Joulukalenteri 24. luukku: So this is Christmas

So this is Christmas
And what have you done
Another year over
And a new one just begun
And so this is Christmas
I hope you have fun
The near and the dear one
The old and the young

A very Merry Christmas
And a happy new year
Let's hope it's a good one
Without any fear

And so this is Christmas
For weak and for strong
For rich and the poor ones
The world is so wrong
And so happy Christmas
For black and for white
For yellow and red one
Let's stop all the fight

A very Merry Christmas
And a happy new year
Let's hope it's a good one
Without any fear

Lyrics: John Lennon Happy Xmas (War is over)

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA

MERRY CHRISTMAS

Kuva: Pixabay

 

Joulukalenteri 23. luukku: Pikkujouluista jouluun

Jännää, miten paljon yksi sana voi muuttaa asian merkitystä. Tarkoitan sanaa pikku. Tuli vain mieleen, kun elämme pikkujoulujen kulta-aikaa. Pikkujoulu ja joulu ovat kuin toistensa vastakohtia: stereotyyppisesti pikkujoulut tarkoittaa firman bileitä, josta ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Joulu taas on rauhoittumisen ja hiljentymisen aikaa. Jouluna annetaan lahjoja ja jaetaan hyvää mieltä läheisten kesken. Pikkujouluissa annetaan turpaan ja jaetaan... ventovieraille. Pikku sävyero.

Sama pätee muissakin pikkuasioissa. Rikollinen on kaveri, joka on tehnyt jotain kamalaa ja jonka kanssa ei kannata kaveerata. Pikkurikollinen on lähinnä säälittävä laitapuolen kulkija, joka nappaa lukitsemattoman polkupyörän kaupan pyörätelineestä tai livauttaa kaljapullon povariin, kun henkilökunta ei huomaa. Pikkurikollinen on harmiton mutta rasittava tapaus. Rikollinen on vaarallinen ja pahimmassa tapauksessa vie henkesi.

Me urospuoliset olemme alussa pikkumiehiä, kunnes meistä kasvaa miehiä. Lapsena meitä pidetään suloisen pikkuvanhoina, kunnes ikää tulee lisää ja olemme vain vanhoja. Teemme omasta mielestämme pikku virheitä, joita parempi puolisko pitää Virheinä isolla veellä. Kun palkka ei riitä, ostamme pikkurahalla pikkuauton, joka on täynnä pikkuvikoja. Viimein puoliso kyllästyy pikku virheisiin ja jatkuvaan pikkurahan puutteeseen. Vaimo sanoo miehelle, että tämä on ollut hänelle pikku pettymys ja hän on löytänyt uuden. Voit pikku hiljaa pakata laukkusi ja lähteä. Silloin petetty ja jätetty ex-mies ottaa pikku kännit.

Mutta voi sana pikku tarkoittaa myös positiivisia asioita. Kun lapsi on tuhma, hän ei saa joululahjoja. Kun puoliso antaa pikkutuhman joululahjan tiedät, että tänä iltana ei tuu pakkeja. Myös paikalla ja ajalla on merkitystä. Hautajaissa pukeudutaan mustaan, makuuhuoneessa pikkumustaan. Siinä teille pikkuisen ajateltavaa näin joulun pyhiksi. Mutta ei tästä kannata juttua tehdä. Pikkujuttujahan nämä vaan on.

Kuvat: Pixabay

Joulukalenteri 22. luukku: Joulu sinkun kanssa

Vaikka olen parisuhteessa, niin arvostan sinkkuja yli kaiken. Jo nuorena katselin heitä sillä silmällä ja haaveilin, että joku päivä saisin sinkun omakseni. Sinkut ovat ihania.

Kuva: Pixabay

 Voi kuulustaa hieman oudolta, mutta minulla on sinkku kotona. Vaimo ei ole sanonut tähän mitään. Kerroin asiasta heti alkuvaiheessa, kun aloimme seurustelemaan. Vaikka vaimo on minulle ykkönen, en suostu luopumaan sinkustani. Minkäs sitä mieltymykselleen voi.

Kuva: Pixabay

Tykkään keskustella vaimon kanssa, mutta joskus on virkistävää vaihtelua vain kuunnella sinkkua. Olen ollut sinkkuni kanssa jo yli kolmekymmentä vuotta ja tunnen hänet läpikotaisin, mutta silti rakastan kuulla hänen ääntään. Siinä on jotain lumoavaa.

Kuva: Pixabay

 Jos parisuhteesi tuntuu puuduttavalta ja haluat elämään piristystä, suosittelen lämpimästi hankkimaan sinkun. Nykyään niitä on vähän vaikea löytää, mutta kannattaa seurata netin ilmoituspalstoja. Huuto.net ja Tori.fi:ssä löytyy sinkkuilmoituksia silloin tällöin.

Kuvassa rakas sinkkuni: Kapteeni Nemon "Mansikoita Suonenjoelta"

Joulukalenteri 21. luukku: Hannibalin norsut ja joulupukin porot

Katsoin Yle Areenasta mielenkiintoisen dokumentin nimeltä Hannibalin Alppien ylitys. Vuonna 218 ennen ajanlaskun alkua karthagolainen sotapäälikkö Hannibal teki uskaliaan sotaretken Rooman valtakuntaa vastaan. Hän vei armeijan, joka käsitti 40.000 jalkamiestä, 9.000 ratsumiestä, 15.000 hevosta ja 37 sotanorsua, Italian Alppien yli iskien pohjoisesta vihollista vastaan. Myyttisestä sotaretkestä on aikalaiskirjoituksia, mutta konkreettiset todisteet puuttuvat. Nyt tutkijat seurasivat Hannibalin jalanjälkiä ja selvittivät, miten koko retki oli mahdollista toteuttaa.

Zaman taistelu. Kaiverrus, Cornelis Cort, 1567

Eniten historioitsijoita on epäilyttänyt norsujen osuus. Isojen eläinten kuljettaminen korkeiden vuorten yli ja ahtaiden solien läpi vaikutti utopistiselle. Kävi kuitenkin ilmi, että norsut pärjäävät vuoristopoluilla paremmin kuin hevoset. Norsut ovat tottuneet elämään ylänköalueilla vaikeassa maastossa ja ohuessa ilmanalassa. Mielenkiintoista.

Kuva: Pixabay

Norsuista juontui mieleeni joulupukin porot. Tutkijat ovat selvittäneet lentävien porojen arvoitusta ja tähänkin saatiin vastaus. Tieteen Kuvalehti julkaisi artikkelin, jossa porojen lentonopeus ratkaistiin matemaattisesti. Laskelmassa arvioitiin, että maailmassa on noin 378 miljoonaa kristittyä lasta. Kun määrä jaettiin keskimääräisellä lapsimäärällä 3,5 per perhe, tulokseksi tulee 108 miljoonaa kotia. Eli joulupukki vierailee aattona noin tuhannessa kodissa per sekunti.

Kuva: Pixabay

Tästä yhtälöstä selvisi, että porojen lentonopeus on vähintään 1040 kilometriä/ sekunti, eli joulupukin reki lentää 3000 kertaisella äänennopeudella. Mahdotonta? Jos uskoo joulun taikaan, niin onhan tuo teoriassa mahdollista.

Ja tapahtuu sitä maailmassa ihmeellisempiäkin asioita. Esimerkiksi se, että Trump valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi vuonna 2016 ja Vladimir Putin oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi vuonna 2014.

Kuva: Pixabay

Joulukalenteri 20. luukku: Missä Pukki asuu?

Kun olin ala-asteella, luokkakaverini kirjoitti kirjeen Pukille. Ennen joululomia hän esitteli ylpeänä Pukilta saamaansa vastauskirjettä ja meikäläinen kadehti. Itse olin sen verran saamaton, että kirjeen kirjoittaminen jäi haaveeksi. Ehkä tuosta traumatisoituneena kirjoitan nykyään blogiin harva se päivä.

Kuva: Pixabay

Mutta missä Pukki asuu? Siitä ollaan montaa mieltä. Alunperin Pukin kerrotaan eläneen Turkissa Gemilerin saarella. Rapakon takana Pukki tulee Pohjoisnavalta. Näin väitti taiteilija Thomas Nash vuonna 1866, ja amerikkalaiset uskovat siihen vieläkin. Vuonna 1927 radiotoimittaja Markus-setä paljasti suomalaisille, että Pukin osoite on Korvatunturilla. Ruotsalaisten mukaan Pukki asuu Moran kaupungissa Taalainmaalla. Tanskalaiset luulevat Pukin elävän Grönlannissa. Viimeksi vuonna 2007 ruotsalaiskonsultit selvittivät, että Pukki asuu Kirgisian vuorilla Kazakstanin rajalla.

Kuva: Pixabay

Pitkällisten tutkimusten jälkeen sain viimein selville, missä Pukki oikeasti asuu. Tämä tulee varmasti yllätyksenä kaikille: Pukki asuu Iso-Britanniassa, tarkemmin Norwichissa!
Osoite: Norwich City Football Club, Carrow Rd, Norwich NR1 1JE. UK

Nyt sitä kirjettä kirjoittamaan!

Kuva: Imago sport / Focus Images / All Over Press

Joulukalenteri 19. luukku: Potut pottuina

Tämä maailma muuttuu päivä päivältä vain härskimmäksi ja tylymmäksi. Oletteko samaa mieltä? Mutta se on totta! Eksyin jouluruuhkassa marketin karkkihyllylle ja päätin ostaa lohtunamia joulustressin lievittämiseksi. Mitä silmäni näkivätkään? Eräällä hyllyllä oli suklaapatukoita, joissa hymyili iloinen naisihminen ja käärepaperissa luki isolla: Huono Äiti. Mitä helvettiä? HUONO ÄITI! Onko tämä jokin vitsi? Kenen reikäpäinen idea on mollata perheen sydäntä ja vielä pahimmalla mahdollisella tavalla: ristimällä suklaapatukka Huonoksi Äidiksi. Vaadin syyllistä ilmoittautumaan välittömästi!

Voi sitä "riemua" kun äiti avaa jouluna paketin ja saa kyseisen "lahjan" lapseltaan. Siinä kiitos, kun olet raatanut ja tehnyt kaikkesi hänen puolestaan.

Minulla on vinkki äideille, jotka olette saaneet tai epäilette saavanne kyseisen yllätyksen jälkikasvulta: maksakaa potut pottuina. Ostakaa lähikaupan heviosastolta peruna, kirjoittakaa siihen Surkea Mukula ja paketoikaa koko komeus nättii lahjapaperiin. Kylläpä pikku piltin naama venähtää kun näkee, miten pukki muisti häntä tänä jouluna.

Joulukalenteri 18. luukku: Vuoden jännin päivä

Kerran vuodessa on se vuoden jännin päivä. Täytyy tunnustaa, että vaikka olen kokenut sen jo kymmeniä kertoja, niin vieläkin jännittää. Jännittää, että onko sitä ollut kilttinä ja pitänyt huolen kaikesta niin, ettei tule sanomista. Pelkää, että tällä kertaa ei tulekaan hyvä mieli vaan jotain on vialla. Mietityttää, että käykö niin kuin viime vuonna. Jännittää jopa se parrakas ukko, vaikka kyllähän minä hänet tunnen.

Vuoden jännin päivä oli siis eilen. Niinhän siinä sitten kävi, että se parrakas katsastusmies tuli, näki, koitti ja löi vikalistan kouraan. Ei mennyt auto läpi katsastuksesta. Eipähän tarvitse miettiä, mihin joululahjarahat törsää. Ostan niillä varaosia ja peltiä.

Kuva: Pixabay

Joulukalenteri 17. luukku: Joulun hurjimmat tarjoukset!

Joulu on antamisen ja jakamisen aikaa. Jouluna voit muistaa läheisiäsi lahjoilla ja..... AAAARRRGGGGH! En pystynyt pitämään pokeria, sillä joulu on yhtä HELVETTIÄ! Koko joulukuu pitää riekkua kaupoissa tuhansien tuntemattomien kanssa. Seistä hieltä haisevissa kassajonoissa, kuunnella lasten ja aikuisten rääkymistä, katsella kuinka parisuhteet murenevat Prisman käytäville. Helvettiä sanon minä!

Päätin ottaa härkää sarvesta ja auttaa kaikkia kanssakärsijöitä löytämään joulun parhaimmat tarjoukset ja tuotteet. Tai jos ei parhaimmat, niin ainakin hurjimmat! Tässä vinkki kaikille teille, jotka olette ostamassa lahjaa hänelle, jolla on jo kaikkea ja joka ei välttämättä edes lahjaa ansaitse. Pistäkääpäs verkkokaupat tötterölle!

Kuvat: Internet

"Liian monet autoradiot muistuttavat naista. Ne saattavat tulla kalliiksi. Ne voivat oikutella, olla epävarmoja ja liian herkkiä eivätkä "istu" mihin autoon tahansa." Näin harhaanjohtavaa mainontaa ei nykyään enää sallita. Mainoksessa sanat "saattavat" ja "voivat" hämäävät miespuolista kuluttajaa

.

Tämä mies kuoli keuhkosyöpään parikymmentä vuotta sitten. Nainen on unohtanut hänet jo aikoja sitten ja viettää eläkepäiviä etelän lämmössä uuden parikymppisen miesystävänsä kanssa.

Ennen lapsiakin osattiin hemmotella ja limonadi tarjottiin suoraan tuttipullosta. Kuvan Eero muistelee lapsuuttaan lämmöllä pistäessään aamuisin insuliinia reiteen suu täynnä amalgaamipaikkoja.

Kuvan poikamies on pakonsanelema vegaani, joka säästi jokaisen markan tulevaa asuntoa varten. Kun hänestä viimein tuli ukkomies, säästöt menivät omakotitaloon, joka eron jälkeen jäi ex-vaimolle. Mies muutti takaisin vuokralle poikamiesboxiin ja jatkoi puuron syöntiä.

Tämä kuva kertoo enemmän kuin tuhat Ladaa.

