1984: Kun joulupukki lensi risteilyohjuksella Lappiin

Muistatteko vielä, kuinka jouluna 1984 neuvostoliittolainen risteilyohjus harhautui Lappiin ja putosi jään läpi Inarijärveen? Minä muistan. Tapauksesta nousi suuri kohu ja se oli pääuutinen ympäri maailmaa. Nyt on selvinnyt, että tuo uutinen oli fakenews ja todellisuudessa kaikki kävi näin:

Jo varhain ilmastonmuutos herätti huolta siitä, miten joulupukki pääsee liikkeelle, jos jouluna ei ole lunta. Joulupukkia ohjeistettiin joululaulussa mm. näin:

Jollei jouluna ole lunta, kuorma-autonko lainaa hän?
Vaiko lahjoineen junan tungokseen pukin luulet pyrkivän?
Mutta naapurin pieni Ville
Oivan aatteen keksikin
Jospa Korvatunturille pukki ostais helikopterin

Tämä valokuva löytyi Suomen armeijan arkistosta. Kuvassa joulupukki on hetki sitten pelastettu pudonneesta raketista ja seisoo kylmissään Inarijärven jäällä 28.12.1984. Valokuva on julistettu salaiseksi, kuvaaja Heikki Sarviaho

Kehitys kehittyy ja vuoden 1984 joulupyhien jälkeen joulupukki päätti testata risteilyohjuksen soveltuvuutta tuleviin lahjakuljetuksiin. Kokeilu epäonnistui surkeasti ja raketti päätyi Inarijärven pohjaan. Koska risteilyohjukset eivät olleet kovin suosittuja lasten saatikka aikuisten keskuudessa, YK kokoontui hätäistuntoon ja joulupukin moka päätettiin salata peitetarinalla. 

Peitetarinassa joulupukin raketti vaihtui Neuvostoliitton SS-N-3 risteilyohjukseksi. Kuva: Pixabay

YK:n salaisessa hätäistunnossa syntipukiksi suostui suuri ja mahtava Neuvostoliitto, sillä heillä ei ollut mitään menetettävää: kommunistisessa valtiossa ei vietetty joulua ja risteilyohjuksien testaaminen oli puna-armeijalle arkipäivää. Jos he väittävät yhden neuvostoraketin harhautuneen puolueettoman maan erämaajärveen, muilla mailla on helppoa kuitata virhe anteeksiannetuksi ja joulupukki säästää kasvonsa. Tarina meni läpi kuin väärä raha.

Seuraavana(kin) jouluna pukki matkusti turvallisesti porojen vetämällä reellä ja jätti ohjuskokeet tuohon yhteen epäonnistuneeseen kertaan.

Neuvostoliiton ohjuskokeesta tehty valeuutinen löytyy tästä linkistä:

MTV:n Uutiset 2.01.1984

70-luvun piisamilive

Tositarina lapsuudestani 70-luvulla, jolloin kesälomat olivat pitkiä ja aurinko paistoi aina. 

Ala-asteen kevätjuhlan päätyttyä lähdin viettämään kesälomaa mummin mökille Miekkaveden rannalle. Kotoa mökille tuli matkaa n.15 km. Pyöräilin sen vaihteettomalla Tunturiponilla reilussa tunnissa. Ennen kesämökin tienhaaraa piti polkea ainakin 100 kilometriä pitkä Maijalansuora, eikä suoran pää tuntunut lähestyvän ollenkaan. Siltä se pienestä pojasta tuntui. Otetaan tuosta matkasta pari nollaa pois, niin ollaan lähempänä totuutta.

Mummin kesämökki 70-luvulla

Maijalansuoran varrella, aivan maantien vieressä, sijaitsi pieni lampi. Lampi ei ollut paljoa kerrostalon olohuonetta suurempi ja kuumana kesänä se saattoi kuivua olemattomiin. Pidin lammen rannalla mehutauon kun huomasin vedenpinnassa elämää. Jokin eläin ui minua pakoon vastarannalle. Se oli piisami!

Tämä piisami ei ole 70-luvulta. Piisamien kuvituskuvaa: Pixabay

Voi sitä riemua! Piisami jäi vastarannalle katselemaan epäluuloisesti kuin sanoen: "suksi sinä ...kuuseen." Pidimme hetken tuijotuskisaa, kunnes piisami sukelsi lampeen ja minä jatkoin pyöräilyä mökille.

Kohtaaminen oli niin kiehtova että halusin ikuistaa sen filmille. Isä ja äiti kävivät paria vuotta aiemmin Teneriffalla ja toivat tuliaisena kaitafilmikameran. Pyysin kameraa lainaan, latasin siihen filmirullan (filmin kesto n. 3 minuuttia) ja pyöräilin uudestaan lammelle. Kesäinen aurinko paistoi kirkkaasti ja kuvausolosuhteet olivat täydelliset. Vain kuvauskohde puuttui.

Tiesin jo siinä vaiheessa, että lammella asusti piisamipariskunta. Eläimet olivat tottuneet maantiellä kiitävien autojen ääniin, mutta lammen rannalle saapunut oudonhajuinen kaksijalkainen oli pelottava ilmestys. Piisamit pysyivät visusti piilossa, eikä niitä voinut kuvata.

Kaitafilmikameran kolmen minuutin filmirulla ei antanut armoa: kaikki piti kuvata kerralla purkkiin. Jos filmi epäonnistui, se oli voi voi. Istuin aikani hiljaa rannalla kunnes kyllästyin kyttäämiseen ja aloin jutella itsekseni tyyliin:
- Tulkaa nyt sieltä niin otetaan vähän kuvia. En minä mitään pahaa tarkoita.

Sitten tapahtui ihme: noin vajaan kymmenen metrin päästä vastarannan heinikosta ilmestyi pieni ruskea olento. Se kulki varovasti veden äärelle ja tuijotti minua herkeämättä. Tästä rohkaistuneena jatkoin ääneen höpöttämistä. Piisamin uteliaisuus heräsi, se pulahti veteen ja ui pää pinnalla suoraan minua kohti. Otin varovasti kaitafilmikameran esiin, tähtäsin uimaria ja annoin kameran laulaa.

Kameran ääni sai piisamin pysähtymään juuri kun se oli rannan tuntumassa. Sitten eläin ui hetken edessäni, palasi tulosuuntaan ja kömpi märkänä ylös mättäälle piiloutuen heinikkoon. Esitys päättyi.

Lähetin filmirullan postitse kehitettäväksi ja parin viikon kuluttua postilaatikosta löytyi valmis kolmen minuutin elokuvakela. Laiton välittömästi filmin projektoriin ja kas: kuvaus onnistunut! Valkokankaalla näkyi kesäinen lampi ja sen pinnalla uiva pikkuinen piisami. Loistavaa! Olo oli kuin David Attenborourghilla.

Valitettavasti tuo filmi on aikojen ja monien muuttojen saatossa kadonnut, joten jäljellä on vain muistikuvat. Piisamit ovat yleisiä ja mm. Kuopion Väinölänniemellä niitä näkee melkein joka kevät jäidenlähdön aikaan. Kohtaaminen lammella ja siitä kuvattu "luontodokkari" jäi muistoihin yhtenä lapsuuden kohokohtana.

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA RAKKAAT LUKIJANI ❤

Tässä lisää lapsuuden eläintarinoita:

Kolibrit Suomen kesäyössä

Ristilukki kirjahyllyssä
Se suurin kala joka pääsi karkuun
Pieni biologi

Long live live!

Rock on elämänasenne.

Huomenna tulee täyteen tasan vuosi siitä, kun kävin viimeksi livekonsertissa. En juhli merkkipäivää. Keikka oli Raskasta Joulua 13.12.2019, paikkana Kuopiohalli. Lavalle nousivat mm. Marco Hietala (Nightwish), Tuble Salmela (Lazy Bonez), Tommy Karevik (Kamelot) ja Floor Jansen (Nightwish). Täydellinen kaksituntinen joululauluja heviotteella. Illan jälkeen olo oli iloinen, jouluinen ja onnellinen. 

Tuntuu käsittämättömältä, että tuosta kului jo vuosi. Tänä vuonna oli suunnitelmissa Herra Ylpön ja Semmareiden keikat, Suonenjoen mansikkakarnevaalit (esiintyjinä mm. Olavi Uusivirta ja Timo Rautiainen & Niskalaukaus), Kuopiorock ja Hassisen Koneen stadionkeikka Tampereen Ratinalla. Sitten tuli korona ja kaikki peruuntui. 

Kuningas Hanhiniemi Kuopion Henry's Pubissa 2019.

Koska keikoille ei pääse/uskalla mennä, muistelen sitten menneitä. Tässä kymmenen mieleenpainuvinta livereissua 2010-luvulta, olkaa hyvä (otsikoissa linkki itse tarinaan):

1. Kuopiorock 25 - 26.07.2014

2014 Kuopiorockin pääesiintyjänä rokkasi The Scorpions. Aurinkoisia päiviä ja hyvää musiikkia, mitä muuta voi vaatia? Mieleen jäi myös Therapyn laulajan heiluttama "I love Anal" t-paita.

The Scorpions

2. Linkin Park live in Himos Park 31.08.2015

Linkin Park veti huikean keikan Himoksella. Ehdin siis nähdä Chester Benningtonin livenä pari vuotta ennen hänen kuolemaa, onneksi. R.I.P Chester.

3. Verjnuarmu ja Kuhtumattomat vieraat 2015

Tähänastisen elämäni ainoa levynjulkaisukeikka, kiitos vaimon. Verjnuarmu pyysi faneilta valokuvia näyttelyä varten, vaimo lähetti yhden ja palkinnoksi saimme kutsun Kuopion Museolle. Erinomainen bändi, erikoinen näyttely ja hieno keikka. Valitettavasti panostus ei kuitenkaan kantanut, vaan bändi lopetti pari vuotta myöhemmin.

4. Eppu Normaali 8.07.2016 Kuopion Viinijuhlat

Edellisestä Eppujen keikasta ehti kulua meikäläisellä 12 vuotta, joten odotin tätä kuin kuuta nousevaa. Bändi lunasti odotukset, yleisö ei, eli keikka oli ikimuistoinen niin hyvässä kuin pahassa.

Eppu Normaali ennen sateenvarjomerta

5. Tervofest 2016: Sähköä ilmassa?

Olimme kokemassa ja näkemässä ensimmäisen ja viimeisen Tervofestin syksyllä 2016. Luonnonvoimat sekoittivat illan pakkaa eikä ilmassa ollut todellakaan sähköä. Eikä pistorasioissa. Keikalla nähtiin mm. Lazy Bonez, Mira Luoti ja Verjnuarmu.

Tervofest

6. Billy Joel, Wembley Stadium Lontoo 2016

Vaimo järjesti yllätyksen ja vei minut synttärien kunniaksi Lontooseen katsomaan Billy Joelia. Päivällä kierreltiin kaupungilla ja illalla suunnistimme 68.000:nen muun kanssa Wembley Stadiumille. Paras keikka IKINÄ!

Wembley Stadium, Lontoo

7. Maj Karma. Henry's Pub Kuopio 1.04.2017

Yksin kotona, lauantai, mitähän tekisi? Henry's Pubissa esiintyy Maj Karma eli sinne siis. En tiennyt bändiltä kuin pari kappaletta mutta tämän illan jälkeen minusta tuli fani isolla äffällä.

Maj Karma ja tv:stä tuttu (Vain Elämää) Herra Ylppö

8. Queen ja Adam Lambert, Hartwall Areena 19.11.2017

Aika mahdoton ajatus, että kukaan uskaltaisi astua edesmenneen Freddie Mercuryn saappaisiin. Tämä keikka kuitenkin todisti, että Adam Lambert on sille paikalle paras vaihtoehto. Erittäin koskettaja, jopa hieman silmäkulmia kostuttava keikka, joka kunnioitti Freddien muistoa.

Queen ja Adam Lambert

9. Depeche Mode Hartwall Areena 18.02.2018

Meille Depeche Moden toisen kerta Helsingissä. Edellisestä keikasta aikaa 5 vuotta. DM oli edelleen visuaalisesti upea, soundillisesti koukuttava, herkkä, kiukkuinen ja ennen kaikkea ROCK.

10. Alice in Chains Oulussa 2019

Siteeraan tässä vaimoani kun häneltä kysytään mielimusiikista: Mitä synkempää, sen parempaa. Alice in Chainsin biisit ovat synkkyydessään niin kauniita, että molemmilla irtosi kyynel keikan ensimmäisten riffien aikana. Päivä kierreltiin Oulussa eikä sekään ollut yhtään paskempi kaupunki.

Oulun keikalla joimme ja kuuntelimme Roosteria. AIC fanit tietävät mitä tarkoitan.

Positiivinen on uusi negatiivinen

Viime uutenavuonna ajattelin, että tästä tulee hyvä vuosi. Kaikenlaista suunnitelmaa ja ulkomaan reissua oli edessä. Terve, iloinen, tasapainoinen ja onnellinen. Mikä voisi mennä vikaan?

On joulukuu, istun sohvalla 6 kg lihavampana kuin keväällä, tuijotan tv:tä ja siemailen olutta. Ulkona on kylmää, pimeää ja koronaa. Riskiryhmäläisenä en viitsi ottaa ryhmässä riskiä altistua holtittomaan käytökseen. Siksi käyttäydyn holtittomasti vain neljän seinän sisällä. Turvallisesti.

Etätöissä jo 8 kuukautta putkeen.

Jos jotain positiivista vuodelle 2020 pitää kaivamalla kaivaa, niin olen löytänyt uudestaan lukuharrastuksen. Vuoden saldo tähän mennessä 13 kuunneltua ja 7 luettua kirjaa.

Tänä vuonna olen pessyt käsiä enemmän kuin koko elämäni aikana. Se on aika paljon 60-luvulla syntyneelle jantterille. Kerran kävin testissä, mutta onneksi tulos oli negatiivinen. Se oli positiivista. Tuntuu että käsitteetkin heittävät häränpyllyä näinä aikoina. Kukaan ei halua olla positiivinen. Positiivinen on uusi negatiivinen.

Kun ulkomaille ei päästy, niin reissattiin sitten kotimaassa. Juhannuksena oltiin Nilsiän tahkolla.

Kilometrejä tuli myös pyöräillen. Tässä Vehmersalmen lenkki yhteensä 100 km.

Suomestakin löytyy ainutlaatuisia paikkoja: maailman suurin puukirkko Kerimäellä.

Korona ei päässyt unohtumaan missään vaiheessa.

Epidemiat pyyhkivät ympäri maapalloa aika ajoin: Edellinen rankempi ihmisharvennus tapahtui sata vuotta sitten, kun espanjantauti tappoi neljän vuoden aikana n. 30 miljoona ihmistä (wikipedia). Vaikka tämä saattaa olla once in a lifetime kokemus, niin olisin mielelläni tätä kokemusta köyhempi. 

Haminalahden kulttuuripolku Kuopio

Orinoron rotko Leppävirralla.

Pieni Karhunkierros,Kuusamo.

Leivonmäen kansallispuisto, Joutsa.

Sitten viikon tv-vinkki: 

Oletteko katsoneet Yle Areenasta Majavaliveä? Aivan mahtava! Majavalivessä seurataan majavan elämää Evon luonnonsuojelualueella. Kameroita on neljä: työmaa (metsäinen joki jonka rannalta majavat hakevat puuta), metsälampi, pesän laita ja itse pesä. Kuvakulma vaihtuu rauhalliseen tahtiin kamerasta toiseen. Kuuden tunnin tuijottamisen jälkeen näin viiden sekunnin vilauksen uivasta majavasta! Upeaa! Tänä hektisenä ja lyhytjännitteisenä aikana majavaliven katselu toimii kuin piikki rauhoitusainetta. Suosittelen!

Majavalive

Hyvää itsenäisyyspäivää suomalaiset!

Leivonmäen Kansallispuisto Joutsa, 4.10.2020

Lokakuisena sunnuntaina Pekka Pouta lupasi auringonpaistetta, mutta sää olikin pilvinen ja pari sadekuuroa sattui matkan varrelle. Pakkasin aamulla kamat ja suunnistin autolla kohti Keski-Suomea. Poikani tuli tyttöystävänsä kanssa Lahdesta ja tapasimme puolivälissä Joutsassa, Leivonmäen kansallispuistossa.

Koskikaran kierros alkaa Rutalahden koulun parkkipaikalta.

Ensimmäinen retkikohde oli Koskikaras kierros. Polku esittelee Rutajokea ja sen sympaattisia pikkukoskia. Itse kierros ei ollutkaan kakunpala, sillä eksyimme puolessa välissä ja jouduimme palaamaan samaa reittiä takaisin. Sillan kohdalla tuli vastaan pariskunta, joka oli yhtä pihalla kuin me.
"Me oletettiin, että täällä on karttatauluja"

Tällä kertaa patikointiin tällä kokoonpanolla.

Koskikaran kierroksen parkkipaikalla sijaitsee kyltti, jossa reitti on piirretty maastoon pienenä ympyränä ilman yksityiskohtia. Satunnaisen matkailijan parannusehdotus: paremmat opasteet kiitos.

Seuraavana oli vuorossa Harjunkierros. Samalla reissulla poikkesimme Joutsniemessä. Niemi kiemurtelee pitkänä ja loppupeleissä patikointimatka kaksinkertaistui 8.3 kilometriin. Se ei haitannut, sillä niemi oli näkemisen arvoinen.

.

Joutsniemen valloittajan on helppo hymyillä.

Maastopyöräilijöille harjumaasto on ihanteellinen.

Joutsniemen taukopaikalla sijaitsee laavu, kaksi nuotiopaikkaa, pari pitkää pöytää penkkeineen, puuliiteri ja vessa. Sosiaalisen etäisyyden säilyttäminen näin korona-aikana onnistui hyvin. 

Rutajärven vedenpintaa on laskettu rajusti 1800-luvulla. Tällä ehkäistiin kevättulvien aiheuttamia vahinkoja. Rutapohjan kanavan valmistuttua vuonna 1853 vedenpinta aleni noin kaksi metriä. Toisen kerran vedenpintaa laskettiin vuonna 1894 kokonaista 1,5 metriä. Hankkeiden vaikutuksesta Rutajärveen syntyi parisataa pikkusaarta. Joutsniemen rinteillä näkyy entistä rantakivikkoa.

Joutsniemen rannoilla sijaitsevat isot, neliönmalliset kiviröykkiöt liittyvät alueen paikallishistoriaan, todennäköisesti vesijättömaiden rajaamiseen. Röykkiöiden tarkkaa ikää ei tiedetä. Teksti: Luontoon.fi

Pieni anekdootti: Rutajärven rannalla sijaitsee F-1 kuljettaja Sebastian Vettelin huvila.

Kansallispuiston statusvaikutusta ei voi yliarvioida. Meikäläinenkin ajoi Kuopiosta kaksisataa kilometriä Joutsaan vain nähdäkseni Leivonmäen kansallispuiston. Kaksi uutta, Salla ja Evo, perustetaan muutaman vuoden sisällä. Upeaa! Kansallispuistot luovat glamouria ja houkuttelevat tavallisia sohvaperunoita metsään. Ihmiset saavat elämyksiä ja luonto kiittää suojelualueista. 

Leivonmäki on sympaattinen ja alueellisesti sirpaleinen kansallispuistolle aivan Rutalahden kylän kuppeessa. Meillä jäi näkemättä Haapasuo, jonka suojelemisesta koko kansallispuisto sai aikanaan alkunsa. Haapasuota ojitettiin ja kuivattiin turvesuoksi kunnes 1970-luvulla heräsi ajatus soiden suojelemisesta. Leivonmäki perustettiin vuonna 2002 ja se on järjestyksessään Suomen 35. kansallispuisto. Tämän(kin) alueen kohtalo oli siis vaakalaudalla. 2000-luvulle tultaessa ojat täytettiin ja suoalue ennallistettiin kaatamalla puut pois. Edellisen sukupolven virheet korjataan suo kerrallaan.

Tämän vuoden kansallispuistosaldo on 5:

Riisitunturin kansallispuisto, Oulangan kansallispuisto, Koloveden kansallispuisto, Tiilikkajärven kansallispuisto (esittely on vuodelta 2017) ja Leivonmäen kansallispuisto.

.