Mikko Herranen Henry’s Pubissa? Pääsi yllättämään. Ja
ilmeisesti pääsi yllättämään monen muunkin, koska paikalla oli vain kourallinen
yleisöä. Mikko ei antanut tämän häiritä.
Edellisestä (ja ainoasta) näkemästäni Herrasen keikasta oli
kulunut jo kaksi vuotta ja paikka oli sama. Silloin yleisöä oli ihan
kiitettävästi ja Mikko Voice of Finladin aallon harjalla. Ilmeisesti
jonkinlaista menestykseen liittyvää hiipumista on tapahtunut. Sääli sinänsä,
sillä kaveri on erittäin hyvä laulaja ja tekee pätevää Suomi-metallia. Uutta
levyä en ole kuullut mutta keikan perusteella sekin tulee hankintaan
lähiaikoina.
Keikalla kuultiin mm. Kuoleman
tanssi, Häviäjät, Häpeän olla ihminen ja aina niin
loistava Lasinen maa. Mikko kertoi
biisien välissä miten on kummallista, että jatkoilla pitää aina olla viinaa. Jos ehdottaa kavereille jatkoja, kertoo
että hauskaa on mutta ei alkoholia, niin kukaan ei lähde. Jos taas kertoo, että
jatkoilla tulee olemaan helvetin tylsää mutta viinaa riittää, on kaikki
messissä. Näinhän se tuppaa menemään. Rokkari levitti välispiikeissä
tasa-arvon ja inhimillisyyden sanomaa. Mainitsipa myös omasta kokemuksestaan,
kuinka oli saanut turpaan Helsingissä. Hämmentävää ajatella, miten kellekään
voi tulla mieleen lyödä Herrasta. Sen verran rento ja sympaattinen kaveri on.
Setti oli noin tunnin mittainen. Koska väkeä oli niin vähän, kitaristi teki erikoisen tempauksen. Hän lähti esiintymislavalta, käveli salin ympäri ja kävi baaritiskillä kääntymässä. Tämä kaikki kesken biisin, mutta soitto jatkui kävelylenkin aikana kuin ei mitään. Hauska välikohtaus. Viimeiseksi biisiksi
spiikattiin Pahan ajan apokalypsi.
Vähälukuinen yleisö sai pidettyä sen verran ääntä, että bändi palasi heittämään
encorena pari kappaletta. Toinen niistä, Muurahaiset,
kuulosti ensi kuulemalta todella hyvälle.
Keikan jälkeen Mikko bändeineen tuli baaritiskille ja
ympärille muodostui pieni fanilauma. Kun pahoittelimme väen vähyyttä Mikko
totesi, että ei sillä ole mitään merkitystä. Olipa 20 tai 200, aina vedetään
täysillä. Siltä se kyllä kuulostikin.
On ehkä turha vetää mitään johtopäätöksiä mutta jotenkin tuntuu,
että Mikko Herranen on yksi linkki lisää näihin aliarvostettujen
talenttikisojen kävijöihin. Tuli mieleen Lassi Valtosen keikka. Mikossa on
kuitenkin potentiaalia. Hän tarvitsee vain kunnon taustavoiman, joka levittää
näkyvämmin Herrasen ilosanomaa. Pelkkä facebook –mainostelu ei vielä tuo
katsojia keikoille.
Lopuksi vielä aiheesta mutta helvetin paljon sen vierestä: Kun kirjoitat Google translateen Mikko Herranen, kääntää laite sen englanniksi: Mikko Oh, my God.
Lopuksi vielä aiheesta mutta helvetin paljon sen vierestä: Kun kirjoitat Google translateen Mikko Herranen, kääntää laite sen englanniksi: Mikko Oh, my God.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti