Kerroin aikaisemmin kesätyöstäni Alkossa tarinassa "Toisella puolella tiskiä". Tämä tapaus sattui samana kesänä.
Työskentelin Alkon myymälässä palvelutiskillä. Aloitin
työt kesäkuussa ja ensimmäinen työviikko läheni loppuaan. Kesäinen perjantai
oli tavallisen vilkas ja työntäyteinen.
Luokseni asteli rouva, joka ei herättänyt mitenkään huomiotani: pienikokoinen vanhus, siististi pukeutunut ja herttaisen näköinen.
Juuri sillä hetkellä myymälässä sattui olemaan hiljaisempaa, joten meillä oli
aikaa vaihtaa muutama sananen.
Tämä vanha rouva kertoi minulle tulevansa
terveyskeskuksesta, joka oli aivan kadun toisella puolella. Hänelle oli iän
myötä tullut sydämen rytmihäiriöitä ja rintakipuja. Tämän mummo kertoi
hyvin seikkaperäisesti, aivan kuin hän olisi ollut lääkärin vastaanotolla.
Terveyskeskuksessa oli kuulemma todella ystävällinen
sairaanhoitaja, joka tutki hänet ja totesi, että syytä huoleen. Mummelin piti vain muistaa levätä kunnolla ja pitää huolta
yleiskunnostaan niin kyllä se siitä. Rytmihäiriöt tulevat ja menevät. Lisäksi
tuo ”aivan ihana sairaanhoitaja” neuvoi, että hän voisi
aina silloin tällöin ottaa pienen lasillisen konjakkia. Vain
lääkkeeksi, vähän niin kuin rintakipuja helpottamaan.
Mikäpäs siinä, totesin. Ei pieni tilkka konjakkia pahaa tee.
Mitäpä saisi rouvalle olla. Mummeli kumartui kassilleen, jonka hän oli
laskenut lattialle, ja poimi sieltä kaksi tyhjää kolmen vartin
monopolikonjakkipulloa. Tällaiset, hän totesi reippaasti. Jäin hetken
sanattomaksi.
Asiakashan on aina oikeassa, joten kävin hakemassa täydet
pullot tilalle, laskutin rouvaa ja tämä laittoi uudet eväät tyytyväisenä
kassiin. Seurasin katseella kun hän asteli ulos myymälästä. Arvioin, että vaaka
näytti mummelin allaan hädin tuskin neljääkymmentä kiloa. Topakat oli lääkkeet seniorilla.
Ei tämä tähän päättynyt. Seuraavana perjantaina, taas
iltapäivän aikaan, samainen rouva tuli minun luokse ja kertoi, miten hänen sydän oli reistaillut. Terveyskeskuksessa ihana sairaanhoitaja neuvoi ottamaan
konjakkia lääkkeeksi. Minä myötäilin ja keskustelin kuin olisin kuullut kaiken ensimmäistä kertaa. Lopuksi mummo nosti kaksi tyhjää kolmenvartin
monopolikonjakkipulloa tiskille ja tilasi uudet tilalle. Tuo pieni, hentoinen
olento oli kiskonut puolitoistalitraa tiukkaa viinaa viikon aikana.
Tämä teatteri toistui sen kesän aikana melkein joka
perjantai. Aina me kohtasimme kuin ensimmäistä kertaa ja tarina pysyi samana.
Vain lääkkeeksi hän osti samat rohdot ja paineli tyytyväisenä pois. En koskaan
nähnyt häntä humalassa tai huonossa kunnossa, joten lääke vaikutti ilmeisestikin
tepsivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti