Pohdiskelin tällaista tässä päivänä muutamana, kun tämä
maailma sähköistyy ja tieto liikkuu nopeammin kuin koskaan. Ennen sanottiin,
että kun jotain huonoa sattui, olit väärässä paikassa väärään aikaan. Nyt kun
jokaisella on kännykkäkamerat ja nettiyhteydet, kaikki paikat ovat vääriä
paikkoja ja kaikki ajat vääriä aikoja. Tässäpä esimerkkiskenaario eri
aikakausilta:
2014
Jalmarille on tullut ero. Jalmarin tyttöystävä jätti hänet
ja lähti uuden miehen mukaan. Jalmari tekee, kuten suomalainen mies tekee
tuossa tilanteessa: Lähtee baariin hukuttamaan murheensa.
Puolenyön aikaan Jalmarille tulee valtava ikävä. Hän yrittää
soittaa kännykällään Hilleville, mutta tämä ei vastaa. Jalmari laittaa pitkän,
katkeransuoloisen tekstiviestin ja lähettää sen ex-rakkaalleen. Sitten hän
ottaa lisää maljaa suruun.
Tunnin päästä Jalmari heitetään ulos baarista, koska hän on
alkanut haastamaan riitaa. Jalmari lentää katuun rähmälleen, oksentaa
vaatteensa ja kusee alleen. Paikalle sattuu nuorisojoukko, joka kuvaa koko
episodin kännykkäkameralla. Video on Youtubessa vartin päästä kaikkien
ihmeteltävänä. Videolla Jalmari tilittää ikäväänsä Hilleville. Jalmarin kaveri
laittaa Facebook –päivityksen: ”Jalmari lensi ulos baarista ja kusi housuunsa.
Kaverilla ei tunnu menevän hyvin. Klikkaa youtube-linkkiä.”
Kaiken tämän Jalmari lukee ja näkee aamulla netistä. Lisäksi
hän katsoo kännykästä lähetetyt viestit ja tuntee kauhua, kun huomaa lähettäneensä
tekstarin exälleen. Jalmari muuttaa pois paikkakunnalta ja vaihtaa nimensä.
1974
Neljäkymmentä vuotta aikaisemmin. Jalmarille on tullut ero.
Jalmarin tyttöystävä jätti hänet ja lähti uuden miehen mukaan. Jalmari tekee,
kuten suomalainen mies tekee tuossa tilanteessa: Lähtee ravintolaan hukuttamaan
murheensa.
Puolenyön aikaa Jalmarille tulee valtava ikävä. Hän yrittää
soittaa puhelinkopista Hilleville, mutta tämä ei vastaa. Jalmari palaa ravintolaan,
pyytää baarimikolta kynää ja paperia ja kirjoittaa pitkän, katkeransuloisen
kirjeen ex-rakkaalleen. Kirjeen hän taittaa taskuunsa ja ottaa lisää maljaa
suruun.
Tunnin päästä Jalmari heitetään ulos ravintolasta, koska hän on
alkanut haastamaan riitaa. Jalmari lentää katuun rähmälleen, oksentaa vaatteensa
ja kusee alleen. Paikalle sattuu nuorisojoukko, joka kuvaa koko episodin
kaitafilmikameralla. Kuvaaja vie filmin seuraavana arkipäivänä teetätettäväksi
valokuvausliikkeeseen. Filmi on valmis kahden viikon kuluttua. Kuvaaja esittää
sen kavereilleen ja he nauravat. Kaitafilmi on mykkä, joten kukaan ei muista,
mitä Jalmari tilitti kuvaushetkellä. Jalmarin kaverit puhuvat tapauksesta
Jalmarin selän takana.
Kaikesta tästä Jalmari on aamulla tietämätön, koska on
unohtanut illan tapahtumat. Krapulapäissään hän löytää taskustaan kirjeen.
lukee sen ja heittää roskikseen. Onneksi en koskaan lähettänyt tuota, hän
ajattelee.
1934
Neljäkymmentä vuotta aikaisemmin. Jalmarille on tullut ero.
Jalmarin tyttöystävä jätti hänet ja lähti uuden miehen mukaan. Jalmari tekee,
kuten suomalainen mies tekee tuossa tilanteessa: Lähtee seurahuoneelle hukuttamaan
murheensa.
Puolenyön aikaan Jalmarille tulee valtava ikävä. Hän
haluaisi soittaa Hilleville, mutta seurahuoneella ei ole puhelinta. Kun hän tarkkaan
muistelee, ainoa lähialueen puhelin löytyy Högforsin kartanosta, eikä hän tunne
Högforseja. Eikä Hillevillä itse asiassa edes ole puhelinta. Hän päättää
kirjoittaa kirjeen ja pyytää tarjoilijalta kynää ja paperia. Jalmari kirjoittaa
pitkän, katkeransuloisen kirjeen ex-rakkaalleen. Kirjeen hän taittaa taskuunsa
ja ottaa lisää maljaa suruun.
Tunnin päästä Jalmari heitetään ulos seurahuoneelta, koska hän on
alkanut haastamaan riitaa. Jalmari lentää katuun rähmälleen, oksentaa vaatteensa
ja kusee alleen. Paikalle sattunut nuorisojoukko pilkkaa häntä. Satunnainen
ohikulkeva valokuvaaja ottaa kameratelineen, asettelee se paikoilleen ja
räpsäisee valokuvan niin että magnesiumsalamavalo vain välähtää. Valokuva
valmistuu muutaman viikon kuluttua ja jää kuvaajan arkistoon kenenkään sitä
näkemättä. Jalmarin kaverit eivät tiedä tästä mitään, koska eivät sattuneet
olemaan paikalla.
Kaikesta tästä Jalmari on aamulla tietämätön, koska on
unohtanut illan tapahtumat. Krapulapäissään hän löytää taskustaan kirjeen.
lukee sen ja heittää roskikseen. Onneksi en koskaan lähettänyt tuota, hän
ajattelee.
1894
Neljäkymmentä vuotta aikaisemmin. Jalmarille on tullut ero.
Jalmarin tyttöystävä jätti hänet ja lähti uuden miehen mukaan. Jalmari tekee,
kuten suomalainen mies tekee tuossa tilanteessa: Lähtee majataloon hukuttamaan
murheensa.
Puolenyön aikaan Jalmarille tulee valtava ikävä. Hän haluaisi
kertoa tunteistaan Hilleville, mutta ei tohdi. Hän haluaisi kirjoittaa kirjeen,
mutta ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Niinpä hän pyytää ylioppilasystäväänsä
Mikael Granlundia kirjoittamaan puolestaan. Jalmari sanelee pitkän, katkeransuloisen
kirjeen ex-rakkaalleen. Hän antaa Mikaelille rahaa ja pyytää tätä postittamaan
sen puolestaan. Sitten hän ottaa lisää maljaa suruun.
Tunnin päästä Jalmari heitetään ulos majatalosta, koska hän on
alkanut haastamaan riitaa. Jalmari lentää katuun rähmälleen, oksentaa vaatteensa
ja kusee alleen. Paikalle sattunut nuorisojoukko mukiloi ja ryöstää hänet.
Jalmarin kaverit eivät tule apuun, koska Jalmarin humalatila on skandaali ja
häpeä koko kylälle. Siitä puhutaan vielä kauan Jalmarin selän takana.
Kaikesta tästä Jalmari on aamulla tietämätön, koska on
unohtanut illan tapahtumat. Krapulapäissään hän lähtee peltotöihin ja luulee,
että kaikki on kunnossa. Sunnuntaina kirkossa kukaan ei suostu istumaan hänen
viereensä, mikä kummastuttaa häntä kovasti. Kirkonmenojen jälkeen hänen
ex-tyttöystävän uusi mies tulee ja vetää häntä turpaan keskellä kylän raittia.
Hän on löytänyt Jalmarin lähettämän kirjeen vaimoltaan ja puolustaa rakkaansa
kunniaa pieksämällä Jalmarin oikein kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti