Fättness päiväkirja on makujen ja mauttomuuksien juhlaa. Nälkäinen bloggaaja kiertää Kuopion valmiita pöytiä, syö ja arvostelee. Olkaa
hyvä.
Kävimme vaimon kanssa Tokyossa. Matka oli paljon lyhyempi
kuin kuvittelin. Kävelimme Kuopion torille, sitten torin alle Kauppakeskus
Apajaan ja perillä ollaan. Tokyoa vastapäätä on toinen japanilainen ravintola, Ravintola
Kunpu. Sen testaaminen ja vertailu jää tulevaisuuteen.
Japanilaisesta ruuasta minulle tulee ensimmäisenä mieleen
kylmät, levään käärityt sushirullat, riisi ja sake. Suomeksi sanottuna en tiedä
japanilaisesta ruuasta mitään. Odotuksia ei siis ollut vaan päätin syödä mitä
eteen kannetaan. Paikkana Tokyo on mukavan pieni ja intiimi. Ruokailutilat on
eroteltu ohuilla paperiverhoilla ja sisustus on sitä itseään. Tilatessa pärjäsi
parhaiten englannilla (ja japanilla), sillä tarjoilijatar puhui vain auttavasti
suomea. Kun hän olutta tilatessa kysyi with
ice piti vähän aikaa kelata, mistä on kyse. Joo, olut, nou ais. Palvelu oli kaiken kaikkiaan ystävällistä ja kohteliasta.
Miso keitto. Ei muodostunut minulle suureksi herkuksi. |
Kaverini teki matkan Japaniin ja kertoi hieman paikallisesta
ruokakulttuurista. Japanissa tarjoillaan usein Miso keittoa alkuruokana.
Tilasin siis sitä koemielessä. Vaimo tilasi kevätrullia. Hinnallisesti mentiin
fifty-fifty, sillä molemmat alkupalat maksoivat 4,20 €.
Sydäntäni kylmäsi, kun näin pöydän kattauksen. Onneksi tarjoilija toi pääruuan kanssa haarukan ja veitsen. |
Miso keitto on kasviskeitto, joka tarjoillaan pienessä
sirossa kupissa. Maun puolesta voin todeta, että tulipahan testattua.
Vaimo kehui kevätrulliaan niin paljon, että minunkin piti maistaa. Loistavia!
Olen syönyt vastaavia kiinalaisessa mutta nämä japanilaiset kevätrullat olivat kyllä toisesta maailmasta. Tilaa siis alkuruuaksi kevätrullia. Suosittelen.
Sake Gyuniku. On hyvää, ei ole pahaa. |
Alkuruuat olivat sananmukaisesti vasta alkutekijöissä, kun
pääruoka tuotiin jo pöytään. Täällä ei päässyt valittamaan hitaasta
tarjoilusta. Pääruokana söin Sake Gyunikua, eli härän pihviä makeassa
sakekastikkeessa, riisiä ja vihanneksia. Vaimo tilasi saman satsin
pippurikastikkeella, nyt en muista tarkemmin annoksen nimeä. Vaihdoimme yhdet
pihvipalat ja vaikka omani olikin hyvää, paremman puoliskon pippurikastikepihvi
oli parempaa. Hinnallisesti mentiin taas samoissa eli pääruuan hinta oli n. 17
€. Pihveistä annan kymmenen pistettä ja sen kuuluisan papukaijamerkin. Näin
hyvää häränlihaa en ole syönyt aikoihin.
Friteerattua banaania ja jäätelöä |
Jälkiruuan kanssa en ottanut enää riskiä vaan tilasin vaimon
vanavedessä saman annoksen eli jäätelöä ja friteerattua banaania. Toimi hyvin. Koko menu alkuruokineen, pihveineen, jälkiruokineen + japanilainen
olut maksoi kahdelta 65 €, eli hinta-laatusuhde on kohdillaan. Jos jotain
miinusta pitää kaivamalla kaivaa, niin tarjoilija voisi hieman rauhoittaa
tahtia ja odottaa, että vierailija ehtii nauttia ruuan rauhassa ennen kuin tuo seuraavaa annosta. Suomenkielentaito karttuu kyllä ajan myötä. Tokyon sijainti on ”pahamaineisessa” Kauppakeskus Apajassa,
jota suuri yleisö ei ole löytänyt eivätkä yrittäjät ole ottaneet omakseen. Torinalus
liiketiloissa on ollut useampikin ravintolayrittäjä parin vuoden sisällä. Toivottavasti
Tokyo saa houkuteltua asiakkaita paremmin kuin edeltäjänsä.
Kaiken kaikkiaan kokemus oli kuopiolaisittain parasta, mitä
olemme kokeneet pitkään aikaan. Jopa niin hyvä, että päätimme seuraavalla
kerralla, tavoistamme poiketen, käydä uudestaan samassa paikassa eli Tokyossa.
On vielä monta annosta maistamatta.
(jälkihuomautus: ravintola lopetti toimintansa 2015/V.K)
(jälkihuomautus: ravintola lopetti toimintansa 2015/V.K)
Seuraavalla kerralla saatan syödä Oravan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti