perjantai 26. joulukuuta 2014

Elokuvat, jotka (melkein) tuhosivat elämäni



Katsoin juuri elokuvan Alien – kahdeksan matkustaja. Ei olis kannattanut. Olen aina haaveillut avaruusmatkailusta ja yksi tavoitteeni on, että pääsen käymään ulkoavaruudessa ennen kuolemaa. Tuo elokuva pilasi kaiken. Nyt en enää uskalla lähteä ulkoavaruuteen kuolemaan, koska kahdeksas matkustaja tulisi ja repisi minut kappaleiksi. Ensin se tunkisi läpi vatsaontelostani, karkaisi jonnekin sukkulaan piiloon ja palaisi parimetrisenä tappokoneena tekemään allekirjoittaneesta selvää. Ei kiitos, pitäkää avaruutenne.

Myönnetään, olen hieman vaikutuksille altis. Olen ollut aina. Kun lapsena näin Peter Benchleyn kirjaan perustuvan elokuvan Tappajahai, en uinut koko kesänä. Eikä me edes asuttu meren rannalla. Kesämökin järvi on ihan tavallinen suomalainen sisävesijärvi. Mutta entäs sitten, jos siellä uiskentelisikin viisi metrinen valkohai? On kai tuota maailmassa kummallisempaakin tapahtunut. Lisäksi näin seuraavana kesänä Peter Benchleyn kirjaan perustuvan leffan Saari, enkä uskaltanut enää käydä järvellä olevassa saaressa. Joo, ollaan Suomessa eikä täällä ole merirosvoja, mutta eihän kirjan mukaan silläkään saarella pitänyt olla. Mistä sen tietää, jos jokin kotimainen merirosvomiehistö on haaksirikkoutunut 1700-luvulla meidän järvellä olevalle saarelle ja nyt ne saapuvat yön suojassa ryöstämään rantamökkejä. En tule, pitäkää saarenne.

Matkailu on intohimoni, joten joudun välttämään kaikkea matkailuun liittyvää kauhua. Aina se ei ole onnistunut. 80-luvun tieteisjännäri Pako New Yorkista aiheutti sen, että NY ei kuulu matkakohteisiini. En halua etsiä Barak Obaman alas ammuttua konetta Manhattanilta henkeni uhalla. Olisihan minun pitänyt myös tajuta, mitä leffa Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa pitää sisällään. Joo, kasinokaupunki jää multa kokematta. Seitsemän vuotta Tiibetissä laittoi Nepalin reissun jäihin ja Alive piti huolen siitä, että en koskaan maista ihmislihaa, jos lentokoneeni tekee pakkolaskun vuoristoon eikä mitään muuta ruokaa ole tarjolla. Kuolen mieluimmin nälkään.

Ihmissuhteeni ovat monimutkaistuneet elokuvien myötä. Esimerkiksi Kummisetä –trilogian jälkeen minua pelotti mennä kummisetäni syntymäpäiväjuhlille. Ostin hänelle lahjaksi veitsisarjan ja pelkäsin, että hän tekee minulle ehdotuksen, josta en voi kieltäytyä. Kummisetäni ei kuitenkaan ollut mafioso. Siitä huolimatta säikähdin joka kerta, jos puhelin soi keskiyön jälkeen. Onneksi osa elokuvista on ilmestynyt vasta, kun elämäntilanteeni on jo muuttunut. Jos olisin esimerkiksi nähnyt leffan Housut pois, en olisi koskaan uskaltanut riisuutua ja näin lapset jäisivät tekemättä. Kauhuelokuva Ringin jälkeen sormus jäisi ostamatta. Perhe on painajainen… nimi kertoo kaiken. Ei mitään mahdollisuutta naimisiinmenoon. Saatikka sitten tämä Taru Sormusten Herrasta –sarja! Voi pojat, olisin sinkkumies hautaan saakka.

Tietyt asiat elämässä on pitänyt vain suorittaa, huolimatta pääkopassa vellovasta pelosta ja kauhusta. Tuntematon sotilas, Ilmestyskirja.Nyt, Platoon, Rukajärven tie. Voin vannoa, että näiden jälkeen armeijankäynti ei ollut helppoa. Tuhoisaa tykkitulta, verta, suolia ja ruumiinkappaleita, mitään noista en kuitenkaan palvelusaikanani nähnyt, vaikka elokuvat toisin väittivätkin. Armeijan jälkeen pelot hieman hälvenivät koska tajusin, että niillä ei ole mitään todellisuuspohjaa. Kunnes sitten näin Pelastakaa sotamies Ryanin

Olen tähän ikään mennessä oppinut välttämään elokuvia, joista saattaisi olla potentiaalista haittaa elämälleni. Huonomuistisuuteni vuoksi joudun tekemään ostoslistoja, muistilistoja, lahjalistoja jne, jotta en unohtelisi asioita. Siksi en ole katsonut Schindlerin listaa, koska elokuvan mahdollinen vaikutus listojen tekemiseen voisi olla tuhoista. Pidän hedelmistä ja erityisesti appelsiineistä, joten Kellopeli Appelsiini on minulta ehdottomasti kielletty. Jopa komediat kuten Apua, vaimoni on teurastaja, voisivat tuhota ihmissuhteeni ja jättää minut eristäytyneeksi erakoksi. Sen lisäksi, että välttelen tiettyjä elokuvia, olen myös katsonut toisia, joiden oletan olevan vähemmän haitallisia. Vasta äskettäin katsoin DVD:ltä Tanssii susien kanssa ja Vuohia tuijottavan miehet. En ole ajatellut tehdä kumpaakaan noista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti