Katsoin juuri elokuvan Alien
– kahdeksan matkustaja. Ei olis kannattanut. Olen aina haaveillut
avaruusmatkailusta ja yksi tavoitteeni on, että pääsen käymään ulkoavaruudessa
ennen kuolemaa. Tuo elokuva pilasi kaiken. Nyt en enää uskalla lähteä
ulkoavaruuteen kuolemaan, koska kahdeksas matkustaja tulisi ja repisi minut
kappaleiksi. Ensin se tunkisi läpi vatsaontelostani, karkaisi jonnekin sukkulaan piiloon ja palaisi parimetrisenä tappokoneena tekemään allekirjoittaneesta
selvää. Ei kiitos, pitäkää avaruutenne.
Myönnetään, olen hieman vaikutuksille altis. Olen ollut
aina. Kun lapsena näin Peter Benchleyn kirjaan perustuvan elokuvan Tappajahai, en uinut koko kesänä. Eikä me
edes asuttu meren rannalla. Kesämökin järvi on ihan tavallinen suomalainen
sisävesijärvi. Mutta entäs sitten, jos siellä uiskentelisikin viisi metrinen
valkohai? On kai tuota maailmassa kummallisempaakin tapahtunut. Lisäksi näin
seuraavana kesänä Peter Benchleyn kirjaan perustuvan leffan Saari, enkä uskaltanut enää käydä
järvellä olevassa saaressa. Joo, ollaan Suomessa eikä täällä ole merirosvoja,
mutta eihän kirjan mukaan silläkään saarella pitänyt olla. Mistä sen
tietää, jos jokin kotimainen merirosvomiehistö on haaksirikkoutunut
1700-luvulla meidän järvellä olevalle saarelle ja nyt ne saapuvat yön suojassa
ryöstämään rantamökkejä. En tule, pitäkää saarenne.
Matkailu on intohimoni, joten joudun välttämään kaikkea
matkailuun liittyvää kauhua. Aina se ei ole onnistunut. 80-luvun tieteisjännäri
Pako New Yorkista aiheutti sen, että
NY ei kuulu matkakohteisiini. En halua etsiä Barak Obaman alas ammuttua konetta
Manhattanilta henkeni uhalla. Olisihan minun pitänyt myös tajuta, mitä leffa Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa pitää
sisällään. Joo, kasinokaupunki jää multa kokematta. Seitsemän vuotta Tiibetissä laittoi Nepalin reissun jäihin ja Alive piti huolen siitä, että en koskaan
maista ihmislihaa, jos lentokoneeni tekee pakkolaskun vuoristoon eikä mitään
muuta ruokaa ole tarjolla. Kuolen mieluimmin nälkään.
Ihmissuhteeni ovat monimutkaistuneet elokuvien myötä.
Esimerkiksi Kummisetä –trilogian jälkeen
minua pelotti mennä kummisetäni syntymäpäiväjuhlille. Ostin hänelle lahjaksi
veitsisarjan ja pelkäsin, että hän tekee minulle ehdotuksen, josta en voi
kieltäytyä. Kummisetäni ei kuitenkaan ollut mafioso. Siitä huolimatta
säikähdin joka kerta, jos puhelin soi keskiyön jälkeen. Onneksi osa elokuvista on ilmestynyt vasta, kun elämäntilanteeni
on jo muuttunut. Jos olisin esimerkiksi nähnyt leffan Housut pois, en olisi koskaan uskaltanut riisuutua ja näin lapset
jäisivät tekemättä. Kauhuelokuva Ringin
jälkeen sormus jäisi ostamatta. Perhe on
painajainen… nimi kertoo kaiken. Ei mitään mahdollisuutta naimisiinmenoon. Saatikka
sitten tämä Taru Sormusten Herrasta –sarja!
Voi pojat, olisin sinkkumies hautaan saakka.
Tietyt asiat elämässä on pitänyt vain suorittaa, huolimatta
pääkopassa vellovasta pelosta ja kauhusta. Tuntematon
sotilas, Ilmestyskirja.Nyt, Platoon, Rukajärven tie. Voin vannoa, että näiden jälkeen armeijankäynti ei
ollut helppoa. Tuhoisaa tykkitulta, verta, suolia ja ruumiinkappaleita, mitään
noista en kuitenkaan palvelusaikanani nähnyt, vaikka elokuvat toisin
väittivätkin. Armeijan jälkeen pelot hieman hälvenivät koska tajusin, että
niillä ei ole mitään todellisuuspohjaa. Kunnes sitten näin Pelastakaa sotamies Ryanin…
Olen tähän ikään mennessä oppinut välttämään elokuvia,
joista saattaisi olla potentiaalista haittaa elämälleni. Huonomuistisuuteni
vuoksi joudun tekemään ostoslistoja, muistilistoja, lahjalistoja jne, jotta en
unohtelisi asioita. Siksi en ole katsonut Schindlerin
listaa, koska elokuvan mahdollinen vaikutus listojen tekemiseen voisi olla
tuhoista. Pidän hedelmistä ja erityisesti appelsiineistä, joten Kellopeli Appelsiini on minulta ehdottomasti kielletty. Jopa komediat kuten Apua,
vaimoni on teurastaja, voisivat tuhota ihmissuhteeni ja jättää minut eristäytyneeksi
erakoksi. Sen lisäksi, että välttelen tiettyjä elokuvia, olen myös katsonut
toisia, joiden oletan olevan vähemmän haitallisia. Vasta äskettäin katsoin
DVD:ltä Tanssii susien kanssa ja Vuohia tuijottavan miehet. En ole ajatellut tehdä kumpaakaan noista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti