Matka oli kaksi kilometriä ja reitti kiersi koulun lähimetsässä. Heti lähdöstä alkaen painelin mielestäni kovaa vauhtia suksilla, vaikka tosiasiassa liike oli aika kömpelöä. Kisan jännitys aiheutti sen, että minua alkoi kesken matkan pissattamaan. Koska hiihtoa ei voinut jättää kesken ja minulla oli haalarit, laskettelin hiihtäessä housuuni. Aluksi tuntui lämpimältä mutta pian sen jälkeen inhottavan kylmältä ja märältä.
Tulin kohtaan, missä metsätie katkaisi ladun. Lähdin hiihtämään metsätietä pitkin ja muutaman sadan metrin päässä huomasin ladun, jota pitkin jatkoin taivalta metsän siimekseen. Viimein koulun kenttä tuli näköpiiriin ja maali häämötti. Ylitin maaliviivan väsyneenä ja kylmissäni. Opettaja katsoi kädessään olevaa sekunttaria ja huudahti:
- Pohja-aika! Sinä olet hiihtänyt kovempaa kuin neljäsluokkalaiset!!
Nojailin huohottaen sauvoihin kuin Juha Mieto ikään, mutta kunnian hetki kesti vain sen hetken.
- Miten sinä pääsit noin kovaa? Mitä kautta sinä hiihdit?
- Latua pitkin ja sitten sitä metsätietä.
Selvisi, että se oikea latureitti ylitti metsätien ja jatkui toisella puolella. Hiihtämällä tietä pitkin olin oikaissut yli puoli kilometriä. Ei tullut palkintolusikkaa silloin, eikä sen jälkeenkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti