Rimpsalla

Kun lapset olivat pieniä, kodin ulkopuolinen sosiaalinen elämä oli aika olematonta. Joskus lapset sai lykättyä mummolaan ja pääsimme vaimon kanssa ihmisten ilmoille. Lapset tietenkin kyselivät, että minne ne äiti ja isä menevät. Vastaus oli aina sama: Rimpsalle.

Eräänä vappuna olimme lasten kanssa kaupungilla. Kävimme torilla tivolissa ja muuta asiaan kuuluvaa. Kun nälkä alkoi hiukomaan, suunnistimme ravintolaan syömään. Tyttäreni 5 v. astui sisään ravintolaan ja jäi ihmetellen katsomaan paikkaa.
- Missä me ollaan, isi?
- Me ollaan rimpsalla.

Sillä hetkellä tytön silmät aukesivat lautasen kokoisiksi, leuka loksahti auki ja syvän huokauksen kerä hän huudahti: Rimpsa!! Tyttö oli vihdoin päässyt siihen salaiseen, vain aikuisille tarkoitettuun paikkaan, jonne iskä ja äiskä aina välillä hävisivät.