Eka kerta

Muistan eka kerran hyvin. Olin silloin 14-vuotias. Minua opasti tyttö pohjoisesta, joka oli alan ammattilainen. Nykyisin ammattilaiset tulevat Virosta ja Venäjältä. Hän oli erittäin näppärä käsistään, minä taas kömpelö ja epävarma. Hän neuvoi minua kärsivällisesti ja pikkuhiljaa pääsin jyvälle asiasta. Kokeilin monta eri asentoa, mutta eniten tykkäsin olla kontallani. Tosin seuraavana päivänä polveni olivat arat ja kipeät. 

Olin niin keskittynyt hommaan etten huomannut, missä vaiheessa se toinen tyttö ilmestyi paikalle. Hän kysyi, sopiiko että liityn seuraanne. Hämmennyin hieman ja totesin töksäyttäen, että tämä vako on kyllä minun eikä tähän nyt muita mahdu. Tyttö taisi loukkaantua, koska lähti eikä puhunut minulle enää sanaakaan. 

Neljä kesäistä päivää minä jaksoin sen pohjoisen tytön kanssa, kunnes väsyin ja tunsin että nyt riittää. Olin aivan puhki. Menin maatalon isännän puheille ja kerroin, että minusta ei ole tähän enää. Isäntä totesi, että kaikista ei ole ja maksoi minulle neljän päivän palkan käteen. Kävin vielä hyvästelemässä tytöt ja kiitin pohjoisen tyttöä neuvoista ja opastuksesta. Hänellä oli jo uusi, nuori tyttö opastettavana. Hyppäsin polkupyörän selkään ja pyöräilin pois marjatilalta. Siinä oli mun eka ja vika kerta. Sen koommin en ole mansikoita poiminut.