Hard Days Night 2 Kuopiohallissa 11.10.2014

Melkein tasan kolme kuukautta sitten olimme katsomassa Amorphisia Savonlinnan Oopperajuhlilla. Nyt bändi tuli kotikonnulle joten lippukaupassa oli helppo käydä. Konserttipaikkana Kuopiohalli ei ole ihan paras mahdollinen mutta minkäs teet. Isoja sisäkeikkapaikkoja ei vain ole Kuopiossa. Piste.

Block Busterin aloittaessa suurin osa yleisöstä oli vielä pahamaineisella anniskelualueella

Block Buster

Showtimen aloitti klo 20.00 Block Buster. Vaikka bändi onkin paikkakuntalaisia, oli meidän kohtaaminen ensimmäinen laatuaan. Hyvinhän ne nuoret kaverit rokkasivat nuoruuden innolla. Jouheva katurock’n roll teki kunniaa mm. AC DC:lle ja muille saman genren legendaarisille rypistäjille. Pisti vanhan töppösen vipattamaan. Tykkäsin.

Turmion Kätilöt

Toisena lavalle asteli toinen kuopiolainen eli Turmion Kätilöt. Vaimo oli haltioissaan. Kun tapasimme viisi vuotta sitten, hän laittoi yhdellä autoreissulla cd-soittimeen levyn ja sanoi, että mitäpä pidät tästä. Auton täytti teknometalli ja laulaja huusi: Turpa kii! Tänne sitä jallua, Hui Hai!! Totesin että ihan jännää. Onhan tuota tullut kuunneltua vuosien varrella enemmänkin ja vanha Kätilöt on ihan mukiinmenevää rynkytystä. Nyt setissä oli paljon hyvää vuosien takaa kuten Tirehtööri ja Pirunnyrkki. Välillä välispiikeissä vilahtanut rasismi särähti korvaan. Sääli.

Stratovariuksen aloittaessa rokkikansa siirtyi lavan eteen.

Stratovarius

Stratovarius oli meikäläiselle uusi tuttavuus. Joo, olen todella rock-uskottava. Ei vain ole tullut kuunneltua tätä ”uudempaa” musiikkia. Suurin osa raskaasta musiikista jäi kasarille ja sitten on mies kesyyntynyt, pehmentynyt ja ruvennut kuuntelemaan Juha Tapiota. Loput 1500 henkeä oli enemmän sisällä bändin biiseissä ja Timo Kotipelto kavereineen kiitti faneja soittamalla kokonaan vuoden 1997 Visions –albumin. Kotipelto kertoi välillä, että kappaleet eivät tule kronologisessa järjestyksessä. Ei haitannut kun en biisijärjestystä olisi tiennyt muutenkaan. Kiss of Judas, Black Diamond ja Coming Home upposivat meikäläiselle parhaiten. Loistava setti. 

Amorphis

Sitten olikin illan main attraction, Amorphisin aika. Bändi oli erinomaisessa vedossa ja piti jälleen kerran hämmästellä laulaja Tomi Joutsenen äänialaa livenä. Kaveri osaa laulaa! Keikka ei tosin minun ja vaimon mielestä ollut ihan niin hyvä kuin Savonlinnassa. Puitteet Olavinlinnassa olivat komeammat ja Eclipse –albumin biisit parhautta. Tällä kerralla Perkele jäi kuulematta eikä tälläkään kertaa soinut Her alone. Mutta mutinat pois. Illan paras bändi. Ehdottomasti.

Järjestäjä sai sosiaalisessa mediassa melkoisesti kuraa niskaan jonoista. Anniskelualueella oli kaksi oluenmyyntipistettä ja niiden edessä kiemurteli kymmeniä metrejä pitkä jono. Vessassa oli jonoja. Keikan jälkeen narikkaan oli lähemmäs sadan metrin jono. Ymmärrän kyllä palauteryöpyn, mutta meille tarjoilu toimi riittävän hyvin. Tulimme katsomaan bändejä, joten kännääminen ei ollut se pääasia. Yhtä kaikki, ensi kerralla järjestäjien kannattaa huomioida, että paikalle voi tulla oikeasti paljon rokkikansaa. Ja kansalla on jano ja vessahätä. Nyt jäädään sitten odottamaan Hard Days Night kolmosta. Me ainakin tullaan paikalle.