Eipä arvannut Miedon Juha, että hänen Lace Placidin viidentoista kilometrin hiihdon maaliviivalla päästämä parkaisu päätyy Nokian Hakkapeliittojen mainoslauseeksi.

Kuka voi kieltäytyä, kun noin kauniisti kysytään? Ihanaa Leijonat Ihanaa!

Turha vääntää mitään kaksimielisyyksiä. Muna päivässä antaa voimaa, terveyttä ja pirteyttä. Syö muna päivässä tai vaikkapa nopeamminkin!

Voiko mies tunnustaa rakkauttaan herkemmin kuin ostamalla vaimolleen pyykinpesukoneen? Kysyn vain. Missä on nykyajan romantiikka? Tänään jannut kantavat mielitietylleen suklaata, kakkuja ja herkkuja, vaikka rakas yrittää laihduttaa itseään kesäkuntoon. Sydämetöntä toimintaa nuoret miehet. Hankkikaa tulevalle vaimolle pyykinpesukone niin hän tietää, että rakkautenne on aitoa!

Hyviä piisejä kannattaa äänittää aina. Kun kuulet Spotifystä hyvän piisin, nauhoita se Duxilla helposti ja  luotettavasti. C-kasetit ovat pieniä ja niitä on kätevä säilyttää kirjahyllyssä. Sopii myös Youtubesta äänitettävälle musiikille.

Olvi oli edelläkävijä vesiensuojelussa jo ennen kuin ilmastonmuutoksesta ja mereen joutuneesta muovista tiedettiin mitään. Kotimainen innovaatio on parempi kuin pussillinen ulkomailla ulkomaalaisten tekemiä innovaatioita.

Marraskuussa muuton yhteydessä suuri kotimainen huonekaluvalmistaja pyysi minua ja vaimoa mainoskasvoiksi uusille sisustustuotteille. Mainoksesta tuli hyvä ja kuvat meistä ovat todella onnistuneita. Vähän jänskättää, että miten hyvin ihmiset tunnistavat kaupungilla. "Kato, toi on siinä mainoksessa!" Pitää olla vain niin kuin ei oliskaan.

Joulukalenteri 16. luukku: Joulukakalla

Entisajan mukavuudet olivat vähän erilaisia kuin nykyään. 70-luvulla asuimme kaksikerroksisessa omakotitalossa, jonka piharakennuksessa oli wc ja sauna. Mutta ei mikään nykyajan wc, vaan ihan rehellinen ulkohuussi. Kesällä puuceessä ei ollut muuta ongelmaa kuin ympärillä pörräävät kärpäset, mutta talvi oli sitten oma lukunsa. Talvella ei tehnyt mieli käydä kakalla.

Ulkohuussissa oli puinen istumatila, jossa oli takapuolen mentävä reikä. Reiän alla sijaitsi suuri metallitynnyri. Siihen vain sitten istumaan ja tekemään tarpeet. Kun ulkona oli pakkasta – 25 astetta, huussissa oli pakkasta – 25 astetta. Voin vakuuttaa, että kakkostarpeella käyntiä venytti niin pitkään kuin pystyi. Sen verran karut olivat olosuhteet.

Mummoni asui tuohon aikaan kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Mummon luona oli kaikenlaista hienoa: parveke, paljon ruukkukasveja (eritoten puolitoista metrinen jukkapalmu oli meikäläisen silmään tosi eksoottinen) ja kirsikkana kakun päällä: sisävessa! Herran jestas mitä luksusta: lämmin huone, lämmin wc-istuin, sähkövalot, hajuttomuus, huuhteleva pönttö. Se oli pienen, ja miksei isommankin ulkohuussipojan taivas.

Niinpä kun menimme joulun aikaan käymään mummon luona, minulla oli aina sama strategia: jo alaovella pinkaisin juoksuun, ryntäsin rappuset ylös kolmanteen kerrokseen ja soitin ovikelloa. Kun mummo avasi oven, tervehdin pikaisesti ja kysyin, missä on Apu. Mummo varautui tähän, joten Apu-lehti oli yleensä eteisen pöydällä odottamassa.

Sitten ei muuta kun ulkovaatteet pois, lehti kainaloon, vessan ovi auki, vessan ovi kiinni, housut kinttuun ja wc-pöntölle istumaan. Ette voi uskoa, miten mahtavaa oli istua joulukakalla mummolan sisävessassa ja lukea samalla Apu-lehden sarjakuvia. Siitä syntyi todellinen joulufiilis.

Kuvat: Pixabay

Joulukalenteri 15. luukku: Joulukirkkopinnaajat

Kouluaikaan kuului joulukirkossa käynti. Sen turhauttavampaa touhua ei teini-ikäiselle voi keksiä. Niinpä lukion ensimmäisellä luokalla sain kaverin kanssa kuningasidean pinnata joulukirkosta. Se oli yllättävän helppoa.

Lukiorakennus sijaitsi lähellä kirkkoa, joten kävelymatka oli lyhyt. Minä ja kaveri jättäydyimme oppilasryppään häntäpäähän ja kun tulimme kirkolle, livistimme vaivihkaa toiseen suuntaan ja menimme kotiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tai niin me luulimme. 

Suonenjoen kirkko vuonna 1909. Kuvaaja M. L. Carstens. Lähde: Finna.fi

 Seuraavana koulupäivänä meidät käskettiin rehtorin kansliaan. Arvasin heti, että käry oli käynyt. Lukion rehtori oli tullut kirkolle hieman myöhemmin ja nähnyt meidän karkaamisen verekseltään. Kaikenlaiset selittelyt olivat siis turhaa. Seisoimme rehtorin kansliassa päät painuksissa ja myönsimme noloina rikoksen.

Se, mitä naisrehtorimme sanoi, on palanut verkko…. tärykalvolleni ikuisiksi ajoiksi. Hän oli tempauksesta todella loukkaantunut ja ärähti puhuttelun lopuksi (suora lainaus): Jos minä vielä kerrankin saan teidät kiinni tällaisesta tempusta, hirtän teidät munista!

Se oli hätkähdyttävän julma uhkaus rehtorin suusta. Voitte uskoa, että tämän jälkeen me kuljimme kouluajan kaidalla tiellä. Ja kävimme muun luokan kanssa kiltisti joulukirkossa.

Kuva: Pixabay

 (Tämä tarina on julkaistu alunperin vuoden 2016 joulukalenterissa )

Joulukalenteri 14. luukku: Haamujen kosto

Joulun aikaan telkkarissa pyörii lukemattomia sesonkileffoja kuten Joulupukki ja noitarumpu, Joulutarina, Lumiukko, Ihmeellinen on elämä jne. Jos olet kyllästynyt katsomaan samoja pätkiä aatosta toiseen, suosittelen sinulle kasarihelmeä Haamujen kosto (Scrooged 1988).

Haamujen kosto on uusintaversio Charles Dickensin tarinasta Saiturin joulu. Tv-yhtiöjohtaja Frank Crossin (loistava Bill Murray) maailmassa vain rahalla on merkitystä. Hän inhoaa joulua ja pompottaa työntekijöitään vielä aattona. Paha saa palkkansa, kun kolme haamua ilmestyy paikalle ja saavat Frankin kohtaamaan tekojensa seurauksia.

Elokuva sisältää kiroilua, munille potkimista ja epäkorrektia käytöstä eli kaikkea sitä hyvää, mitä 80-luvun leffoissa pitää ollakin. Ennen kaikkea Haamujen kosto on hulvaton komedia, joka saa hymyilemään ja hyvälle tuulelle. Osa erikoistehosteista on vanhentuneita, mutta se ei heikennä tarinan tehoa. Vahva suositus sinulle, jolle joulun imelyys käy hampaisiin. 

Joulukalenteri 13. luukku: Perjantai 13. päivä

Kyllä, se on tänään: perjantai 13. päivä. Ole varovainen. Katso mihin astut ennen kuin liukastut. Älä käsittele huolimattomasti teräviä esineitä tai ihmisiä. Ensimmäisestä voit saada haavan sormeen, toisesta sieluun.

Miksei kansalaisia enää varoiteta vaaroista? Miksei valtio pidä huolta omistaan? En nyt haluaisi kitistä, että ennen oli paremmin, mutta ennen oli tässä suhteessa paremmin. Kun olin pieni, tv:n tietoiskuissa varoitettiin heikoista jäistä, kynttilöistä, hirvistä, viinan kiroista ja ties mistä. Tässä muutama esimerkki:

Ei varoiteta enää. Tänään kaikki ovat omillaan ja perjantai 13. päivä kylvää tuhoaan pahaa-aavistamattomien kansalaisten keskuudessa. Olkaa siis ekstra varovaisia eli kuten Hill Street Bluesissa aikoinaan sanottiin:  Be careful out there

Kuva: Pixabay

Mutta miksi perjantai ja 13. päivä? Miksei tiistai ja 15. päivä? Sunnuntai ja 3. päivä? Perimätieto eli wikipedia kertoo asiasta näin:

Erään tarinan mukaan päivä olisi saanut merkityksensä kun Ranskan kuningas Filip IV Kaunis vangitutti Temppeliherrain ritarikunnan jäsenet. Kuningas oli lähettänyt kaikkiin kaupunkeihin, joissa temppeliherroja oleskeli, kirjeen, joka oli sallittua avata vasta 13. lokakuuta 1307. Kirjeessä kuningas syytti temppeliherroja saatananpalvonnasta. Temppeliherrat vangittiin ja poltettiin roviolla. 

Kuva: pixabay

Perjantai 13. päivä on myös 80-luvulla ilmestynyt amerikkalainen kauhuelokuvaklassikko, johon tehtiin 11 jatko-osaa! Itse asiassa kyseessä on perus-slasher, joka oli pitkään Suomessa kiellettyjen elokuvien listalla. Slasher-elokuviksi kutsutaan kauhuelokuvia, joissa sarjamurhaaja teurastaa nuorisoa erilaisilla teräaseilla yllättäen ja yksi kerrallaan. Nimi tulee englanninkielen sanasta slash - viiltää, viillellä. Elokuvan juoni tiivistyy kysymykseen: kuka murhaa teinejä Crystal Laken kesäleirillä ja miksi? Katso ja kauhistu. Ja ole varovainen.

Joulukalenteri 12. luukku: Kirje joulupukille

Penkkiurheilun ystäville joulu tuli tänä vuonna etuajassa: Leijonat voittivat MM-kultaa Bratislavassa, Liverpool otti Champions Leaguen mestaruuden neljäntoista vuoden tauon jälkeen, Kups voitti Suomenmestaruuden ja Huuhkajat pääsevät ensimmäisen kerran jalkapallon EM-kisoihin ensi keväänä.

Tälle vuodelle toiveet ovat siis toteutuneet yli odotusten. Kirjoitin pukille kirjeen ensi vuotta silmällä pitäen:

Rakas Joulupukki

Suomen mäkihyppy on aivan perseestä. Tarkoitan että sieltä ja syvältä. Tämän alennustilan takia Janne Ahonenkin kääntyisi haudassaan, ellei sattuisi olemaan elossa. No Matti Nykästä varmasti v***ttaa pilven reunalla. Voisitko joulupukki tuoda meidän hyppääjille kovan paketin tekniikkaa ja pari pehmeää paketillista onnea. Ja jos hypyt ei tästä parane, tuo niille vuoden päästä risuja.

Matti Nykänen astumassa armeijan palvelukseen. 1984 Kuvaaja: Kai Honkanen. www.Finna.fi

Suomen kestävyysjuoksu on aivan hanurista. Juha Väätäisen, Lasse Virenin, Kaarlo Maaningan ja Martti Vainion jälkeen ei ole ollut kuin yksittäisiä valonpilkahduksia: joku maratonvoitto ja keskimatkan mestaruus mutta siinä kaikki. Voisitko joulupukki tuoda kestävyysjuoksijoille hullunkiiltoa silmään ja korkeanpaikanleirillä rehellisin keinoin hankittua happirikasta verta suoniin. Minulle riittää, jos joku suomalainen juoksee ensi keväänä Tokiossa kultaa sekä viidentuhannen että kymmenentuhannenmetrin juoksussa. Ihan niin kuin Lasse aikoinaan. Ja voihan siihen päälle lätkäistä vielä Maratonin olympiavoiton. Onnistuihan se Paavo Nurmeltakin.

Suomi-Ruotsi yleisurheilun maaottelu Stadionilla. Lasse Viren johtaa. Kuva: 1980 Helsinki
Valokuvaaja: Pasanen Reijo. www.Finna.fi

Kuopio Kalpa konttaa pahasti. Jotain tartteis tehdä ja nopeasti. Voisitko joulupukki tuoda Kalpalle pari kentällistä maailmanluokan tähtihyökkääjiä ja pari kivenkovaa pakkiparia. Heitä siihen mukaan vielä valmentaja Jukka Jalonen, että saadaan oikein iso ralli päälle. Mulle riittää, että toukokuussa Niiralanmontun kattoon ripustetaan SM-liigan mestaruusviiri.

Satakunnan kansa 7.2.1949. Kuvaaja Sven Raita. www.Finna.fi

Ja lopuksi sitten tämän Kuopion murheenkryyni ja häpeäpilkku, eli Mölymäen Savon Sanomat Areena. Hallitsevalla suomenmestarilla on koko Veikkausliigan surkein kotiareena. Vain yhdellä puolella kenttää on katettu katsomo ja toisella puolella aurinkokatsomoksi ristitty puupenkkihökötys. Ai että hävettää! Voisitko joulupukki käydä muutaman kuopiolaisen isorikkaan taskuilla ja tuoda puuttuvat miljoonat uuden jalkapallostadionin rakentamista varten. Kyllä niitä raharikkaita täältä löytyy. Ja voithan sinä piipahtaa tullessas vaikka Siilinjärven kautta. Siellä asuu tätä nykyä 50 kappaletta Eurojackpot-miljonäärejä. Luulis heidän sukanvarresta jotain löytyvän.

01.05.1972 Helsinki, Hakaniementori, Valokuvaaja Rista Eeva. www.Finna.fi

 

Joulukalenteri 11. luukku: Koska meillä on joulu?

On pirullista, jos muisti rupeaa pätkimään. Sitä tapahtuu näin vanhemmalla iällä yhä useammin. Syy ei tarvitse olla minkään muistisairauden. Pää on vain yksinkertaisesti niin täynnä, ettei uutta asiaa tahdo mahtua sisään. Olisi hienoa, jos pääkopan voisi formatoida kuten tietokoneen kovalevyn. Mutta me emme ole koneita.

Olen huomannut, että erityisesti nimimuisti tahtoo tökkiä oikein urakalla. Välillä kuulee puhuttavan ihmisestä, jonka nimi kuulostaa tutulle, mutta naamaa en saa millään mieleen. Tai näen väkijoukossa kaverin, jonka kasvot vaikuttavat pirun tutuilta, mutta nimestä ei ole mitään käryä. Tähän lieventävänä asianhaarana todettakoon, että jos kyseessä on koulukaveri vuosikymmenien takaa, ei olemus ehkä muistuttaa enää sitä ala-asteen luokkakuvan pientä naperoa. Ikääntyminen turvottaa, rypistää ja nahistaa meidät lähes tunnistamattomiksi, enkä ole tässä mikään poikkeus. Pikemminkin vahvistan sääntöä.

Eräs kaveri neuvoi aikoinaan kikan, jolla tutulta voi udella nimeä tuntematta häpeää. Kysyt vain rohkeasti:

- Mikä sun nimi on?
- Joni
- Kyllä mä sen muistan! Mutta se sun sukunimi?

Tai toisinpäin:

- Mikä sun nimi on?
- Pitkämäki.
- Kyllä mä sen tiedän! Mutta entäs sun etunimi?

Jos vastauksena tuleekin kokonimi, kuittaa se näin:

- Mikä sun nimi on?
- Pitkämäen Joni.
- No kyllä minä sen oikeesti muistin! Vitsi vitsi.

Koska meillä on joulu, muistuu mieleen menneet aatot ja lahjanjakokeikat. Saahan nähdä, vieläkö sitä joskus joutuu samoihin hommiin. Vaikka muisti pelaa vielä kohtuullisen hyvin, olen kehitellyt muutaman muistiniksin tulevaisuuden varalle. Jos vien aattona lahjoja lapsenlapsille enkä muista kuka olen, mietin tätä: Kenen ansiosta Huuhkajat pelasivat vuoden 2020 jalkapallon EM-kisoissa? Silloin hoksaan, että minähän olen joulukanerva! Siis niin kuin Markku Kanerva. Tai hetkinen... Oliko se sittenkin Teemu Pukki?

(Kuvat: Pixabay)

Joulukalenteri 10. luukku: Joulupukki puree ja lyö

Suomi saa uuden hallituksen, vaikka ei sitten saakaan. Vetäjä vaihtuu mutta samat naamat pyörittävät ministerisalkkuja. Hassua.

Nyt olisi tulevalla hallituksella tilaisuus järjestää pikkujoulut. Pikkujouluihin tuodaan usein lahjapaketteja, jotka jaetaan osallistujien kesken. Jos kohdalle sattuu oma paketti, se pitää vaihtaa. Sama pätee tämän hallituksen pikkujoulussa. Jokainen ministeri voi tuoda oman salkkunsa ja laittaa sen suureen säkkiin. Sitten erehdyttävästi Antti Rinnettä muistuttava joulupukki jakaa kullekin uuden salkun. Voi mikä riemu siitä syntyykään! Ja jos kohdalle sattuu oma salkku, ei muuta kuin arvotaan uudestaan.

Pikkujoulukappaleeksi sopii M.A.Nummisen Joulupukki puree ja lyö. Komediallinen tilaisuus vaatii humoristisen taustamusiikin.

Joulukalenteri 9. luukku: Joulun sukkelin kirkastuminen

Joulun paras hiljentymispaikka on pikkainen kappeli. Tosin hiljaisuutta saattaa joskus rikkoa papin herjaus. Hän rukoilee ja hinkkaa päästäen tuskan parahduksen: hoitaisiko joku arkun orvolle? Voisiko joku jo päästää papin tuskasta? Käy sääliksi tuota Kaukalon Pekkaa.

Joulukiireet eivät anna armoa. Koska meillä on kaarat harvassa (vain yksi auto taloudessa), meikäläinen sortuu vimmaan tuttuun: joka paikkaan pitää päästä vauhdilla. Vaimon kanssa kiidettiin huumassa niin, että ajettiin päin kuravallia ja vinkkari meni ruttuun. Naamalleni lensi kumit ja nasta, mutta muuten selvisimme ilman henkilövaurioita. Kolarin jälkeen totesimme molemmat, että oli se hillitön kurvi!

Jouluruuaksi hankimme kinkkuruukun, rosollia ja lohta. Juhlapöydästä löytyy myös tutunomaisia virvokkeita: pikaiset limpsat ja syksyistä ruskapunkkua, joka on sopivan kuivaa ja nasevaa. Sitä ryystetään ruuan kanssa mukitolkulla ja jälkiruuaksi sitten pikkaiset kahvit. Meidän jouluhetki on muutenkin suora ja huoleton, ei mitkään hurjat kutsut. Toivottavasti teillä lukijoillakin on rauhallinen joulu, eikä kukaan loukkaa toista tai pyydä suksimaan kuuhun.

(Lukuvinkki: tarina sisältää sananmuunnoksia)

Joulukalenteri 8. luukku: Joulupukin historia

Tänään menen vähän siitä, missä aita on matalin eli kopsaan tähän joulupukin historian wikipediasta. Pahoittelut tästä, mutta aina välillä ei tekstiä synny. Tänään oli se päivä.

Nykyisin kansainvälisesti tunnetun joulupukin taustalla on 300-luvulla elänyt Myran piispa Pyhä Nikolaus. Hänen kotikaupunkinsa Myra sijaitsi Anatoliassa, Turkissa. Pyhää Nikolausta pidettiin keskiajalla lasten suojelijana. Esimerkiksi Alankomaissa lapsille jaettiin lahjoja Nikolauksen päivänä 6. joulukuuta. Tapa levisi hollantilaisten protestanttien mukana Pohjois-Amerikkaan. Nimensä Santa Claus sai hollannin Sinterklaas-nimestä, joka puolestaan polveutui Nikolauksesta.

Suomessa lahjoja jakava Nikolaus tuli tunnetuksi 1800-luvun alussa. Tavan levitessä maahan se yhdistyi suomalaisten joulunajan naamiohahmojen kanssa. Syntyi suomalainen joulupukki, joka perinteisesti pukeutui harmaaseen turkkiin.

Yhdysvaltalainen Haddon Sundblom, jonka isä oli ahvenanmaalaista syntyperää ja äiti Ruotsista, piirsi vuonna 1931 Coca-Colalle joulumainoksen, jossa oli joulupukki. Ensimmäistä kertaa Sundblomin Pukki esiintyi Saturday Evening Postissa vuonna 1931. Lyhyessä ajassa tämä hahmo vakiintui, ja niinpä nykyisinkin ovia kolkuttelee punanuttuinen Pukki.

(Teksti: Wikipedia. Kuva: Pixabay)

Joulukalenteri 7. luukku: Sano se sävelin

Haastattelin julkkiksia ja utelin, mikä joululaulu resonoi juuri heidän sielua. Kaikki vastasivat mielellään kyselyyn ja vastaukset olivat yllätyksellisiä.

Ex-pääministeri Antti Rinne ehti kiireiltään pysähtyä miettimään ja valinta oli kuulemma ajankohtainen:
- Se on se "en etsi valtaa loistoa"

Kokoomuksen puheenjohtaja Orpolta vastaus tuli kuin tykinsuusta:
- "Petteri punakuono, oli poro nimeltään. Ollut ei loiste huono Petterimme nenänpään!"

Huuhkajien Markku Kanerva totesi, että kun hän otti päävalmentajan pestin, ilmassa oli paljon epävarmuuksia. Varsinkin Teemu Pukin kutsumista joukkueeseen piti harkita pitkää.
- Kuuntelin iltaisin joululauluja ja hyräilin: "Pukki ovelle kolkuttaa, tokkopa sisälle tulla saa"

Kiuru Sakari HKM, Valokuvaaja

Helsingin kaupunginmuseo

Suomen mäkihyppyjoukkueen päävalmentaja on jo valmis heittämään pyyhkeen kehään. Menestystä ei tule ja suunta on vain alaspäin
- Totesin kavereille, että otetaan vähän rennommin ja varaudutaan siihen, että tämä saattaa loppua pian. Lauloin meidän pikkujouluissa "Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika"

Poliisin entinen ylipäällikkö Jari Aarnio vastasi, että nyt kun edessä on vankilajoulu, yksi kappale on ylitse muiden.
- Ura on taaksejäänyttä elämää. Tänä aattona lauletaan "Jouluyö, juhlayö. Päättynyt kaikk on työ".

Perussuomalaisten Jussi Halla-Aho oli hyvällä tuulella. Hän kertoi, että kun pääministeri Antti Rinne erosi, perussuomalaisten puoluetoimistolla laitettiin soimaan: "No onkos tullut kesä nyt talven keskelle":