torstai 9. huhtikuuta 2015

Vaalikone



Eduskuntavaalit lähestyvät, eikä minulla ole hajuakaan, ketä äänestää. Niinpä päätin kokeilla netin vaalikonetta. Vastasin kysymyksiin, joita tuntui riittävän ja riittävän, kunnes kone kiitti vastauksista ja räväytti eteen parhaiten minun aatteita mätsäävän ehdokkaan. Hämmästykseni oli valtava: Ehdokas oli perussuomalainen!

Seuraavana yönä en saanut unta. Aamulla, väsyneenä unettoman yön jäljiltä menin töihin ja jouduin kahnaukseen kollegani kanssa. Esimieheni otti minut puhutteluun joka johti siihen, että otin yhteen myös hänen kanssaan. Hän uhkasi minua potkuilla, minä liiton lakimiehillä. Päivä ei ollut työurani loisteliaimpia. Illalla, uupuneena kaikesta edellisestä päätin kokeilla vaalikonetta uudestaan. Ja kas, tällä kertaa ehdokkaani oli demari!

Hämmentävää, tuumasin seuraavana aamuna jo hieman rauhallisemman yön jälkeen. Miten voi olla, että sama vaalikone voi muuttaa ehdokastani niin radikaalisti? Mietin tätä matkalla töihin ja työpaikalla pyysin ensimmäisenä anteeksi kollegaltani ja esimieheltäni. Pomo pyysi minut vielä kahdenkeskiseen keskusteluun kahvikupposen ääreen. Yllättäen hän avautui minulle yrittämisen hankaluudesta, Suomen verotuksesta, kilpailutilanteesta ja stressistä, joka koetteli jo kovasti pomoparkaani. Tunsin ensimmäisen kerran sympatiaa häntä kohtaan ja pyytelin vielä kaksin verroin enemmän anteeksi edellisen päivän käytöstäni. Kun sitten illalla taas uteliaisuuttani vastailin samaisen vaalikoneen kyselyyn, ehdokkaani muuttui kokoomuslaiseksi.

Aloin ymmärtää kuvion. Kun keskustelin aamiaispöydässä lasteni kanssa ja luin samalla lehdestä ilmastonmuutoksesta ja saasteista, tunsin valtavaa myötätuntoa ja suojeluhalua jälkipolveani kohtaan. Sinä iltana vaalikone tarjosi minulle Vihreää puoluetta edustavan ehdokkaan. Viikonloppuna sukulaisen hautajaisten ja kahvittelutilaisuuden aikana keskustelimme läheisten kanssa kuolemasta ja mahdollisesta kuoleman jälkeisestä elämästä. Illalla vaalikone ynnäsi vastaukseni ja ehdotti kristillisdemokraattia. Kun Ruotsin puolustusministeri puhui lämpimään sävyyn sotilaallisesta yhteistyöstä Suomen kanssa, valintani muuttui RKP:n ehdokkaaseen. Nähtyäni televisiosta dokumentin maaseudun ahdingosta ja keskusteltuani vaimon kanssa siitä, että jatkossa ostamme vain suomalaista maitoa, vaalikone heitti eteeni Keskustapuolueen kandidaatin. Ja niin edelleen.

Sama vaalikone ja sama mies, niin monta eri vastausta. Tähän vaikutti tietenkin oma muuttuva mielipiteeni asioihin. Kun vaalikoneessa kysyttiin esim. luonnonsuojeluun liittyvää kantaa ja samana päivänä olin lukenut ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksesta lasteni tulevaisuuteen, muuttui kysymys erityisen painavaksi enkä voinut vastata tyyliin: en tiedä. Totta helvetissä minä ole ilmastonmuutosta vastaan! Ehdottomasti luontoa pitää suojella ja kansallispuistoja lisätä! Ja näillä painotuksilla kone löysi sitten Vihreiden ehdokkaan.

Jos kaikki on näin randomia ja äänestysvalintaani vaikuttaa päivän tapahtumat, mieliala ja ärsykkeet, eikö koko äänestystouhu ole pelkkää lottoamista? Mitä järkeä on edes äänestää, jos olet jos viikon päästä eri mieltä itsesi kanssa? Miksi nähdä vaivaa?

Tämän oivalluksen jälkeen painelin autotalliin ja tein hieman metalli- ja puutöitä. Päätin rakentaa oikean vaalikoneen, Eduskuntavaalikoneen. Esikuvan tähän sain Oy Veikkaus Ab:ltä. Vaalikoneeni on valtava lottoarvontakone, johon ladataan kaikkien n. kahdentuhannen ehdokkaan nimellä varustetut lottopallot. Sitten vaan masiina pyörimään ja arvotaan kaksisataa uutta kansanedustajaa. Erinomaisen kätevää ja näin säästyy myös paljon aikaa, vaivaa ja nimenomaan rahaa koko prosessissa.

Aion kehitellä Vaalikoneesta myös versioita ulkomaanvientiin. Yhdysvalloista on jo tullut kiinnostuneita tiedusteluja, joten tein prototyypin seuraavia USA:n presidentinvaaleja varten. Vaalikone on huomattavasti pienempi kuin eduskuntavaalikone. Siihen laitetaan neljästä viiteen palloa, joista ennen lopullista valintaa poistetaan niin monta, että jäljelle jää vain kaksi. Sitten republikaanien ja demokraattien presidenttivaaliehdokaspalloista arvotaan toinen ja Lady’s and gentlemen: The President of The United States of America!

Myös muutama muu ”demokratia” on tilannut Vaalikoneitani. Valko-Venäjälle, Kazakstaniin ja Turkmenistaniin lähtee hieman tuunattu versio. Näissä maissa Presidentinvaalikoneen eteen ripustetaan verho ja itse masiinaan ei laiteta pallon palloa. Vaalikone pitää vain simuloitua pallojen kolinaa ja lopuksi istuva presidentti julistetaan voittajaksi.

Pohjois-Korean johtaja tilasi myös Vaalikoneen omiin tarpeisiin. Pohjois-Koreassa ei varsinaisesti äänestetä tai valita ketään, mutta Kim Jong-un muokkasi koko prosessista omanlaisensa. Vuosittain Pohjois-Korean Vaalikoneeseen ladataan yksi pallo, jossa on Kim Jong-unin nimi. Sitten Vaalikone pyörittää palloa valtakunnan suorassa tv-lähetyksessä ja arvonnan lopputulokselle hurrataan, riemuitaan ja juhlitaan kautta koko Korean maan.

Ehkä suurin yllätys oli, että sain puhelun Putinin presidentinkansliasta. Vaalikone toimitetaan seuraaviin, vuoden 2018 Venäjän presidentinvaaleihin. Kävin Moskovassa paikan päällä neuvomassa koneen toiminnan ja miten arvonta suoritetaan. Venäjän mallissa Vaalikoneeseen ladataan noin kymmenen palloa, joista arvotaan Venäjän Federaation seuraava presidentti. Kaikissa palloissa tulee lukemaan Vladimir Putinin nimi.

Minua jäi vaivaamaan tuo ensimmäinen kokemukseni netin vaalikoneesta. Aloin muistella, mitä sen päivän aikana tapahtui. Se olikin varsin huono päivä se. Kävin työpäivän aikana lounaalla nepalilaisessa ravintolassa, kun sain valtavia vatsakipuja. Jonkinlainen ruokamyrkytys. Ryntäsin kesken ruokailun ravintolan vessaan, joka oli varattu. Vessaa oli juuri siivoamassa virolainen siivooja. Tuskissani hyppäsin autoon ja ajoin terveyskeskukseen. Terveyskeskuksessa joku intialainen lääkäri tutki minut ja väitti, ettei kyseessä ollutkaan ruokamyrkytys. Olin vain syönyt itselleni liian tulista ja currypitoista ruokaa ja saanut vatsani sekaisin. Tuohduin tästä väitteestä niin, että vihapäissäni peruutin terveyskeskuksen parkkipaikalta suoraan ohi ajavan auton kylkeen. Autokuljettaja oli keski-ikäinen romanimies. Illalla vaalikone sitten tarjosi minulle perussuomalaista vaihtoehtoa.

Varma kevään merkki: Cat Cat cd-levy paljastuu hangen alta. Niinhän se menee vanhassa laulussakin: "Jätkät, Kät Kät, parrunpätkät, sinisellä Saimaalla seilattiin..."


2 kommenttia:

  1. Moikka!

    Opiskelen Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa Kouvolassa ja teen markkinointiviestinnän projektia, jossa pitää toteuttaa markkinointisuunnitelma kuvitteelliselle kasvisruokareseptipalvelulle. Mun kohderyhmänä on nimenomaa suomalaiset blogaajat ja olisin kiitollinen jos viitsisit käyttää pari minuuttia ja vastata mun pieneen kyselyyn.

    https://fi.surveymonkey.com/s/PHM56H9​

    Kiitos jo valmiiksi!

    - Siiri Toivanen

    VastaaPoista