Don't worry, be happy (ei mitään hätää)

Tänä aamuna tuli vähän kiirus. Heräsin, käytin koiran ulkona, sitten suihkuun, hiusten föönaus ja keittiöön lasi kädessä jääkaapille hakemaan tomaattimehua (ehkäisee kuulemma...vaivoja). Sitten ote lipsahti, lasi tipahti ja iskeytyi suoraan vasemman jalan pottuvarpaan kynteen. Siitä kimmoke seinään ja sirpaleita. Ei olisi kannattanut. En tiennyt osaavani niin monta kirosanaa, harvemmin kun tulee päästeltyä.

Varpaankynsi liekeissä, buranan vaikutusta odotellessa ajattelin, että oishan tässä voinut käydä paljon pahemminkin. Olisin voinut pudottaa varpaalle keittiöveitsen, joka olisi napsauttanut jänteen poikki. Siitä sitten ensiapuun vuotoa tyrehdyttämään ja leikkauspöydälle. Viikon päästä haava olisi tulehtunut ja vaarallinen sairaalabakteeri alkanut syömään miestä. Ensin amputoidaan nilkasta, sitten polvesta ja lopulta lääkäri olisi todennut, että tämä on todella harvinaista mutta tällä kertaa mitään ei ole tehtävissä: sinä kuolet.

Tai niinkuin keväällä, kun ostimme uuden (vanhan) auton. Päivää ennen matkalle lähtöä jarrut alkoivat reistaamaan. Oli lauantai eikä apua löytynyt mistään. Jarruputki oli ruostunut puhki, joten ajopeli piti vaihtaa vauhdissa. Onneksi saimme lainaan toisen auton ja viikon reissu meni yli odotusten. Paljon pahemminkin olisi voinut käydä. Jarrut olisi voineet pettää Lahti-Helsinki moottoritiellä 120 km tuntivauhdissa. Autoletkassa ei mitään tehtävissä, kuolonkolari ja elämä ohi koko porukalla. 

Kun burana viimein tehosi tuumasin, että kynsi mustuu ja lähtee irti lähipäivinä, mutta eihän mulla ole oikeasti mitään hätää. Uusi kynsi kasvaa tilalle. Ei harmittanut enää yhtään, vähän vaan jomottelee.