Eräs kanta-asiakkaista oli papparainen, joka tuli Tunturimopollaan kerran viikossa ostamaan jotain pientä tavaraa. Miehen tunnisti helposti siitä, että hänellä oli kypärä väärinpäin päässä. Avokypärän kaulaosa oli miehen kasvoilla ja etuosa kaulassa.
Eräänä kesäisenä hellepäivänä kannoin takapihan lastaussillalle neljänkymmenenkilon sementtisäkkejä, kun yksi säkeistä repesi ja hajosi syliini. Ei auttanut muu kuin hakea harja ja rueta lakaisemaan. Kun olin saanut suurimman osan sementtijauhosta roskikseen, lakaisin vielä lastaussillan puhtaaksi. Tilanne korjattu.
Hetken päästä samainen kypärä väärinpäin -pappa tuli myymälään naama raivosta punaisena. Hän marssi suoraan tiskille ja huusi: - Kuka helvetti on sotkenut minun moponi?!?!? Lähdin hänen kanssaan takapihalle ja koko tragedia paljastui. Papan mopo oli parkattuna lastaussillan alle, ja minä olin lakaissut pari kiloa sementtijauhoa suoraan mopon päälle. Mopon piti olla kirkkaan punainen, nyt se oli vaalean harmaa. Pahoittelin ja pesin ajopelin puhtaaksi.
Sinä kesänä saimme lavallisen Kiinassa tehtyjä vasaroita. Vasarat laitettiin asiaan kuuluvasti koriin näkyvälle paikalle ja hintalappu päälle: "Osta vasara kesämökille 2 mk ". Kiinnostuneita oli, mutta kun vasarassa luki made in China, ei kauppa tahtonut käydä. Kokeilimme toista hinnoittelupolitiikkaa. Nyt tarjouskoriin laitettiin kyltti: "Osta kaksi vasaraa kesämökille, yhteensä VAIN 5mk". Vasarasta tuli myyntimenestys ja ne menivät alle viikossa.
Siihen aikaan ei vielä tunnettu hoitoonohjausta eikä työntekijöiden henkeä haisteltu aamuisin. Meilläkin oli rakennustarvikemyyjänä keski-ikäinen, alkoholisoitunut sinkkumies Kisse, joka oli armoitettu työmies, jos vain ei ollut krapulassa. Satuin olemaan paikalla, kun hänellä oli vähän huonompi päivä eräänä heinäkuisena maanantaina.
Myymälään tuli helsinkiläinen eläkeläispariskunta, joilla oli kesämökki jossain lähikunnassa. Asiakkaat olivat vailla kaikenlaista timpuritavaraa, mm. teräsnauloja. Kisse keräsi teräsnauloja tärisevin käsin ja hikoili silminnähden tuskissaan. Kun naulat oli laskettu, hän ilmoitti asiakkaille hinnan:
-Se on kymmenen markkaa.
Pariskunnan rouva kukkahatussaan päästi ällistyneen huudahduksen ja tokasi Kisselle:
- Hirveä hinta! Hesan Rakeessa nuo naulat olisivat maksaneet viisi markkaa!
Kissellä napsahti jotain päässä. Mitään sanomatta hän otti paperipussin, jossa naulat olivat, rutisteli sen kiihkeästi niin pieneksi mytyksi kuin mahdollista ja laukaisi koko nyytin roskikseen. Mökkiläiset olivat silminnähden kauhuissaan.
- Se heitti ne tuonne roskikseen, rouva parahti miehelleen uskomatta silmiään.
- Niin teki. Lähdetään.
Pariskunta riensi pois ja jätti ostokset tiskille. He eivät koskaan palanneet rautakauppaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti