Hurja muodinmuutos

Kyllä minäkin jotain muodista tiedän. Lukekaa vaikka muotiblogi. Muodissa ärsyttää eniten epäkäytännöllisyys, epämukavuus, rahastus ja jatkuva vaihtelu. Eli ei voisi vähemmän kiinnostaa.

Elin ysärillä vielä kasarin hengessä. Puin päälleni olkatoppauspikkutakkeja ja pillifarkkuja. Mitäs sitä vanhaa ja hyväksi havaittua vaihtamaan. Maailma ympärillä muuttui nopeasti ja jätti minut jälkeensä. Tähän saumaan sattui tapaus, joka todellakin ravisteli hereille.

Olimme tulleet maalta kaupunkiin ostoksille (shoppailemaan) ja päätin ostaa uudet farmarihousut (farkut). Torin laidalla sijaitseva osuuskauppa (Sokos) vaikutti paikalle, mistä saa farmarihousuja. Edellisestä käynnistä oli aikaa ja tietenkin kaikki oli sillä välin muuttunut. Rakennus oli remontoitu eikä mikään ollut ennallaan. Taas kerran totesin, että maailma muuttuu liian nopeasti enkä pysy perässä. Ja sekös ärsyttää.

Etsin hengareista housuja ja tapani mukaan koppasin pari ensimmäistä, jotka näyttivät suhtkoht oikean kokoisille. Vaatteiden ostaminen on yhtä helvettiä eli mitä nopeammin koko tilanne on ohi sitä parempi. Sovituskoppiin mars ja sovittamaan.

Ei olleet farkut enää niin kuin kasarilla. Ei sinne päinkään. Kaikki muutokset, valinnan vaikeus, hikinen sovittaminen ja kaupassa pyöriminen kiristi maalaispojan pinnaa oikein tosissaan. Housut eivät miellyttäneet eikä minulla ollut aikomustakaan käydä koko osastoa läpi löytääkseni etsimäni. Tulin ulos sovituskopista ja yhytin myyjän, joka järjesteli vaatehyllyjä.

- Ei teillä satu olemaan sellaisia normifarkkuja? Suoria ja kapeempia lahkeesta? Tavallisia?

Myyjä katsoi minua yllättyneenä mutta kokosi nopeasti itsensä niin kuin asiakaspalvelun ammattilaisen tuleekin. Hän otti ojentamani farkut vastaan, viikkasi niitä tovin ja selitti sitten kärsivälliseen sävyyn:

- Teidän kannattaa varmaan katsoa tuolta miesten osastolta. Tämä on naisten puoli eikä täältä löydy miesten farkkuja. Meidän osastot vaihtoivat paikkaa viime talven remontissa.

Se tunne, kun elimistö pukkaa kaikista huokosista yhtä aikaa litran verran tuskanhikeä. Tunsin, miten puna levisi kaulasta päähän niin, että korvia kuumotti. Sillä hetkellä tajusin, miksi ne muutamat (nais)asiakkaat olivat katsoneet minua niin pitkään, kun painelin sovituskoppiin pari naistenfarkkuja kainalossani. Ja miksi housut olivat tuntuneet niin omituisen kireälle vyötäröstä mutta leveälle lantiosta. Kiitin myyjää opastuksesta, käännyin kannoillani ja palasin takaisin lähtöruutuun kiertämättä miestenosaston kautta.