maanantai 27. tammikuuta 2014

Vain lääkkeeksi eli tarina mummosta, joka joi viinaa



Kerroin jo aikaisemmin kesätyöstäni Alkossa tarinassa "Toisella puolella tiskiä". Tämä sattui sinä samaisena kesänä.

Olin Alkon myymälässä, jossa oli vielä palvelutiski. Aloitin työt kesäkuussa ja ensimmäinen työviikko läheni loppuaan. Kesäinen perjantai oli tavallisen vilkas ja työntäyteinen.

Luokseni asteli rouva, joka ei ollut mitenkään huomiota herättävä. Pieni kokoinen vanhus, siististi pukeutunut, herttaisen näköinen. Juuri sillä hetkellä myymälässä sattui olemaan hiljaisempaa, joten meillä oli aikaa vaihtaa muutama sananen.

Tämä vanha rouva kertoi minulle tulevansa terveyskeskuksesta, joka oli aivan kadun toisella puolella. Hänelle oli iän myötä tullut sydämen rytmihäiriöitä ja rintakipuja aika ajoin. Tämän hän kertoi hyvin seikkaperäisesti, aivan kuin olisin itse ollut lääkäri.

Terveyskeskuksessa oli kuulemma ollut todella ystävällinen sairaanhoitaja, joka oli tutkinut hänet ja todennut, että syytä huoleen ei ollut. Piti vain muistaa levätä kunnolla ja pitää huolta yleiskunnosta niin kyllä se siitä. Rytmihäiriöt tulevat ja menevät. Lisäksi tuo, rouvan sanoin ”aivan ihana sairaanhoitaja” oli neuvonut, että hän voisi aina silloin tällöin iltaisin ottaa pienen lasillisen konjakkia. Vain lääkkeeksi, vähän niin kuin rintakipuja helpottamaan.

Mikäpäs siinä, totesin. Ei pieni tilkka konjakkia pahaa tee. Mitäpä saisi rouvalle olla. Nyt mummeli kumartui kassille, jonka hän oli laskenut lattialle, ja nosti sieltä tiskille kaksi tyhjää kolmen vartin monopolikonjakkipulloa. Tällaiset, hän totesi reippaasti. Jäin hetken sanattomaksi.

Asiakashan on aina oikeassa, joten kävin hakemassa täydet pullot tilalle, laskutin rouvaa ja tämä laittoi uudet eväät tyytyväisenä kassiin. Katselin, kun hän asteli ulos myymälästä. Arvioisin, että punnitusvaaka näytti mummelin allaan hädin tuskin neljääkymmentä kiloa. Topakat oli lääkkeet naisella.

Ei tämä tähän loppunut. Seuraavana perjantaina, taas iltapäivän aikaan, sama rouva tuli minun luokse ja kertoi, miten hänen sydän on reistaillut. Terveyskeskuksessa ihana sairaanhoitaja oli neuvonut ottamaan konjakkia lääkkeeksi. Minä myötäilin ja keskustelin kuin olisin kuullut tämän ensimmäistä kertaa. Lopuksi mummo nosti kaksi tyhjää kolmen vartin monopolikonjakkipulloa tiskille ja tilasi uudet tilalle. Tuo pieni, hentoinen olento oli kiskonut puolitoistalitraa tiukkaa viinaa viikon aikana.

Tämä teatteri toistui sen kesän aikana melkein joka perjantai. Aina me kohtasimme kuin ensimmäistä kertaa ja tarina oli aina sama. Vain lääkkeeksi hän osti samat rohdot ja paineli tyytyväisenä pois. En koskaan nähnyt häntä humalassa tai huonossa kunnossa, joten lääke näytti ilmeisestikin tepsivän. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti