keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Vesitorninmäen talviurheilukisat

Nyt kun nuo Sotshin olympialaiset lähestyvät niin muistutan, että oli niitä kovia talvikisoja ennenkin. Nimittäin 70-luvun lopulla pidettiin parina talvena Vesitorninmäen talviurheilukisat. Kisojen järjestäjänä, tuomarina, palkintojen tekijänä ja jakajana toimi allekirjoittanut.

Kävimme isän kanssa katsomassa Lahdessa vuoden 1978 hiihdon MM-kisoja. Siitä se ajatus taisi lähteä. Suunnittelin korttelin lapsille talviurheilukisat, joihin kuului hiihtoa ja mäkihyppyä. Kilpailuihin sai osallistua pikkuveljeni lisäksi hänen ikäluokan poikia naapurustosta. Kaiken kaikkiaan osallistujia oli 4-5. Palkinnoiksi tein tinasta kulta-, hopea- ja pronssimitalit. Sulatin lätkät mitalin muotoiseksi ja ruuvimeisselillä ja vasaralla naputin kirjoituksen ja sijanumeron.

Hiihtoladun tein etukäteen umpihankeen metsään. Hiihtäminen oli siis maastohiihtoa, sanan varsinaisessa merkityksessä. Mäkihypyssä käytimme isojen poikien tekemään hyppyrimäkeä, jossa K-piste oli viiden metrin tuntumassa. Tyylipisteitä ei jaettu. Pääasia, että hyppäsi pitkälle ja pysyi hypyn pystyssä, mikä näissä kisoissa oli sangen harvinaista. Lopuksi sijoitukset laskettiin yhteen ja niiden perusteella jaettiin mitalit.

Vuosituhannen vaihtuessa olin viettämässä baari-iltaa Kuopion yöelämässä. Seisoin tiskillä, kun tuntematon mies katsahti minuun ja sanoi:

 - Morjens. Vieläkö muistat minut?
Kaveri oli järkälemäisen iso, minua melkein päätä pidempi eikä millään lailla tutun näköinen. Pudistin päätäni ja pahoittelin, että en muista.
- Minä ole Karri.
Silloin välähti. Tässä oli yksi niistä pikkupojista Vesitorninmäen ajoilta! Kun katsoin tarkemmin, tunnistin viimein tutunomaiset piirteet jo aikamieheksi kasvaneessa kaverissa.
- Minä muistan, kun järjestit meille aikoinaan niitä Vesitoninmäen talviurheilukisoja.
- Joo, se oli mukavaa.
- Mulla on vieläkin ne mitalit tallella.

Täytyy tunnustaa, että tuo kohtaaminen herkisti melkoisesti. Ajatella, että ne kisat olivat jättäneet lämpimän muiston tuon ison kaverin mieleen. Toivottavasti niin on käynyt myös muille osanottajille.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti