tiistai 4. helmikuuta 2014

Kurt Vonnegut: Kalmasilmä

Luin pitkästä aikaa Kurt Vonnegutin romaanin ”Kalmasilmä”. Kirja on Vonnegutin ehtoopuolen tuotantoa vuodelta 1982 mutta yhtä kaikki erittäin koukuttava ja viihdyttävä.

Kirja kertoo Rudy Waltzin tarinan. Rudy syntyy 1932 Midland Cityssä Amerikan Keski-lännessä. Hänen isänsä on boheemi keskinkertaisuus, joka Wienin taideakatemiassa opiskellessaan tutustunut nuoreen Adolf Hitleriin ja harrasti tämän kanssa huoletonta opiskelijaelämää. Otto Waltz oli erittäin ylpeä ystävyydestään diktaattoriin kunnes toinen maailmansota paljasti, mikä Adolf oli miehiään. Eikä tämä ollut Oton ainoa erehdys elämän varrella.

Täytettyään 12-vuotta Rudy ottaa isänsä kiväärin, kiipeää heidän ateljeekodin torniin ja ampuu laukauksen ilmaan. Kilometrien päässä luoti kohtaa maalin ja tappaa odottavan äidin ja tämän vatsassa olevan sikiön.

Vaikka kaikki tuo edellä kerrottu vaikuttaakin synkältä, onnistuu Vonnegut kutomaan sellaisen tarinakuvion, että hymy on vähän väliä herkässä. Vonnegutimaiseen tyyliin hän osoittaa ihmisten tekojen mielettömyyden ja suurten asioiden mitättömyyden sen lopullisen totuuden edessä, että loppujen lopuksi me kaikki kuolemme.

”To be is to do” – Sokrates
”To do is to be” – Jean-Paul Sartre
”Do be do be do” – Frank Sinatra

PS: Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata, että nimimerkkini on sanaleikki suosikkikirjailijani nimestä.

Junamatkan matkaeväät

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti