Olosuhteisiin nähden hyvä päivä

Tuulta, sadetta, räntää, kylmää = toukokuu

 Tarkoitan että on toukokuu, sataa räntää vaakatasossa, lämpötila on plus kaksi, auto remontissa ja vaimo flunssassa. Mutta tänään oli tentti ja se käänsi päivän plussan puolelle.

Onkohan kukaan koskaan tutkinut, auttaako aamulla tuntia ennen tenttiin lukeminen mitään? Epäilen. Onneksi tuli luettua aikaisemminkin, muuten olisi käynyt kylmät. Koska autoa ei ollut, taapersin keskustan läpi räntäsateessa bussipysäkille ja numero vitosen dösään, niin kuin pääkaupunkiseudulla sanotaan. Ei meillä Savossa.

Bussipysäkin mainos

 Tentti meni hyvin ja olin helpottunut. Lisää helpotusta sain, kun juoksin tentin jälkeen oppilaitoksen vessaan. Vessan kaiuttimista soi Elton John, jonka mielipide tentistä oli It’s not sacrifice. Kaunis kappale mutta nyt ei sir Elton tiennyt, mistä lauloi. On todellakin uhraus lukea tutkintoa varten tällä iällä. Helppohan se on hoilata, kun hankkii kuukaudessa enemmän kuin meikäläinen koko elinikänä.

Tuulen raiskaama sateenvarjoni

Sitten taas ulos tuiskuun ja sateeseen, kuten Eput laulavat. Oli aika käydä hakemassa auto tohtorilta. En ole kovinkaan tottunut joukkoliikenteen käyttäjä, joten minulle kävi vanhanaikaisesti. Seisoskelin pysäkkikatoksessa tuulen suojassa ja tupakansavussa (joku nuori nainen teki meistä muista passiivisia tupakoitsijoita), kun paikalle kurvasi bussi. Katsoin numeroa ja tuumasin, että ei ole minun. Minun kyyti tuli perässä ja pysähtyi ensimmäisen bussin taakse. Oletin, että homma sujuu kuin taksitolpalla: ensimmäinen auto ottaa siihen menijät, lähtee liikkeelle ja perässä oleva ajaa kohdalle ja ottaa minut. Mutta sen sijaan minun bussikuski katsoi, ettei kukaan olekaan tulossa kyytiin, heitti vilkun vasemmalle ja kurvasi takaisin tielle. Siellä se nelonen meni, hämmästyneen katseeni saattelemana.

Kuopionliikenteen kartta

Pikainen silmäys aikatauluun joka kertoi, että seuraava vuoro tulee puolen tunnin päästä. Seisonko tässä puoli tuntia vetämässä henkosia naisen tupakansavusta vai jatkanko matkaa? Päätin jatkaa matkaa ja kävellä pari pysäkinväliä räntäsateessa. Eipä siinä mitään, olin sen verran hyvällä tuulella tentistä että sade, tuuli ja jalassa lonksuvat kumisaappaat eivät pilanneet tunnelmaa. Säikähdin tosin melkein ulosteet housuun, kun takaa saapunut ambulanssi möläytti hälytintään juuri kohdalla. Pääsi yllättämään täysin puskista ja mikä ääni! Puolen kilometrin päässä jäin pysäkille ja hyppäsin seuraavaan neloseen.

Korjaamolle tullessa olin asteen verran märempi ja asteen verran vähemmän hyvällä tuulella. Tunnelmaan sopi hyvin, että myrsky oli katkonut alueen nettiyhteyden ja maksuksi kelpasi vain käteinen. Minulla oli vain pankkikortti. Sovimme, että käyn kurvaamassa läheisellä ostarilla ja nostan rahaa seinästä. Pieni mutka matkaan mutta loppujen lopuksi kaikki hyvin. Paitsi, että korjaamo ei ollut tehnyt kaikkea, mitä pyysin. Katsastuksen korjauslistassa luki selkeästi, että yksi parkkivalo on palanut. Ei ollut korjattu. Asia korjattiin nopeasti ja vielä samaan hintaan, joten loppupeleissä minulle ei jäänyt mitään hampaankoloon.

Bussipysäkin mainos, sopii päivän teemaan

Kauppareissulla näin aivan kotikulmilla pakoputken maantiellä poikittain. Oli helpottavaa huomata, että auto-ongelmia on muillakin. Kaupassa koin päivän toisen säikähdyksen, kun tuntematon rouva avautui äkkiarvaamatta aivan vieressäni ja totesi ”Semmoista se oli, eikö?”. Jäi hämärän peittoon, mikä oli minkälaista ja milloin.

Ongelmia? Joku jätti pakoputken meidän kotikulmille.

Mutta tänä päivänä mikään ei saa mieltä synkkenemään, koska tentti on takana ja (ilmeisesti) läpäistynä. Tosin tulokset tulevat vasta kesäkuussa, joten saatan vielä muokata tätä tekstiä siinä vaiheessa.

Kauppareissulla huomasin, että Men in Yellow olivat saaneet Veljmiespatsaan paikoilleen Kauppahallin kupeeseen.