Sakot tuli

No ei tänään vaan kauan sitten markka-aikaan. Ajoin Oulua kohti Iisalmen ja Pulkkilan välillä ja laskettelin vähän ylinopeutta. Jos joskus olet ajanut tuota pätkää niin tiedät, minkälaista se on. Kymmeniä kilometrejä asumatonta seutua. Pelkkää metsää. Mieti siinä sitten Jumalan selän takana, että onko tässä kasikympin rajoitus vai ei.

Asiasta hieman sivuun, tuolla pätkällä on erittäin hauska paikannimi: Terskanperä. Kun ensimmäisen kerran näin tuon tienviitan, kävin päässäni läpi seuraavanlaisen mielikuvituskeskustelun. Mies kysyy toiselta:

- Mistä päin sinä olet?

- Terskanperältä.

- No sieltä kai sitä ollaan itse kukin.

Asiaan. Siinä ajatuksissani, ehkä tuota paikannimeä miettiessä huomasin, että vastaan ajaa mustamaija. Vilkaisin nopeusmittaria ja totesin, että käry kävi. Poliisi vilkutti valoja ja hidasti vauhtia. Eihän siinä auttanut muu kuin ajaa tien sivuun. Poliisi parkkeerasi autoni taakse ja toinen konstaapeli käveli luokseni.

- Otapas ajokortti mukaan ja tule tuonne maijalle.

- Selvä.

Siinä minä sitten istui maijan takaosassa ja toinen konstaapeleista kirjoitteli sakkolappua. Totesi minulle, että hyvin tuntuu auto vielä kulkevan, kun tutka oli näyttänyt 106 km/h kahdeksankympin alueella.

- Kerrotko vielä ammattisi.

- Laskuttaja.

Poliisi repäisi sakkolapun ja ojensi sen minulle. Lapussa luki 820 mk.

- Sehän on vähän niin kuin tämä meidän ammatti, hän tuumasi.

Jostain syystä tuo letkautus ei hymyilyttänyt yhtään.