti menee takaisin mökilleen ja katsojat suunnistavat autoilleen. Win win situation. Yleisö saa ikimuistoisen kokemuksen ja artisti pääsee heti keikan jälkeen lämmittämään rantasaunaa ja rentoutumaan omassa rauhassa.

Etätyöpoliisi

Poliisin tehtävät etätyönä voi ollakin vähän haastavampi juttu. Mutta tässäkin kaikki lähtee kasvatuksesta ja virkavallan kunnioituksesta. Kodeissa pitää pienten pilttien kanssa tehdä pohjatyö, jotta kuvio onnistuisi. Etätyöpoliisi toimisi näin:

Nakkikioskin jonossa syntyy aamuyön tunneilla kärhämää. Kaksi karpaasia mittelee voimiaan ja pelottelevat muita asiakkaita. Nakinmyyjä päättää puuttua asiaan ja soittaa etätyöpoliisille. Toisella puolella Suomea päivystävä etätyöpoliisi vastaa puheluun nopeasti, kuulee yrittäjältä tilanneselostuksen ja pyytää sitten nahistelijoita puhelimeen. Seuraa vakava puhuttelu, jossa etätyöpoliisi nuhtelee molempia rähisijöitä ja vannottaa näitä lupaamaan, että kyseessä on viimeinen kerta. Jos poliisi vielä kerrankin kuulee samoista kavereista, otetaan seuraava puhelu heidän vanhemmilleen.

Sama toimintaperiaate sopii muihinkin tilanteisiin. Naapuri voi soittaa poliisille kun seinän takana tapellaan ja vie sitten luurin häiriköille. Ja taas etätyöpoliisi nuhtelee riitaista avioparia ja käskee näitä olemaan kunnolla. Jos puhelut eivät auta, etätyöpoliisi voi ottaa skype-yhteyden, napata syyllisestä kuvan tai videopätkän ja laittaa sen Youtubeen. Tämä on jo sellainen pelote, että luulisi paatuneimmankin miettivän kahdesti, ennen kuin ottaa riskin joutua kaiken kansan naurettavaksi.

Etätyökassamyyjä

Väitetään, että suomalaiset ovat rehellistä kansaa. Jos näin on, ei tässä järjestelyssä pitäisi olla mitään ongelmia. Jälleen kerran työnantaja säästää, kun työntekijöille ei tarvitse järjestää työtiloja vaan kassamyyjät tekevät työtään kotoa käsin. Ihmettelet ehkä miten, mutta tässäpä ratkaisu.

Etätyökassamyyjä järjestää omaan kotiinsa, työnantajan avustuksella totta kai, oman kassan. Tämä voi olla vaikkapa eteisessä, mikäli tilaa riittää. Tai miksei samaan tarkoitukseen käy myös katettu terassi, ainakin kesäaikaan. Etätyökassat sijoitetaan strategisesti oikeisiin paikkoihin. Isoissa kaupungeissa tulee ottaa huomioon, että asiakaskunta on laaja ja kassoja tarvitaan useita. Itse myymälään ei tarvitse järjestää muuta kuin myyntihyllyt, josta asiakas hakee tuotteet.

Prosessi menee näin. Kauppa avaa ovensa normaalisti ja koska kaupassa ei ole kassoja eikä henkilökuntaa, tämä tapahtuu automaattisesti. Asiakkaat astelevat kauppaan, täyttävät ostoskorit tuotteilla ja marssivat ulos. Osa asiakkaista on autolla, osa jalan ja miten kukakin. Olennaista on, että jokaiselle on annettu tieto, missä lähin etätyökassa sijaitsee.

Niinpä esimerkiksi minä voisin käydä marketeilla, lastata autoni täyteen suurperheen ruokaostoksia ja ajaa oman kaupunginosani etätyökassalle. Rimpautan kerrostalon ovea ja reipas myyjä tulee avaamaan. Sitten vain ostoskassit sisälle, myyjä nappaa viivakoodilukijalla ostokseni omassa olohuoneessaan ja lopuksi veloittaa minua unohtamatta bonuksia, plussia, pinssejä ja muita asiakasomistajakuluttajasuperhyperetuja. Kiitän myyjää, kannan ostokset takaisin autolle ja lopuksi suljen etätyökassamyyjän kotioven perässäni. Myyjä jää odottamaan tyytyväisenä uutta asiakasta ja saattaapa siinä välissä piipahtaa keittiössään kahvilla.

Entäs sitten ne epärehelliset? Asiakkaat, jotka hakevat ostoksia mutta jättävät maksamatta. Ei hätää. Valveutuneet naapurit, lähimmäiset, kerrostalokyttääjät ja ilmiantajat pitävät huolen siitä, ettei vääryyksiä pääse tapahtumaan. Jos epäilet, että se vierusrapun sinkkumies jätti ostokset maksamatta, soita välittömästi etätyöpoliisille.