Vain lääkkeeksi eli tarina mummosta, joka joi viinaa

Kerroin aikaisemmin kesätyöstäni Alkossa tarinassa "Toisella puolella tiskiä". Tämä tapaus sattui samana kesänä.

Työskentelin Alkon myymälässä palvelutiskillä. Aloitin työt kesäkuussa ja ensimmäinen työviikko läheni loppuaan. Kesäinen perjantai oli tavallisen vilkas ja työntäyteinen.

Luokseni asteli rouva, joka ei herättänyt mitenkään huomiotani: pienikokoinen vanhus, siististi pukeutunut ja herttaisen näköinen. Juuri sillä hetkellä myymälässä sattui olemaan hiljaisempaa, joten meillä oli aikaa vaihtaa muutama sananen.

Tämä vanha rouva kertoi minulle tulevansa terveyskeskuksesta, joka oli aivan kadun toisella puolella. Hänelle oli iän myötä tullut sydämen rytmihäiriöitä ja rintakipuja. Tämän mummo kertoi hyvin seikkaperäisesti, aivan kuin hän olisi ollut lääkärin vastaanotolla.

Terveyskeskuksessa oli kuulemma todella ystävällinen sairaanhoitaja, joka tutki hänet ja totesi, että syytä huoleen. Mummelin piti vain muistaa levätä kunnolla ja pitää huolta yleiskunnostaan niin kyllä se siitä. Rytmihäiriöt tulevat ja menevät. Lisäksi tuo ”aivan ihana sairaanhoitaja” neuvoi, että hän voisi aina silloin tällöin ottaa pienen lasillisen konjakkia. Vain lääkkeeksi, vähän niin kuin rintakipuja helpottamaan.

Mikäpäs siinä, totesin. Ei pieni tilkka konjakkia pahaa tee. Mitäpä saisi rouvalle olla. Mummeli kumartui kassilleen, jonka hän oli laskenut lattialle, ja poimi sieltä kaksi tyhjää kolmen vartin monopolikonjakkipulloa. Tällaiset, hän totesi reippaasti. Jäin hetken sanattomaksi.

Asiakashan on aina oikeassa, joten kävin hakemassa täydet pullot tilalle, laskutin rouvaa ja tämä laittoi uudet eväät tyytyväisenä kassiin. Seurasin katseella kun hän asteli ulos myymälästä. Arvioin, että vaaka näytti mummelin allaan hädin tuskin neljääkymmentä kiloa. Topakat oli lääkkeet seniorilla.

Ei tämä tähän päättynyt. Seuraavana perjantaina, taas iltapäivän aikaan, samainen rouva tuli minun luokse ja kertoi, miten hänen sydän oli reistaillut. Terveyskeskuksessa ihana sairaanhoitaja neuvoi ottamaan konjakkia lääkkeeksi. Minä myötäilin ja keskustelin kuin olisin kuullut kaiken ensimmäistä kertaa. Lopuksi mummo nosti kaksi tyhjää kolmenvartin monopolikonjakkipulloa tiskille ja tilasi uudet tilalle. Tuo pieni, hentoinen olento oli kiskonut puolitoistalitraa tiukkaa viinaa viikon aikana.

Tämä teatteri toistui sen kesän aikana melkein joka perjantai. Aina me kohtasimme kuin ensimmäistä kertaa ja tarina pysyi samana. Vain lääkkeeksi hän osti samat rohdot ja paineli tyytyväisenä pois. En koskaan nähnyt häntä humalassa tai huonossa kunnossa, joten lääke vaikutti ilmeisestikin tepsivän.